Friday, December 15, 2006

Maajussille Morsian


Hesarin sivuilla on parisuhdekone. Pitihän sitäkin sitten kokeilla. Tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia. Koneen mukaan minulle parhaiten sopiva julkkis olisi Harri Ojala, joka on kuulemma osallistunut Maajussille Morsian ohjelmaan. Valitettavasti en ole jaksoakaan kyseistä ohjelmaa nähnyt, kun olen kerran oleskullet väärässä maassa, joten eipä minulla ole hajuakaan minkä tyylinen ihminen Harri on. Silti on jotenkin vähän huvittavaa, että paras osuma on sikafarmari Kauhajoelta. Noh, toisaalta kun se siskokin sinne Kauhajoelle muutti, niin ei kai se nyt niin kovin kamala paikka voi olla. Sääli, että Harri taisi jo löytää itselleen naisen tosi-tv:n kautta, joten pitää kai haudata haaveet sikatilan emännöinnistä. (Ja tähän kuuluisi hymiö, jos suostuisin sellaisia käyttämään.)

Toisella sijalla olikin sitten Juhana Helmenkalastaja! Tästä tosi-tv julkkiksesta minä sentään olen kuullut, mutta kovin vaikeaa on kuvitella, että meidän parisuhteesta tulisi yhtään mitään. Sen verran tuntuu tyyppi olevan itseään täynnä, ettei se varmaan kestäisi minunlaistani lähes yhtä paljon itseään täynnä olevaa henkilöä hetkeäkään.

Joten enpä tiedä onko koneella mitään tekemistä minkään kanssa, mutta hyvät naurut ainakin sain. Eli suosittelen muillekin.

Olin eilen joulunaamaisissa tontuksi pukeutuneena,



kuten myös Ellie ja Tasha (kuva ylhäällä). Andrew oli lahja ja sekös oli hauskaa.



Käärittiin Vincent muuten vaan lahjapaperiin ja sekös oli vielä hauskempaa.


Muutenkin oli oikein mukavaa.





Päädyimme Linseyn kanssa lopulta Liquidiin, joka oli aivan käsittämättömän täynnä.


Johtui kai Stan Calvert Cupin eilisestä finaalista. Kyseessä on siis yliopiston urheilukilpailu. Lähdimme ajoissa kotiin vähän sen jälkeen kun olin saanut kyynärpäästä silmääni. Onhan se kivaa, kun on paljon ihmisiä liikkeellä, mutta rajansa kaikella. Ja hukkasin kulkusen lakistani, nyyh.

Joulu kuulemma oksensi Linseyn päälle.



Tänään söimme kämpillä jouluillallista.



Muutenkin täällä kämpässä on kovin jouluinen tunnelma. Kaikkialla on yltiösiistiä, keittiössä soi joululaulut, joulukuusi valaisee olohuonetta ja osa meistä on jo lähtenyt kotiin. Kovin rauhallista ja tunnelmallista siis. Minä voisin kohta vaikka alkaa tapojeni vastaisesti pitää joulusta.

Sunday, December 10, 2006

Kummallista


Miksi sitä aina päätyy tekemään niitä asioita, joiden hyvin tietää olevan typeriä ja/tai tyylittömiä? Tai jotka eivät muuten vaan ole muka yhtään minun tyyppisiäni juttuja.

Kuten:

Olemaan mustasukkainen ihmisistä, jotka on aiemmin ihan itse torjunut.

Olemaan vihainen pojille, jotka ovat kohdelleet ystävää huonosti. Jopa lopettamaan tällaisille henkilöille puhumisen, vaikka mikään loukkauksista ei olisi kohdistunut itseen.

Pukeutumaan sinisiin, ja jopa käyttämään sinistä luomiväriä ja rajauskynää (ei sentään ripsaria).

Lähettelemään tekstiviestejä humalassa. Minä en sentään päätynyt soittelemaan humalassa numeroon, jonka olisin aiemmin poistanut puhelimestani, kuten kämppikseni.

Tilaamaan pitsaa ja lohkoperunoita kahdelta yöllä, vaikka on juuri pari tuntia sitten havainnut ettei enää mahdu kesällä ostettuihin housuihin.

Nukkumaan kunnes on pimeää, vaikka kello onkin soittanut monta tuntia sitten.

Jättämään kaiken viime hetkeen ja olemaan vihainen itselleen sen takia.

Ostamaan CD-levyjä ja DVD-leffoja, vaikka onkin päättänyt ettei kerää yhtään enempää maallista omaisuutta kuin on pakko. (Sama koskee kenkiä ja vaatteita ja kirjoja ja vähän kaikkea.)

Olemaan vihainen ihmisille, joiden olettaa ajattelevan jollakin tietyllä tavalla,vaikka ne eivät ole sitä ääneen sanoneetkaan.

Käyttäytymään muutenkin ihan rasittavan tyttömäisesti juonitellen ja juoruillen.

Katsomaan kolme tuntia yöllistä tv-visailua, koska haluaa tietää vastauksen arvoitukseen, saamatta koskaan tietää vastausta, kun on lopulta kuitenkin ihan liian väsynyt.

