Sata asiaa

Minun tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä. Joten varautukaa, tästä saattaa tulla hyvinkin pitkä postaus. Tai ehkä teen useamman, saa nyt nähdä.

Kämppiksemme Estelle lähti tänään aamulla aikaisin takaisin Ranskaan. Oltiin sunnuntaina porukalla syömässä intialaista ja Moodissa tanssimassa. Ilta päättyi silleen tyypillisesti ihme säätöön, ja tultiin lopulta melkein kaikki vähän eri takseilla kotiin. Linsey lähti Jonathanin perässä Blu Bamboon ja Becky Linseyn perään. Estelle jäi muiden ranskalaisten kanssa Moodin ja minä, Sophie ja Sarah lähdettiin ajoissa kotiin. (Sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun ensinnäkin kuluttaa illan aikana huomattavasti enemmän rahaa ruokaan kuin juomaan ja lisäksi on lopulta sitä mieltä, että siellä intialaisessa oli paljon hauskempaa kuin Moodissa.)

Tuntui niin hassulta, kun samalla kun Estelle itkeskeli lähtöään uusi kämppiksemme Angela oli ihan innoissaan tänne saapumisestaan. Ympyrät sulkeutuvat. Angela on Espanjasta ja kovin ujo vielä toistaiseksi puhumaan englantia. Oppii tietysti varmaan nopeasti. Minäkään en oikein enää edes muista mitä kieltä olen puhunut tai lukenut. Ja esseetäni arvostellut professori ei ollut omien sanojensa mukaan edes huomannut, ettei englanti ole äidinkieleni. En minä siitä silti kovin hyvää arvosanaa saanut, mutta kommentti piristi silti.

Olen myös pitkästä aikaa lukenut paljon kirjoja. Ja jopa pitänyt yhdestä ns. elämäntaito kirjasta. Nimittäin Koppin "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!" nimisestä teoksesta. Kirja ei oikeastaan tarjoa minkäänlaisia ratkaisuja, vaan muistuttaa ihmistä siitä, ettei ole mitään hokkuspokkus-ratkaisuja tai helppoja teitä onneen. Tavallaan kirja höpisee itsestäänselvyyksiä, mutta kun ne itsestäänselvyydetkin pakkaavat ainakin minulta välillä unohtumaan. On ihan hyvä, että joku takoo välillä parin sadan sivun verran päähän, että tässä maailmassa on pärjättävä ihan itse, eikä marttyyriksi ryhtyminen auta. Muita on aina kiva syytellä ongelmistaan, mutta jos niistä aikoo päästä eroon, on toimittava ihan itse. Kiitos siis siskolle ja veljelle ylioppilaslahjasta, on ihan oma vikani että tartuin siihen vasta nyt.

Aiheesta on muuten näköjään kirjoittanut aika moni muukin. Kylläkin jo kesällä. Tätä kautta löytää tiensä aika moneen kirjoitukseen, kun seurailee linkkejä.

Tuo aiemmin jo muutaman kerran mainittu On Beauty oli vähän pettymys. En oikein osaa edes sanoa miten, mutta jotenkin odotin siltä enemmän. Ehkä odotin liikaan, sillä olen pitänyt niin kovasti Smithin edellisistä teoksista. Nyt en edes nauranut kertaakaan ääneen, mitä tein esim. White Teethiä lukiessani aika paljonkin, vaikka kirjoitin kirjasta tylsää esseetä. Sinänsä kyllä perheen sisäisiä suhteita kuvataan hyvin, ja varsinkin sitä miten keskustelut lähtevät niin helposti ihan hakoteille. Kaikki tuntuvat puhuvan lähinnä itselleen ja käsittävän toisiaan jatkuvasti väärin. Myös elämää kampukselle kuvataan kivasti ja elävästi. Niitä hiljaisia hetkiä luennon lopussa, kun pitäisi kysyä kysymyksiä, opiskelijoiden ja professoreiden satunnaisia kohtaamisia, sitä miten joku on saattanut miettiä viikon, mitä sanoisi professorille käytävässä, vaikka itse keskustelu kestää vain muutamia minuutteja.

Nyt pitäisi varmaan silittää loput pyykit, ja tehdä jotain ruokaa. Olen syönyt koko päivä Estellen ostamia suklaita, jotka ovat kyllä oikein hyviä, mutta pitäisi varmaan aina silloin tällöin harrastaa oikean ruuankin syömistä.

