Sunday, September 21, 2008

Parhaat paikat löytyvät eksymällä

Otsikon paikkaansapitävyys tuli taas todistettua muutamaankin kertaan kuluneen viikonlopun aikana. Ensinnäkin perjantaina hyppäsin väärään ratikkaan ja hetken mietittyäni päätin pysytellä kyydissä muutaman pysäkin ajan. Jäin pois yksi pysäkki ennen päättäriä (ratikka linjat on täällä aika lyhyitä, palvelevat lähinnä keskustaa) ja löysin paikallisen torin, jolla oli myynnissä valtavasti tuoreita marjoja ja vihanneksia. Vadelmia, mustikoita, karhunvatukoita, mustaherukoita, luumuja, omenoita, erilaisia kaaleja, juureksia, metsäsieniä ja niin edelleen. Tuskin olivat virallisesti luomua, mutta näyttivät paikallisten pienviljelijöiden tuotteilta. Ostin laatikollisen vadelmia, joka maksoi alle euron ja marjat maistuivat aivan kuin kotipuutarhasta noukituilta, ei lainkaan sellaiselta vetiseltä kuin supermarkettien vadelmat usein. Yhdessä oli toukkakin mukana, joten ainakaan kauhean toimivia hyönteismyrkkyjä ei ole käytetty. Toivottavasti läheltä uutta kotiani löytyy jotain vastaavaa. Saan huomenna avaimet, mutta muuten varmaan vähitellen vasta keskiviikkoon mennessä, kun kaikki sosiaalinen elämä on tällä hetkellä täällä Piastin asuntolassa, jossa toistaiseksi majailen. Huomenna voisi kuitenkin käydä uudella kämpällä katselemassa millaisia ihmisiä siellä asuu ja niin edelleen.

Lauantai iltana iltana olin ranskalaisen vaihtaritytön tupareissa, jotka loppuivat puolen yön aikaan siihen kun naapurien kutsuma poliisi saapui paikalle. Tämä on kuulemma maan tapa, naapurit eivät edes käy valittamassa melusta vaan kutsuvat poliisit paikalle. Poliisit eivät edes tulleet sisälle asuntoon, tyytyivät vaan puhumaan asukkaiden kanssa ulkona ja lähtivät pois. Kun sitten kaikki hajuunnuimme kadulle, hukkasin lähes kaikki tuntemani ihmiset, mutta löysin samoissa pippaloissa olleita Puolalaisia, joiden kanssa jatkoimme muutamaan yökerhoon, oli ihan onnistunut ilta, vaikka tänään väsyttikin aikalailla.

Thursday, September 18, 2008

Sade taukosi ensimmäistä kertaa sunnuntain jälkeen, tänään on vain hiukan tihuttanut silloin tällöin. Newcastlessa olivat huolissaan, kun luulivat yliopistolla, että täällä on lukukausi alkanut jo syyskuun alussa, enkä ollut vielä eilen ilmoittanut saapuneeni paikan päälle. Lähettelin parit mailit, ja asia on kuulemma ok, ja riittää kun lähetän loput paperit sitten lokakuun alussa. Jotenkin vaan huvittavaa, miten huolestuneelta se meidän Erasmus kordinaattorin maili vaikutti, ja kuinka myöhemmin saamani vastauskin oli hirveän äidillinen.

Löysin asunnon, jonne muutan maanantaina, ja muutenkin asiat tuntuvat sujuvan. Puolan kieli vaikuttaa edelleen melko käsittämättömältä, mutta ehkä tässä kahden viikon aikana oppii ainakin muutamia fraaseja. Olisi kiva myös ymmärtää ruokalistoja hiukan paremmin, varsinkin kun olen taas ollut syömättä lihaa. Krakova on jännä sekoitus perinteistä Puolaa, kommunistista arkkitehtuuria ja eurooppalaisen suurkaupungin tunnelmaa.

Pääsen muuten myös paikalliseen sanomalehteen. Minua ja muutamia muita vaihtareita haastateltiin tänään, ja juttu tulee kai maanantain lehteen. Toimittaja oli alaa opiskeleva tyttö, joka oli itse ollut Erasmus vaihdossa Tampereella. Juteltuamme puolisen tuntia nauhalle, tyttö totesi, että voi näyttää meille lauantaina kaupunkia. Tuntui jotenkin hassulta saada puolalainen puhelinnumero suomenkielisestä kalenterista revitylle sivulle kirjoituttuna. Maailma on niin pieni, sillä täällä on tietenkin myös se kiintiö turkulainen historianopiskelija, joka löytyy mistä tahansa minne menen.

Monday, September 15, 2008

Puolassa

Saavuin eilen Krakowaan. Bussimatka Baltian halki sujui ihan hyvin, aika väsyttävää touhua kylläkin istua yli 24 tuntia bussissa yhteen menoon. Kun tein saman reissun vuonna 2004 olivat jalat turvonneet kaksinkertaisiksi. Onneksi tällä kertaa selvisin vähemmillä fyysisillä sivuvaikutuksilla. Kaupunki vaikuttaa mukavalta, samoin muut vaihtarit. Sää ei kylläkään suosi, sataa vaan koko ajan. Samanlaista on luvattu loppuviikoksi, joten näin suomalaisena pitäisi kai tuntea olonsa kotoisaksi. Kaupungin asuntomarkkinat vaikuttavat hirvittävän joustavilta, luulen jo löytäneeni kämpän, ja taidan käydä maksamassa siitä takuuvuokran huomenna, jos se vaan on silloin vielä vapaana.

Tämä blogi on jäänyt pahasti hunningolle, mutta voisin koittaa ryhdistäytyä ja kirjoittaa täältä Puolasta vähän ahkerammin, jos vaikka täällä tapahtuisi hiukan enemmän kuin kesän aikana Suomessa. Nytkin vaan väsyttää kaiken kaupungilla kävelyn jälkeen niin paljon, että tekisi mieli vaan käpertyä peittojen alle lämpimään.