Thursday, December 07, 2006

Pian

Ihan kohta (yhdeksän päivän päästä) minä olen Suomessa. Odotan innolla, vaikka vihaankin lentämistä. Ei en pelkää, mutta koneessa tulee aina paha olo ja päänsärky. Kutsuja kahville, kaljalle ja erinäisiin kissanristiäisiin Suomessa otetaan siis vastaan 16.12. alkaen. Puhelinnumero on sama kuin ennenkin.

Aika on taas kulunut niin kovin nopeasti. Syksy on vaan hävinnyt jonnekin. Olen yllättävän kotiutunut tänne. En enää edes muista puhuvani vierasta kieltä tai olevani jotenkin ulkomailla. Välillä kylläkin, mutta en läheskään koko aikaa. Alan myös olla turhautunut kaikkiin niihin asioihin, joista aluksi pidin. Kai se on merkki arkipäiväistymisestä, mikä ei ole minusta mitenkään huono asia. Koska minusta on tullut vanha ja tylsä, olen alkanut pitää rutiineista.

Englanti on aiheuttanut minussa kaikenlaisia hassuja ilmiöitä. Minusta on esimerkiksi ihan normaalia ostaa voileipä luonaaksi ja olen jopa alkanut juoda teetä maidon kanssa silloin tällöin. Friteerattua mars-patukkaa en kuitenkaan vielä ole suostunut syömään ja kykenen edelleen käyttämään muitakin välineita kuin mikroa ruuan laitossa. Olen tietenkin myös lihonnut, joten pitää kai koittaa siirtyä takaisin suomalaisenpaan ruokavalioon, jos meinaan vielä joskus mahtua vanhoihin vaatteisiini.

Jos joskus alan kuljettaa kaikkia kirjojani sylissä, niin saa kutsua idiootiksi. Ja jos alan kulkea puolialasti talvisin ulkona, niin saa ampua. Rajansa kaikella sopeutumisellakin. Olen aika varma, että ne puolialastomat tytöt kaduilla ovat kateellisia minulle, kun kehtaan kulkea takki päällä. Onhan se tietysti ikävää, etteivät miehet näe rintojani koko ajan, ja saatan jäädä ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja katkeroitua, mutta silti minusta on kivampaa pukeutua lämpimästi. Enkä toivottavasti koskaan ala ajatella että huppari ja farkut on sopiva asuste tilaisuuteen kuin tilaisuuten.

Tosiaan, kivaa päästä Suomeen, ja toivottavasti siellä on lunta kun tulen. Tai ainakin jouluksi sitä on syytä tulla, tai seuraukset ovat kauheita. Ja toivottavasti saan kauluhuivini valmiiksi ennen matkaa, kun siellä sitä saattaisi tuurilla oikeasti tarvitakin.

Monday, December 04, 2006

joululahjoja

Taisin jossain välissä luvata, että kirjoitan joululahjatoiveita tänne, jos joku välttämättä haluaa ostaa jotain. Minä en oikeasti halua mitään, koska tavaran raahaaminen edestakaisin lentokoneella on vain rasittavaa.

Kaisa Leka: I'm not these feet (sarjakuva-albumi, pitäisi löytyä ainakin Akateemisesta, muukin Kaisan tuotanto käy, mutta tämän oikeasti tarvitsisin.)

Marimekon Arkkitehti-laukku, mieluiten oliivinvihreänä.

Mitä tahansa Bodyshopista.

Zadie Smith: On Beauty

Muuta en keksi. En ihan oikesti halua mitään muuta kuin paljon ruokaa jouluna, ja sitä kai saisin pyytämättäkin.

Saturday, December 02, 2006

Whitley Bay

Kävimme tänään porukalla leikkimässä turisteja Whitley Bayssa eli rannikolla. Oikein mukava pieni rantakaupunki. Pelikoneita, karuselleja ja muuta turistisälää täynnä ja aika unelias tähän aikaan vuodesta, mutta jotenkin suloinen tyhjine katuineen.

Kiertelimme aluksi kirppareita ja mukaan tarttui koruja ja talvitakki. Ostin kyllä jo yhden takin, mutta kun tämä oli tosi kiva ja aika halpa. (Ja sitten minä vielä ihmettelen, että mihin ne kaikki rahat katoavat.) Andrew osti valtavan siilin ja sille pikkuveljen. Siili oli tosi kätevä, koska se toimi hyvin myös tuolina. Torilla oli myynnissä kaikkea hyvää ranskalaista ruokaa. Valitettavasti kaikki oli tosi kallista, vaikka tekikin mieli ostaa monenlaista jouluruokaa Suomeen tuliaisiksi. Joimme lasilleset todella hyvää kuumaa ja mausteista viiniä. Kävimme myös syömässä Fish and Chipsejä.

Lopuksi vielä kuvia:


Karuselli


Joo, se siili piti tietenkin laittaa istumaan metron penkille.


Becky ja Sarah kalojensa kimpussa.


Ellie ja Andrew.


Becky siilin kanssa.

Thursday, November 23, 2006

No johan nyt


Anni on ei halua kirjoittaa esseetä. Joten Anni on tyhmä ja osallistuu tällaisiin typeryyksiin. Onhan Annilla vielä sentää vähän yli kaksitoista tuntia aikaa saada jotain järkevää kirjoitettua kahdentuhannen sanan verran. Annin työpöytä näyttää viereisen kuvan mukaiselta.