Johtaja

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Oikeasti olen keskiviikosta alkaen Tamyn sopo-jaoston (puheen)johtaja. Siitä ei varmaankaan vielä kirjoitella kirjoja ja hartaita ajatuksia.

Rampa

Uuden vuoden lupauksena päätin aloittaa mieluisan liikuntaharrastuksen, joogan, uudestaan. Osallistuin jopa alkeiskurssille palauttaakseni liikesarjat mieleeni. Joulukuussa taas hankin motivaation (ja syyllisyyden) synnyttämiseksi itselleni oman joogamaton (joka ei haise samalta kuin yläasteen pesisräpylät) nurkkaani tunneista muistuttamaan. Kaikki on pedattu Uuden Elämän aloittamista varten.

Sanomattakin on selvää, että kolmen päivän joogaharjoittelun jälkeen olin jäykkä kuin seipään niellyt. Ja eriskummallisia paikkoja, kuten kylkiä ja lapaluiden alta särki. Siellä ne lihakset nyt kasvoivat... niinhän? Kolmessa päivässäkin edistys näkyi, sillä viimeisenä päivänä pysyin jo horjumatta hartiaseisonnassa jalat kutakuinkin suorana kohti kattoa 20hengityksen ajan.

Terhin kanssa ollaan kunnostauduttu muussakin urheilussa. Käydään säännöllisen epäsäännöllisesti uimassa mummojen ja pikkulasten kanssa. Suureen urheiluharrastukseeni tuli vain kurja katkos, kun matkalla uimahallista kotiin, siinä suunnilleen joogasalin kohdalla, lensin mojovasti nokalleni sohjoon. Tuloksena venähtänyt nilkka, mustelmia, läpimärät vaatteet, rikkinäiset sukkahousut ja verinen polvi. Urheilu on vaarallista.

Armas hoitsukämppikseni paikkasi nilkan ja polven ja kiltti poika taas on talutellut rampaa ympäriinsä. Nyt sitten kuljen tutisevana mummona jäisillä kaduilla ja polvessa komeilee violetti muumilaastari. Itsepintaisesti silti jatkan astangajoogan harjoittelua. Joku päivän saan vielä sormet jalkojeni alle ja pään polviin suorin selin.

Milano

Ajattelin nyt kirjoittaa sentaan jotain, vaikka minua inhottaa kirjoittaa ilman noita kivoja pienia pisteita tiettyjen kirjainten paalla.

Italia on osittain juuri sellainen kuin voisi olettaakin. Esim. auton voi nahtavasti parkkeerata lahestulkoon minne tahansa. Suojatien paalla on yleensa mukavasti tilaa, mika on varsin katevaa. Ja myos jalkakaytavan ja ajaradan valiin jaavat nurmikot on kuin tehty parkkeerausta varten. Ja tietysti, jos laittaa hatavilkun paalle, niin auton voi jattaa ihan mihin vaan mielitekee. Siis vaikkapa keskelle katua.

Muutenkin liikenne on melko kaoottista eika kukaan oikein tunnu tietavan mika niiden variaan vaihtavien valojen tarkoitus on. Skootterille voi katevasti puikkelehtia autojen valeissa, eika tarvitse valittaa liikennesaannoista sita vahaakaan.

Ai, niin. Yhdistynyt Kuningaskunta on ajautunut kansainvaliseen kriisiin. Syyne Celibrity Big Brother. Gordon Brown on nyt sitten matkustanut Intiaan selittelemaan, miksi pahat brittijulkimot ovat haukkuneet isonveljen talossa asuvaa Bollywood tahtosta telkkarissa. Minusta se maa voisi taas vaihteeksi vaikka hankkia oikeita ongelmia. Tai siis keskittya niihin oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, ettei lahes viidennes vaestosta osaa lukea.

Huomenna lahden Roomaan. Taalla sataa, joten on selvastikin aika vaihtaa maisemia. Tahan asti on ollut tosi nattia ja aurinkoista. Sadekin on kylla tavallaan ihan kivaa, varsinkin taalla, kun samalla ei tuule ihan kauheasti. Newcastlessa sade tarkoittaa aina myos tuulta. Tai itseasiassa siella vaan tuulee aina ihan kunnolla, vaikka ei sataisikaan.

Kuviakin olen ottanut, ilmestynevat tanne, kunhan paasen takaisin oman koneeni aareen.

