Pieniä asioita

Olen taas vaihteeksi flunssainen ja mittasin kuumettakin huimat 37,2 astetta, mikä on oikeasti minulle ihan kohtalaisen paljon, kun normaalisti lukemat ovat jossain kolmenviiden paikkeilla. Selvisin juuri ja juuri tunnin seminaarista tukehtumatta yskään. Ei kai olisi pitänyt mennä lainkaan, mutta kun ajattelin ettei yksi tunti nyt voi olla paha juttu.

Sain vihdoin valmiiksi typerän esseiden arvostelu tehtävän, joka on roikkunut tekemättömän vähän liiän pitkään. Ihan hyvin, deadline on vasta kahdentoista tunnin päästä. Ja palkitsin itseni tästä mahtavasta saavutuksesta kamomillateellä (jota juon kotoisast kuksasta, mikä tuo paljon mukavia muistoja mieleen) ja juustopatongilla. Kylläpä maistuukin hyvältä ja samalla voitelee näppäimistön mukavasti.

Aikaisemmin päivällä palkitsin itseäni ja kämppiksiäni pannukakulla. Oikein sellaisella perinteiselllä suomalaisella. Yllätyksekseni tytöt olivat ihan innoissaan ja ryntäsivät kauppaan hakemaan jätskiä. Ymmärsivät siis heti, mikä on oikea nauttimistapa. Leivinpaperin sijasta käyttämäni folio kylläkin käyttäytyi vähän huonosti ja tarttui kiinni, mutta aiheutti onneksi lähinnä kosmeettista haittaa. Pitää muistaa hankkia oikeaa leivinpaperia, kun seuraavaksi eksyn kauppaan.

Tunnelmaa hieman latisti Estellen, ranskalaisen erasmus vaihtarin, poissaolo. Tyttö ei ilmeisesti arvosta seuraamme, on muuten vaan epäsosiaalinen tai on keksinyt parempaa tekemistä. Kaikki muut viettävät jossain määrin aikaansa asunnon yhteistiloissa ja muutenkin yhdessä, mutta Estelleä ei vältäämättä edes näy moneen päivään, enkä ole koskaan nähnyt häntä syömässä keittiössä. Kantaa ilmeisesti ruuan aina omaan huoneeseensa, tai vaihtoehtoisesti ei koskaan syö. Kurjaa jos tyttö tuntee olonsa jotenkin ulkopuoliseksi, sillä hän vaikuttaa ihan mukavalta, ja minä ainakin mielelläni ottaisin kaikki mukaan yhteisiin illanviettoihin ja muihin aktiviteetteihin. Toisaalta olemme kyllä pyytäneet mukaan useasti, joten vika ei kai sitten ole meidän.

Yritimme myös sulattaa mars-patukoita. Se tuntui aluksi hyvältä idealta, ihanaa lämmintä sulanutta toffeen ja suklaan sekoitusta. No, kaikille ideasta innostuneille tiedoksi, älkää ainakaan laittako niitä patukoita mikroon. Ne räjähtävät ja sotkevat koko laitteen todella vaikeasti puhdistettavaan tahmaiseen mössöön.

Sain myös vihdoin eilen itselleni Suomesta ennen lähtöä lähettämäni tavarat. Nyt minulla on enemmän kenkiä. Jee! Ihmisellä ei luultavasti voi koskaan olla tarpeeksi kenkiä. Valitettavasti ne vaan ovat kovin hankalasti säilöttäviä ja kuljeteltavia, vievät niin hemmetisti tilaa.

Olen ollut iloinen myös siitä, että Suomessa kuulemma sataa lunta. Ajatuskin saa hymyilemään, ja oikeastaan on ihan kiva, ettei ole vielä ihan niin kylmä. Tuuli kyllä lisää kylmyyden tunnetta aika huimasti ja estää sateenvarjon käytön tehokkaasti. Luulen myös, että lähtisin lentoon, jos olisin hiukankin hentorakenteisempi. Onneksi olen tässä kesän ja syksyn aikana kerryttänyt kiloja mukavan tasaisella tahdilla.

Yhteenvetona olen siis keskimäärin ihan tyytyväinen kaikkeen, vaikka elämä ei tapojensa mukaan olekaan kovin täydellistä. (Joo, tiedän olen lukenut liikaa esseitä ja oppaita niiden kirjoittamiseen, joten kaikessa pitää mielestäni olla johdanto, runko ja yhteenveto.)