Anni on muutenkin taantunut lapsen tasolle ja puhuu itsestään kolmennessa persoonassa.

HEVARI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [x] Pidätkö kaljasta? [ ] Oletko moshaaja? [ ] Onko sinulla pentagrammi jossakin vaattessa tms.? [ ] Omistatko piikkejä? [ ] Osaatko soittaa kitaraa? [ ] Osaatko karjua? [x] Omistatko saappaat? [x] Kuunteletko heviä? Yhteensä: 3

GOOTTI

[x] Käytätkö mustaa kajaalia? [x ] Onko suurin osa pukeutumisestasi tummaa? [ ] Ajatteletko usein kuolemaa? [ ] Haluatko kuolla? [ ] Tunnetko haluavasi kuolla? [ ] Oletko sosiaalisesti olematon? [ ] Oletko kalpea? [ ] Pidätkö Hot Topicista? [x] Pidätkö Tim Burtonin leffoista? [ ] Oletko ilkeä? Yhteensä: 3 (olen myös ilkeä ajoittain, mutta en ihan koko aikaa toivottovasti)

SKEITTARI/PUNKKARI

[ ] Osaatko skeitata? [ ] Käytätkö skeittikenkiä? [ ] Teetkö typeriä juttuja kavereidesi kanssa? [ ] Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa? [ ] Katsotko X-gameseja? [ ] Onko sinulla läväreitä muualla kuin korvissa? [ ] Pidätkö/onko sinulla mohawk? [ ] Käytätkö bändi-paitoja? [ ] Oletko kutsunut jotakuta teeskentelijäksi (feikiksi) lähiaikoina? Yhteensä: 0

PISSIS

[ x] Käytätkö sanaa "niinku"? [x ] Shoppailetko Onlyssa/Vero Modassa/muussa vastaavassa? [ ] Pelkäätkö gootteja? [ ] Kikatatko paljon? [ ] Katsotko O.C:tä? [ ] Pidätkö popista? [ ] Ryyppäätkö/poltatko? [ ] Halailetko ystäviäsi? Yhteensä: 2

HIPPI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [x] Omistatko batiikki-värjätyn vaatekappaleen? [x] Haluatko pelastaa eläimet? [x] Onko sota mielestäsi turhaa? [x] Pidätkö klassisesta rokista? [x] Oletko ikinä osallistunut protestiin? [x] Oletko ikinä saanut yhtäkkistä mielihalua halata puuta? [x] Onko mielestäsi hauskaa istua ringissä ja laulaa yhden soittaessa kitaraa? [x] Ajatko/haluaisitko ajaa Kuplalla? Yhteensä: 8

RÄPPÄRI

[ ] Käyttäydytkö räppärimäisesti? [ ] Käytätkö yli-suuria vaatteita? [ ] Pidätkö räpistä? [ ] Oliko Tupac maailman mahtavin räppäri? [ ] Pidätkö afroista? [ ] Käytätkö räppäreiden käsimerkkejä/puhut "räppärikieltä"? [x] Pidätkö tanssimisesta? [ ] Omistatko yli 40 cd:tä? [ ] Oletko tummaihoisempi kuin normaalisuomalainen Yhteensä: 1

EMO:

[ ] Itketkö usein? [ ] Käytäykö hupputakkeja? [ ] Kuunteletko emoa? [ ] Eivätkö ihmiset ymmärrä sinua? [x] Kirjoitatko runoja? [x] Oletko värjännyt hiuksesi mustiksi? [ ] Leikkaatko itse hiuksiasi? [ ] Tunnetko itsesi usein yksinäiseksi? [ ] Oletko itsetuhoinen? Yhteensä: 2

NÖRTTI

[x] Käytätkö silmälaseja? [x ] Saatko hyviä arvosanoja? (joskus, en aina) [ ] Käytätkö astma-piippua tms.? [ ] Työnnätkö kyniä/laskimia/vastaavia paidantaskuihisi? [ ] Valitseeko äitisi vaatteesi? [x] Oletko usein koneella? [ ] Kiusataanko sinua usein? [x] Odotatko innolla kouluun pääsyä? [ ] Oletko ujo vastapuolisen sukupuolen läsnäollessa? [x] Pelaatko videopelejä?(ennemminkin olen pelannut, mutta voisin hyvin pelata nytkin, jos olisi sopiva tilaisuus) Yhteensä: 5

Minä olen siis vähän kaikkea, paitsi en yhtään skeittari/punkkari. Jänskää.

Niin ja olen muuten menossa Lontooseen huomenne, vinkkejä siitä missä kannattaisi käydä otetaan vastaan. Ja kylläpä ärsyttää, etten muista sen hauskan klubin, jonka löysimme sattumalta, nimeä.

Niin ja kohta on marraskuun viimeinen viikonloppu. Yleensä tähän aikaan ajatukseni ovat pyörineet ihan erilaisten stressaavien juttujen ympärillä. Pauli tästä jo ehtikin kirjoittaa. Tuntuu vähän haikealta, mutta aikansa kutekin ja silleen. Ehkä Lontoossa on kuitenkin kivampaa kuin LiKossa.