Ohi on!

Ensimmäinen lukukauteni on vihdoin virallisesti minun osaltani ohi. Viimeinen essee palautettu maanantaina ja viimeinen koe oli tuossa aamulla. Hiukan sekoittelin asioita keskenäni, mutta toivottavasti silti pääsen läpi. Minua rasittaa, että teen aina tätä samaa virhettä. Muistan kyllä asian ja teorian ihan hyvin, ja osaan jopa soveltaa, mutta en koskaan muista, kuka koko homman alun perin keksi. Sitten kirjoittelen iloisesti pitkät pätkät muka jostain tietystä tutkijasta, ja olenkin puhunut kahden eri ihmisen kirjoituksista. Raivostuttavaa.

Yritin ostaa polkupyörän. Ei onnistunut. Sitä ei voida kuulemma kuljettaa kotiin, koska meidän osoite ei ole niiden tietokannassa. Ehkä käsittämättömin asiakaspalvelutilanne ikinä. Sitä ei voi myöskään noutaa liikkeestä, joten jäin toistaiseksi ilman. Voisin vaikka huomenna koittaa jatkaa etsintöjäni, jospa jossain muualla osattaisiin olla vähän joustavampia.

Ja torstaina lähden Milanoon, ja aion laiskotella. Joo, siellä on varmaan kaikkea kivaa nähtävää, mutta älkää kertoko minulle, haluan laiskotella hyvällä omalla tunnolla, tietämättä kaikista taideaarteista, jotka jäävät näkemättä. Jos nyt vaikka vahingossa eksyy johonkin kirkkoon, niin sitten eksyy, mutta muuten ajattelin lähinnä juoda kahvia ja hiukan syödä aina välillä. Muutaman kirjan voisi ottaa mukaan, jos pelkkä kahvin juonti alkaa tympiä.

Löytö

Materiataivas on hetkeksi laskeutunut myös Pirkanmaan päälle. Suomessa on nyt kirja- ja levyale. Aamulehti ilmoitteli, että mistä kaikista löytyy sinisien nuolien alta levyjä alehintaan. Jarin kanssa päätettiin lähteä pyhinvaellusretkelle musiikkimaailmaan. Suunnitelma oli selvä: aloitetaan yksittäisistä levyliikkeistä ja siirrytään siitä ketjuihin (free record shop) ja markettimyymälöihin -jos vielä jaksetaan.

Alennusmyyntien todellinen tarkoitushan on vain saada ihmiset kauppoihin ostamaan täysihintaisia tuotteita. Sen olen oppinut jo kaiken maailman rätti- ja nuttumarkkinoilla, joiden alerekeissä on vain se, mikä ei ole kelvannut kenellekkään -ja syystä. Sitä en vaan ymmärrä, että miksi minä en pysy aleosastolla edes silloin, kun sieltä löytyisi laatutavaraa puoleen hintaan. Onneksi tämänkertainen hairahdukseni oli todellinen löytö.

Päätin jo etukäteen, että vaikka alemyynteihin menenkin, tällä kertaa en sorru halvanhinnan houkutuksiin ja ostamaan jotain "ihan kivaa, jonka sain vitosella." Epe's:iltä löytyikin jo kauan haluamani Von Hertzen Brothersien Approach 8,90€. Mutu-tuntumalla päätin ostaa levyn heti, vaikka en ollutkaan käynyt vielä muissa liikkeissä vertailemassa hintoja. Mutu oli oikeassa. Kaikkialla muualla levy oli 90centtiä kalliimpi!

Pidän kalenterini takana listaa levyistä, joita kovasti haluaisin omistaa ja artisteista, joihin haluaisin tutustua tarkemmin. Epe'sillä kaivoin tuon listani esiin, etten vaan haksahtaisi mihinkään ale-kivakiva-levyihin. Listasta paistoi esiin tyttösen nimi, jonka olin kuullut YLEX:ltä alkusyksystä. Kysäisin ohimennen myyjältä, löytyykö Charlotte Gainsbourgin levyä liikkeestä. Myyjä ei ollut kuullutkaan ja kysyi kauppiaalta, onko nimi tuttu. "Joo. Isänsä tyttö!" Levyä ei silti ollut kaupassa.