Hitto, eikö sitä olisi jo voinut oppia tekemään asioita ajoissa.

Meemi

Haastan Annin mukaan, koska se ei muuten osallistuis tällaisiin typeryyksiin.

HEVARI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [ ] Pidätkö kaljasta? [ ] Oletko moshaaja? [ ] Onko sinulla pentagrammi jossakin vaattessa tms.? [ ] Omistatko piikkejä? [ ] Osaatko soittaa kitaraa? [ ] Osaatko karjua? [ ] Omistatko saappaat? [x] Kuunteletko heviä? Yhteensä: 1

GOOTTI

[x] Käytätkö mustaa kajaalia? (en kyllä siinä määrin, että gootiksi laskettais.) [x ] Onko suurin osa pukeutumisestasi tummaa? [ ] Ajatteletko usein kuolemaa? [ ] Haluatko kuolla? [ ] Tunnetko haluavasi kuolla? [ ] Oletko sosiaalisesti olematon? [ ] Oletko kalpea? [ ] Pidätkö Hot Topicista? [x] Pidätkö Tim Burtonin leffoista? [ ] Oletko ilkeä? Yhteensä: 3 (olen myös kalpea, mutta en halua olla gootti)

SKEITTARI/PUNKKARI

[ ] Osaatko skeitata? [ ] Käytätkö skeittikenkiä? [ ] Teetkö typeriä juttuja kavereidesi kanssa? [ ] Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa? [ ] Katsotko X-gameseja? [ ] Onko sinulla läväreitä muualla kuin korvissa? [ ] Pidätkö/onko sinulla mohawk? [ ] Käytätkö bändi-paitoja? [x] Oletko kutsunut jotakuta teeskentelijäksi (feikiksi) lähiaikoina? Yhteensä: 1

PISSIS

[ x] Käytätkö sanaa "niinku"? (vahingossa) [x ] Shoppailetko Onlyssa/Vero Modassa/muussa vastaavassa? [ ] Pelkäätkö gootteja? [ ] Kikatatko paljon? [ ] Katsotko O.C:tä? [ ] Pidätkö popista? [ ] Ryyppäätkö/poltatko? [ x] Halailetko ystäviäsi? Yhteensä: 3

HIPPI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [x] Omistatko batiikki-värjätyn vaatekappaleen? [x] Haluatko pelastaa eläimet? [x] Onko sota mielestäsi turhaa? [x] Pidätkö klassisesta rokista? [x] Oletko ikinä osallistunut protestiin? [x] Oletko ikinä saanut yhtäkkistä mielihalua halata puuta? [x] Onko mielestäsi hauskaa istua ringissä ja laulaa yhden soittaessa kitaraa? (ainakin juhannuksena, ja muutenkin) [x] Ajatko/haluaisitko ajaa Kuplalla? Yhteensä: 8

RÄPPÄRI

[ ] Käyttäydytkö räppärimäisesti? [ ] Käytätkö yli-suuria vaatteita? [ ] Pidätkö räpistä? [ ] Oliko Tupac maailman mahtavin räppäri? [ ] Pidätkö afroista? [ ] Käytätkö räppäreiden käsimerkkejä/puhut "räppärikieltä"? [ ] Pidätkö tanssimisesta? [x] Omistatko yli 40 cd:tä? [ ] Oletko tummaihoisempi kuin normaalisuomalainen Yhteensä: 1

EMO:

[ ] Itketkö usein? [x] Käytäykö hupputakkeja? [x] Kuunteletko emoa? [ ] Eivätkö ihmiset ymmärrä sinua? [ Kirjoitatko runoja? [ ] Oletko värjännyt hiuksesi mustiksi? [x ] Leikkaatko itse hiuksiasi? [ ] Tunnetko itsesi usein yksinäiseksi? [ ] Oletko itsetuhoinen? Yhteensä: 3

NÖRTTI

[ ] Käytätkö silmälaseja? [x ] Saatko hyviä arvosanoja? (välillä taas reputan) [ ] Käytätkö astma-piippua tms.? [ ] Työnnätkö kyniä/laskimia/vastaavia paidantaskuihisi? [ ] Valitseeko äitisi vaatteesi? [x] Oletko usein koneella? [ ] Kiusataanko sinua usein? [x] Odotatko innolla kouluun pääsyä? [ ] Oletko ujo vastapuolisen sukupuolen läsnäollessa? [x] Pelaatko videopelejä? (ennen en, mutta sitten tuli Civilization III) Yhteensä: 4

Jännittävää. Olen eniten HIPPI ja sitten hieman enemmän NÖRTTI kuin GOOTTI, PISSIS tai EMO. Jakomielitautinen? Tai sitten en vain sovi meemin kategorioihin. Olen niinku NIIN ERNU. (Tuota sanaa ei kai oikeasti käytetä enään.)

Sunday, November 19, 2006

Talviurheilua

Täällä ei ole vielä kovinkaan talvista kun Suomeen vertaa. Lämpötila on plussan puolella, osa puista vielä vihreitä (osa jo lehdettömiä) ja ruohoa leikataan harva se päivä (tai ainakin minun ikkunani alla aina kun saisin nukkua pitkään). Silti kuten kuvistakin voi päätellä kävimme tänään kämppisteni Beckyn ja Sarahin kanssa luistelemassa.


Luistimet olivat melko kauheat, tai sitten olen vain totaalisesti unohtanut miten luistellaan. Ja paikallisten tyttöjen mielestä (ei kylläkään kämppisteni, onneksi) kiljuminen on ilmeisesti hyvinkin olennainen osa luistelua. Minusta vähän vähempikin olisi riittänyt. Luistelu on täällä muutenkin vähän enemmän extreme-kokemus, kun kukaan ei oikeastaan osaa luistella. Joten kaikki ihmiset törmäilevät ja tarrautuvat toisiinsa. Siinä pitäisi sitten yrittää itse pysyä pystyssä, kun jalassa on jonkinlaiset kummalliset muovihärpäkkeet, joita joku on erehtynyt luulemaan luistimiksi. Ja alla kuhmuraista sohjomössöä, joka muistuttaa etäisesti jäätä. Jään laatu on tietysti ihan ymmärrettävää, kun luistinrata on ulkona ja lämpötilareilusti plussalla.















Kaikesta hässäkästä ja hyvin mauttomasta musiikista huolimatta, oli kuitenkin kivaa. Tuli mukavan talvinen ja jouluinen olo. Vaikka ei oikeasti olekaan talvi, ja jouluun vielä paljon aikaa.

Aloin myös miettiä, että miksiköhän en ole koskaan oppinut kunnolla luistelemaan. Siis kyllähän minä pystyssä pysyn, mutta en sitten paljon muuta. Pitää varmaan koittaa uudelleen Suomessa, jos vaikka löytäisin kunnolllista jäätä ja oikeat luistimet.

Meillä on muuten jo joulukuusikin olohuoneessa. Joo, aika aikasta, mutta eipä ollut minun ideani. Täällä on muutenkin jo täysi jouluhässäkkä päällä kaupoissa ja muutenkin. Normaalisti minua kai ärsyttäisi, mutta olen tainnut tulla vanhaksi, enkä oikeastaan huomaa koko juttua.

Joulusta ja talviurheilusta puheenollen, vietimme myös perinteisiä suomalaisia pikkujouluja viime lauantaina. Täällä se on vain paljon miellyttävämpää, kun kukaan muu ei niitä vietä. Eli esim. perinteistä tuntien mittaista taksin odotusta ei oikein voi harjoittaa. Tai no, kyllä ne taksit aika varattuja ovat täälläkin ihan normaalina lauantai-iltana, mutta ihan suomalaisiin pikkujoulumittoihin ei taideta päästä.

Tässä siis vielä muutama kuva pikkujouluista. Huomatkaa ihka aito suomalainen tonttulakki. (Se on muuten oikeasti tosi historiallinen SYP:in mainoslakki.) Joo, ja en minäkään tiedä miksi haistelen olutta tuossa kuvassa.




P.S. Pahoittelen sekavaa ulkoasua. Blogger ja kuvat eivät ole mitenkään liian yksinkertainen yhdistelmä. Onneksi tämä ei ole mikään taidejulkaisu, joten koittakaa kestää. Ja on muuten ihan oma vikanne, jos luette. Kukaan ei pakota.

Sunday, November 12, 2006

Isäinpäivä - minun päivä?

Vitkuttelen sängyssä 2tuntia pidempään kuin herätyskelloni antaisi. Sen jälkeen valmistan juhlavan aamiaisen -itselleni. Keitettyjä kananmunia, tuoreista greipeistä puristettua mehua ja paahdettua ruisleipää. Nautiskelen sen sängyssä. Radiossa juontaja onnittelee kaikkia suomen isiä ja soittaa top40 listan ykköseksi noussutta Lauluyhtye Rajaton and Lahti symphony orchestra plays ABBA. Katselen hetken turhia tv-ohjelmia ja selailen eilisen hesarin läpi.

Järjestän iTunesiin uuden soittolistan ja käyn lumisateessa lenkillä. Joogaan Massive Attackin tahtiin ja otan nautinnollisen pitkän suihkun. En ole ikuisuuksiin kuorinut ihoani tai edes ajatellut säärikarvojani. Nyt tulee sekin hoidettua. Luen tämän päivän hesaria hetken ja istun uskollisen koneeni ääreen.

Eilen oli taide- ja tyttöjen päivä. Ensin kökötettiin poikien kanssa pimiössä leikkimässä Kuunvalokuvausyön saaliilla. Noin kuuden tunnin session tuloksena saatiin pari hyvää ja loputkin ihan kelpokuvia. Kilpailuun niistä osallistuu kuusi. Loppuilta kului Marikan kanssa stand up:pia seuratessa ja maailmaa parantaessa. Niin paljon sanottavaa, analysoitavaa ja kuultavaa.

Harvoin sitä on kunnolla aikaa itselle ja myös tarmoa tehdä jotain. Arjesta hetken liietessä sitä tahtoo vain avata television ja unohtaa itsensä. Nyt mietinkin, että tohdinko edes rikkoa tätä illuusiota ja soittaa isälle - antaa päivääni pois.