Seuraava kohde oli Platta, jonka ikkunassa mainostettiin Huscy Resquen uusinta hintaan 10.90€. Jari oli mielessään koonnut jo useampia potentiaalisia levyhankintoja, kun löysi ulkomaisten artistien hyllystä kohdasta "G" etsimäni ranskalais-englantilaisen neitosen levyn. Hinta oli 20€. Inhoan tehdä valintoja ja varsinkin kun on kyse rahasta. Jossain (syvällä) minussa asuu kuitenkin pikkutarkka kitupiikki. Vielä oli ainakin 2 kauppaa käymättä ja Free Record Shopissa odottivat notkuvat 2levyä 20€:lla pöydät. Lisäksi, ostamalla Charlotte Gainsbourgin levyn nyt, rikkoisin jo perusasteella luomaani levynostosääntöä. -En ole kuullut kuin tytöltä kuin 1biisin. Toisaalta olin etsiskellut levyä yli puoli vuotta ja miltei tilannut sen netistä. Lopulta päätin, että alennusmetsästykseni tulos olisi vain kaksi levyä ja näin Charlotte liittyi veljeskolmikon seuraan.

Seuraavassa liikkeessä sortui metsästystoverini. (Siihen asti hän oli vain "tarkkaillut ja vertaillut hintoja".) Swampista löytyi koko Rinneradion tuotanto (ei ale-hintaan, muuten suht edullisia tosin.) ja Jari päätyi sullomaan uuteen mari-kassiinsa 3kpl "electronista jazz-vaikutteista instrumentalmusiikkia". Free Record Shoppiin menimme siis matti kukkarossa. Onneksi, sillä tarjonta oli löytöihimme verrattuna köyhää. Samat levyt alessa, jotka aina, ellei vähemmän ja jotain rock-klassikkoja. Silti kotiin kävellessäni mietin, olisiko sittenkin ollut järkevämpää ostaa samalla rahalla enemmän. Typerää.

Onneksi vaisto ei pettänyt. Charlotte Gainsbourgin levy oli juuri sitä, mitä odotin, vaikka olinkin ehtinyt kuulla vain yhden kappaleen YLEX:ltä puoli vuotta sitten (AF 607105). "Rohkeaa" päätöstäni kannustivat tieto siitä, että tyttösen kappaleet ovat tehneet Hra Jarvis Cocker ja sellaset ranskalaiset Airin tyypit. Musiikki onkin tosi Airmaista, mutta nyt vain sen päälle laulaa herkkä ja heleä tytön ääni. Lyriikoissa on sotkettu ranskaa ja englantia, mikä ei kuitenkaan ollenkaan häiritse, sillä tyttönen ääntää molempia loistavasti ja sekoittelu tuntuu vain luonnolliselta. Levyn nimi 5:55 viittaa aikaiseen aamuun ja koko levy tuntuukin olevan utuista kesäaamufiilistelyä. Suosikkibiisikseni jäi yhä AF 607105, joka kertoo lentokonematkustanisesta ehkä romanttisemmin kuin koskaan. Eiköhän se ole selvää, että löysin uuden rakkauden.

Elämä on pitkä puutelista

Uusi yritys

Kirjoitin eilen melko pitkän pätkän tänne, ja rakas ihana Blogger hävitti sen. (Pitäisköhän meidän vaihtaa siihen uuteen, Milla?) Ketutti eilen niin paljon, etten viitsinyt kirjoittaa uutta. Enää en oikein edes muista, mistä halusin kirjoittaa. Eilen olin täynnä suuria sanoja, mutta tänään en millään keksi, mikä tuntui niin kamalan tärkeältä.

Ainakin kirjoitin siitä, miten juhlimme maanantaina vähän kaikkien synttäreitä. Andrew ja Ellie ilmestyivät kylään, ja onnittelimme ensin Andrew:n kanssa toisiamme, kun meillä on vain päivä ikäeroa. Kämppikseni kertoivat ostaneensa Beckylle (synttärit olivat myös joskus joulukuun lopussa) lahjan ja kysyivät haluanko osallistua. Yllätys oli melkoinen kun tytöt hetken päästä kävelivät laulaen kakun kanssa yhteistilaan. Kakkuakin piti sitten leikata kolmestaan pitäen kiinni samasta veitsestä. Ei ollut muuten helppoa. Häissä pääsee aika vähällä, kun pitää leikata kakkua vaan kahdestaan.