Sunday, November 05, 2006

Uskonto

Tällä kaupungilla on yhteinen uskonto, joka saa kadut täyteen ihmisiä. Sen temppeli on kaupungin suurin rakennus, joka hallitsee katukuvaa ja erityisesti yliopiston kampusta. Mikään muu ei saa ihmisiä samalla tavalla liikkeelle, kuin nämä uskonnolliset menot.

Niin, kuten joku ehkä arvasikin, puhun jalkapallosta. Ja minäkin uhrasin taannoin sievoisen summan rahaa tälle alttarille ja tänään sain rahoille vastinetta reilun parin tunnin edestä.

Olihan tuo ihan näkemisen ja kokemisen arvoinen juttu. Ottelu oli ehkä hieman tylsänpuoleinen, ja Newcastle meni vielä häviämäänkin. Ottelun tylsyydestä kertoo ehkä se, että toisen puoliajan alussa mies takarivistä huusi: "Could somebody please do something exiting!". Tähän paljon edempänä oleva mies vastasi nousemalla seisomaan ja taputtamalla käsiään yhteen. Mitään sen mielenkiintoisempaa ei sitten hetkeen tapahtunutkaan.

Hauskaa oli myös se, että olin katsomassa ottelua vannouteneen Sheffield-fanin kanssa, ja istuimme tietysti Newcatlen päädyssä. Ei siis kovin hyvä yhdistelmä, sillä ajoittain fundamentalistit yltyvät väkivaltaisiksi. Varsinkin Newcastlen kannattajat ovat kuuluisia väkivaltaisesta käytöksestään. Selvisimme kuitenkin hengissä, sillä David puri urheasti huultaan koko ottelun ajan ja oli suhteellisen hiljaa jopa silloin kun Sheffield teki ainoan maalinsa.

St. James Park on kovin mahtipontisen ja seremoniallisen näköinen varsinkin ulkoa. Vaikka se tietenkin on vain ontto kuori, jonka keskipiste on taivasalla. Katsomassa on siis kylmä, jos ei riehu tarpeeksi pitääkseen lämpöä yllä. Onpa tuo rakennus niin valtavan suurikin, että näkyy jopa minun ikkunastani, vaikka asun melko kaukana keskustasta. Todellinen kaupungin symboli yhdessä vastapäätä sijaitsevien panimorakennusten kanssa. Joo, ja se on kuulemma ihan vaan sattumaa, että ne sijaitsevat vierekkäin. Uskoo ken tahtoo.



Niin, ja minä en ole koskaan nähnyt minkään kaupungin katuja samalla tavalla täynnä kuin täällä ennen ja jälkeen ottelun. Myös kaikki ravintolat olivat enemmän tai vähemmän täynnä. Ovat ne sitä tietysti aina lauantaisin, mutta heti ottelun jälkeen oikein minnekään ei päässyt sisälle. Lopulta löysimme itsemme Wokmaniasta, joka on ihan kiva vaikkakin ketjuisa aasialainen buffet. Ja siellä oli suklaasuihkulähde. Mitä muuta voi nainen enää haluta? Hyvä päätös muutenkin mukavalle illalle.

Thursday, November 02, 2006

Valohoitoa

Lokakuussa iskee möks. Silloin alkaa epäillä itseään ja omia mahdollisuuksiaan sekä kykyä selviytyä uhkaavasta talvesta. Tänä vuonna lokakuussa iski myös myrsky ja lumi. Erityisen vähäinen ja voimaton olo on taapertaessa ikuisuudelta tuntuvan ajan polviaan myöten lumessa ruokakassin kanssa oman sisäpihansa halki kotiovelle.

Sitten kun tulee minun vuoroni hallita maailmaa (taikka vain Suomea näin aluksi) yksi päivä, säädän erityisen pihavalovelvollisuuslain. Laki sisältää kansalaisten velvollisuuden valaista pihojaan/parvekkeitaan/pihateitään parhaalla katsomallaan tavalla heti pimeän ajan koittaessa (viim. syyspäivän tasauksesta) valoisaan kevääseen asti. Kukin toteuttakoon valaistuksen parhaan kykynsä ja esteettisen näkemyksensä mukaan.

Lain tarkoitus ei ole siis asennuttaa valonheittimiä tai edes (niitä raivostuttavia yliherkillä liikkeentunnistimilla varustettuja) isoja pihavaloja posottamaan läpi yön etupihalle kuin juhannuksena ikään. Kynttilä tai sievä valosarja parvekkeella riittäisi. Kunhan kaikkialla ei vain näyttäisi olevan niin mustaa ja ankeaa. Superärsyttävät välkkyvät ja pirisevät monivärivalokaapelit kieltäisin kokonaan.

Lakini tarkoitus, syy ja perustelu olisi tietysti kansanterveyden suojaaminen. Masennushan on joidenkin tilastojen mukaan suomalaisten kansallisairaus (liikalihavuuden ja siihen liittyvien sydän- ja verisuonisairauksien lisäksi). Ja mikä muu nostaakaan itsemurhalukuja, kun loskassa kastuneet kengät, kylmät varpaat ja lätäköiden alta pilkottava musta jää. Pieni pihassa pilkottava valo voi hyvinkin pelastaa senkin alhaiseen ankeuteen vajonneen ihmispolon, kun ajatukset hetkeksi kohdistuu valoon synkkyyden sijaan. Näin ainakin naivi yhä steariinilla leikkimisestä nauttiva mieleni järkeilee.

Kohtuullisuussyistä lakini voisi koskettaa myös vain esim. taloyhtiöitä ja erityisen suuria omakotitalopihoja. Näin välttyisimme ympäristöä saastuttavalta valoshowlta. Nyt vain Lex Millaa laatimaan ja etsimään asiaani ajavaa kansanedustajaa.

Wednesday, November 01, 2006

Pieniä asioita

Olen taas vaihteeksi flunssainen ja mittasin kuumettakin huimat 37,2 astetta, mikä on oikeasti minulle ihan kohtalaisen paljon, kun normaalisti lukemat ovat jossain kolmenviiden paikkeilla. Selvisin juuri ja juuri tunnin seminaarista tukehtumatta yskään. Ei kai olisi pitänyt mennä lainkaan, mutta kun ajattelin ettei yksi tunti nyt voi olla paha juttu.

Sain vihdoin valmiiksi typerän esseiden arvostelu tehtävän, joka on roikkunut tekemättömän vähän liiän pitkään. Ihan hyvin, deadline on vasta kahdentoista tunnin päästä. Ja palkitsin itseni tästä mahtavasta saavutuksesta kamomillateellä (jota juon kotoisast kuksasta, mikä tuo paljon mukavia muistoja mieleen) ja juustopatongilla. Kylläpä maistuukin hyvältä ja samalla voitelee näppäimistön mukavasti.

Aikaisemmin päivällä palkitsin itseäni ja kämppiksiäni pannukakulla. Oikein sellaisella perinteiselllä suomalaisella. Yllätyksekseni tytöt olivat ihan innoissaan ja ryntäsivät kauppaan hakemaan jätskiä. Ymmärsivät siis heti, mikä on oikea nauttimistapa. Leivinpaperin sijasta käyttämäni folio kylläkin käyttäytyi vähän huonosti ja tarttui kiinni, mutta aiheutti onneksi lähinnä kosmeettista haittaa. Pitää muistaa hankkia oikeaa leivinpaperia, kun seuraavaksi eksyn kauppaan.

Tunnelmaa hieman latisti Estellen, ranskalaisen erasmus vaihtarin, poissaolo. Tyttö ei ilmeisesti arvosta seuraamme, on muuten vaan epäsosiaalinen tai on keksinyt parempaa tekemistä. Kaikki muut viettävät jossain määrin aikaansa asunnon yhteistiloissa ja muutenkin yhdessä, mutta Estelleä ei vältäämättä edes näy moneen päivään, enkä ole koskaan nähnyt häntä syömässä keittiössä. Kantaa ilmeisesti ruuan aina omaan huoneeseensa, tai vaihtoehtoisesti ei koskaan syö. Kurjaa jos tyttö tuntee olonsa jotenkin ulkopuoliseksi, sillä hän vaikuttaa ihan mukavalta, ja minä ainakin mielelläni ottaisin kaikki mukaan yhteisiin illanviettoihin ja muihin aktiviteetteihin. Toisaalta olemme kyllä pyytäneet mukaan useasti, joten vika ei kai sitten ole meidän.

Yritimme myös sulattaa mars-patukoita. Se tuntui aluksi hyvältä idealta, ihanaa lämmintä sulanutta toffeen ja suklaan sekoitusta. No, kaikille ideasta innostuneille tiedoksi, älkää ainakaan laittako niitä patukoita mikroon. Ne räjähtävät ja sotkevat koko laitteen todella vaikeasti puhdistettavaan tahmaiseen mössöön.

Sain myös vihdoin eilen itselleni Suomesta ennen lähtöä lähettämäni tavarat. Nyt minulla on enemmän kenkiä. Jee! Ihmisellä ei luultavasti voi koskaan olla tarpeeksi kenkiä. Valitettavasti ne vaan ovat kovin hankalasti säilöttäviä ja kuljeteltavia, vievät niin hemmetisti tilaa.

Olen ollut iloinen myös siitä, että Suomessa kuulemma sataa lunta. Ajatuskin saa hymyilemään, ja oikeastaan on ihan kiva, ettei ole vielä ihan niin kylmä. Tuuli kyllä lisää kylmyyden tunnetta aika huimasti ja estää sateenvarjon käytön tehokkaasti. Luulen myös, että lähtisin lentoon, jos olisin hiukankin hentorakenteisempi. Onneksi olen tässä kesän ja syksyn aikana kerryttänyt kiloja mukavan tasaisella tahdilla.

Yhteenvetona olen siis keskimäärin ihan tyytyväinen kaikkeen, vaikka elämä ei tapojensa mukaan olekaan kovin täydellistä. (Joo, tiedän olen lukenut liikaa esseitä ja oppaita niiden kirjoittamiseen, joten kaikessa pitää mielestäni olla johdanto, runko ja yhteenveto.)