Sain lahjaksi sen Smithin On Beautyn, jota olin täällä toivonut. En tiedä mistä nämä tytöt olivat sen keksineet, kun tuskin osaavat suomea. Lisäksi sain juuri oikean sävyisen (sellainen punertava violetti) luomivärin. Onneksi en itse ole vielä ehtinyt sellaista ostaa, sillä tuo oli juuri se sävy, joka minulta puuttuu. Joku siis oikeasti kuuntelee minun höpinöitäni siitä, mistä pidän. Sinänsä kyllä kaikki tässä joulun tienoilla saamani lahjat ovat olleet oikein osuvia, mutta nyt minut oikeasti yllätti se että minut vain pienen hetken tunteneet ihmiset ostavat näin osuvia lahjoja.

Tajusin myös eilen asian, jota olen kyllä pohtinut aiemminkin. Olen tuominnut itseni kodittomaksi. Minulla on aina ikävä jonnekin. Jos olen Suomessa ikävöin kämppiksiäni ja kaikkia muita ihmisiä täällä. Kun olen täällä, kaipaan suomalaisia ystäviäni ja muita tärkeitä ihmisiä siellä. En minä kadu lähtöäni, mutta sanon vaan, että on tässä omat huonotkin puolensa, vaikka kivaakin on ollut. Sama koskee näitä kieliä. Suomeni tuntuu huonontuvan koko ajan, mutta ei se minun englantinikaan ole niin hyvää, että kokisin ilmaisevani itseäni sillä riittävän hyvin.

Kielistä tulikin mieleeni, että ymmärsin afrikaansia, kun Andrew puhui sitä. Se kuulostaa ihan ruotsilta. Se oli tosi kummallinen tunne. Ehkä olen jotenkin tyhmä, mutta en minä tiennyt että nuo kielet ovat niin lähellä toisiaan. Se että jossain niin kaukana puhutaan jotain niin tutun kuuloista, sai maailman tuntumaan taas todella paljon pienemmältä.

Maanantai ilta jatkui sitten Linseyn isosiskon Marian luokse. Marian kämppä oli tosi kiva, ja siellä oli lautalattiat. Tuli niin kotoisa olo täällä kokolattiamattojen luvatussa maassa. Toivottavasti me löydämme jotain yhtä mukavaa ensi vuodeksi. (Ja yhtä halpaa.) Marialta siirryimme Idolsiin. Se on pieni baari, josta saa drinkkejä kalamaljoissa. Maanantaina se oli lähestulkoon tyhjä, mutta onneksi meitä oli aika iso porukka, ja eipä tarvinnut jonottaa tiskillä. Ostimme neljästään yhden maljan, ja tytöt kävivät lisäämässä siihen puolilitraa vodkaa vähän sivummalla. Hetken kuluttua Sarah ja Sophie olivat niin humalassa, että saattelimme tytöt taksille ja jatkoimme itse TigerTigeriin. Loppuillasta ei sitten tapahtunutkaan mitään mainitsemisen arvoista. Aamulla molemmat aikaisin kotiin lähteneet olivat hyvin pahoinvoivia, ja sitä mieltä että joku oli laittanut jotain heidän juomaansa. Joo-o, kyllä minustakin puoli litraa vodkaa on jotain, mutta enpä usko että siinä juomassa oli mitään muuta epäilyttävää.

Tällaista tällä kertaa, olen vähän yli-innokas kirjoittelija taas vaihteeksi, mutta se johtuu vain kesken olevasta esseestä, jota en ole yhtään innokas kirjoittamaan.

Arki

Vuoden ensimmäinen luento on takana ja kaikki kämppiksetkin jo palanneet joululomiltaan. Eilen oli mukavaa tulla kentältä kotiin, kun kaikki viisi tyttöä istuivat olohuoneessa katsomassa Sinkkuelämän ekaa tuotantokautta. Liityin seuraan ja heti tuli kovin kotoisa olo. Ihan kuin en olisi missään Suomessa käynytkään.

Suomessa oli kivaa ja erityisen kiva oli nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä. Paljon tuli tehtyä, ja pitihän minun kirjoittaa jotain siellä ollessani, mutta enpä tietenkään ehtinyt. Enkä aloittanut esseetäni, enkä lukenut edes kovin montaa kirjaa. Tenttikirjoihin koskin sen verran, että otin ne laukusta pois ja laitoin lähtiessä takaisin.

Suomessa oli myös pelottavan lumetonta. Lämpötilat ovat täällä melkein samoja kuin siellä, eikä se aurinkokaan täällä laske kuin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Joten näin ilmaston puolesta ei tuntunut mitenkään kovin erilaiselta. Tänään aamulla täällä tosin oli poikkeuksellisen nättiä ja aurinkoista, mutta kahdelta jo satoi ja tuuli oikein kunnolla. Eikä minua se sade edes haittaisi, mutta se tuuli kyllä ärsyttää, kun kaikki tavarat lentelevät ympäriinsa ja sateenvarjot menevät rikki.

Eilen oli hyvä päivä. Sain kyydin kentälle, ja konekin lähti viisi minuuttia etuajassa. (Minä kylläkin menin portille vasta kun tauluilla luki "last call", olisi kai ollut vähän liikaa olla joskus ajoissa jossain.) Helsingistä Amsterdamiin samassa koneessa oli Janika, jonka olin tavannut viimeksi edellisenä päivänä erään lukiolaisten liiton piirin hallitusten vaihdossa. Oli mukavaa saada odotteluseuraa koneen vaihdon ajaksi.

Tänään pitäisi lähteä kämppikseni isosiskon synttäreille. Se täyttää vähemmän kuin minä täytin viime vuonna, joten tuntuu taas kovin vanhalta. Sarah uhkasi tehdä viinahyytelöä. (Ihan kuin sitä ei olisi ollut tarpeeksi siellä hallitustenvaihdossa.) Ja löysin Morrisonsilta tarjouksesta Finlandia-vodkaa. Pakkohan sitä oli ostaa, kun ensinnäkin nämä Supermarkettien tarjousvodkat on näin Alkon monopoliin tottuneelle vieläkin aika hassun oloinen ilmiö, ja vielä hassumpaa oli tosiaan se, että tarjouksessa oli Finlandiaa. Kassa kehui pulloa kauniiksi.

Star Wars -juomapeli

4.1. pieni urhea joukko ystäviä kokoontui Tampereen Tammelaan seuraamaan nuoren jedi-ritarin vajoamista Voiman pimeälle puolelle ja tämän jälkikasvun kamppailua pimeän voimia vastaan. Eeppinen tarina sijoittui kauas menneisyyteen kaukaiseen galaksiin ja saagan 6-osainen elokuvatoteutus kesti yi 12tuntia.

Urhea joukkio varustautui kunnon eväin ja kepeä huumori auttoi kestämään kolmen ensimmäisen osan piinan. Kolmen viimeisen osan seuraamista siivitti yhdessä keksitty juomapeli.

Annin ja Jarin Star Wars -juomapeli

1. Aina, kun joku sanoo "May the force be with you."
2. Aina, kun C3P0 esittelee itsensä TAI kertoo kuinka monta kieltä se osaa
3. Aina, kun R2-D2 törmää johonkin
4. Aina, kun eevokki kuolee
5. Aina, kun Darth Vader kuristaa jonkun
6. Aina, kun Leialla on niin paljon vaatteita päällä, että vain kädet ja kasvot näkyvät
7. Aina, kun keskustellaan hologrammien välityksellä
8. Aina, kun joku yrittää jotain itsetuhoista, mutta se osoittautuukin hyväksi ideaksi *
9. Aina, kun Han Solo sanoo "Ei se ollut minun vikani."
10. Aina, kun Luke puhuu kuolleiden kanssa

... juodaan.

* Kun se ei ole Han solo, juodaan kahdesti.

Huomioita:
Humalahakuisuuden nimissä kohta 9 kannattaa muuttaa repliikiksi "I have a bad feeling about this."

Koska joukossa oli myös allekirjoittanut absolutisti ja tämäkin kaipasi huvinsa, otti allekirjoittanut kirjurin roolin. Alta löytyvät siis juomapelin tulokset, (kuinka monesti kunkin ehdon kohdalla tuli juotua.) joiden avulla on mahdollista säätää peliä vielä toimivammaksi.

1. 9 (oikeastaan kaikki lauseet, joissa force ja with olivat peräkkäin laskettiin)
2. 7
3. 10 (törmäyksiksi laskettiin myös, kun R2-D2 törmäsi maahan tai veteen (=putosi)
4. 3
5. 4
6. 19 (yllättäen Leialla oli aika paljon vaatetta päällä. Usein.)
7. 6
8. 13
9. 1
10. 11