Sunday, October 22, 2006

Isosisko

Kämppiksistäni neljä on minua kaksi vuotta nuorempia, suoraan koulusta yliopistoon siirtyneitä, ensimmäistä kertaa poissa kotoa ja jos suoraan sanotaan vähän teinejä. Viides, ranskalainen vaihtari, on kylläkin minun ikäiseni, mutta hänkin on asunut tähän asti vanhempiensa kanssa. Tämän ja jonkun käsittämättömän kohtalon oikun takia minusta on tullut tämän kämpän isosisko.

Kuluneen viikon aikana olen ensinnäkin tarkistanut, ettei Sophien huoneessa ole ketään. Katsonut verhojen taakse, vaatekaappiin ja sängyn alle. Tämän jälkeen vielä sulkenut verhot ja toivottanut hyvää yötä. Asiaa ehkä hieman selittää se, että Linsey oli nähnyt asunnossamme vieraan miehen, joka oli mumissut jotain ja poistunut hätäuloskäynnin kautta. Minä olen suhteellisen varma, että tyyppi oli jonkinlainen huoltomies tai muuten vaan henkilökuntaa, mutta tytöt olivat kovin hysteerisiä koko illan.


Lisäksi olen jaellut neuvoja jalkopalloijan kanssa deittailuun. Sinäänsä minusta tuntuu, että minä niitä neuvoja paljon enemmän tarvitsisin kyseisellä elämän alueella (siis yleisesti, en ole mitenkään erityisesti kiinnostunut jalkapalloilijoista), meidän tytöillä kun tuntuu niitä miehiä riittävän joka sormelle ja vähän ylikin, mutta kun kerran kysyttiin. Homma ei tainnut kuitenkaan mennä ihan putkeen minun neuvoillani, sillä sitä jalkapalloilijaa ei ole täällä hetkeen näkynyt.

Sitten olen lohduttanut tyttöä, jonka ystävä ihastui samaan mieheen. Mikäs siinä sellaista sattuu, mutta kun tämä ystävätär ei oikein osannut käyttäytyä ja oli lisäksi kovin humalainen. Luulen että poika ei koko episodin jälkeen ollut enää kiinnostunut kummastakaan tytöstä. Noh, sellaistakin sattuu.

Ja juuri kun luulin kaiken rauhoittuneen, löysin itkevän tytön keittiöstä. Isoisä oli kuollut, itse asiassa jo viikkoja sitten, mutta tyttö oli juuri lähdössö hautajaisiin. Pienen lohduttelun jälkeen saatoin jo vähän rauhallisemman tytön bussille.

Sen lisäksi olen neuvonut perunoiden säilytyksessä (ei ne eivät pilaannu viikonlopussa, niitä ihan tosi yleensä säilytetään koko talven yli), rikkoontuneen topin korjaamisessa, hellan käytössä (mistä tietää että levy on oikeasti päällä) ja pesukoneen käytössä.

Vaikka olenkin noin periaatteessa ihan tyytyväinen ja sopeutunut tähän yhteiseloon, niin välillä ottaa päähän. Esimerkiksi eilen, kun huomasin, että vodkapulloni on hävinnyt jääkaapin päältä. Ei sillä että olisin sitä itse eilen kaivannut, mutta ei toisten viinoja silti noin vaan juoda. Se joku olisi voinut edes kysyä.

Silti kun lukee tarinoita toisten kämppiksistä, voi todeta onnellisena, että ei minun asiani nyt ainakaan noin huonosti ole.

Wednesday, October 18, 2006

Vanha

Tajusin tänään kesken luennon, että olen kahden kuukauden päästä 21-vuotias. Se tuntuu aika hurjalta ajatukselta. Ei minun kuuluisi olla näin vanha. Tuntuu siltä, että olen ikuisuuden yrittänyt ryhdistäytyä. Tulla siksi ahkeraksi, siistiksi ja huolelliseksi ihmiseksi, jollainen en ole koskaan ollut. Enkä ole vieläkään onnistunut.

Tuntuu myös siltä, että olen tuhlannut vuosia, heitellyt niitä ympäriinsä kuin karkkeja penkkareissa. En minä osaa katua mitään yksittäisiä tapahtumia tai tekemisiä, mutta jos olen ihan rehellinen itselleni, niin kyllä minua harmittaa, että aloitan opintoni vasta nyt. Vuosi Mynämäessä ei niinkään kaduta, siellä opin monenlaista hyödyllistä ja kivaa. Kaikenlaiset käsityöt tulevat varmasti kulkemaan mukanani lopun elämää, muodossa toisessa. Mutta se vuosi sitä ennen. En oikein edes muista mitä sillä tein.

Kai minä vähän opiskelin silloinkin, kylläkin vasemmalla kädellä. Jotain niistäkin avoimen yliopiston opinnoista kuitenkin jäi elämään. Kuten esimerkiksi varmuus siitä, että haluan opiskella yliopistossa ainakin jossain vaiheessa elämääni. Suuren osan ajastani luovutin Suomen Lukiolaisten Liitolle. Sitä en suostu katumaan, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se omistautumisen määrä tuntuukin jotenkin liioitellulta. Ei se asia nyt oikeasti voinut olla niin tärkeä, enkä oikein enää usko yhtä vilpittömästi siihen, että sillä mitä teimme oli oikeasti merkitystä.



Niin paljon kaikkea muutakin olisi voinut tuolla ajalla tehdä, mutta omien valintojensa kanssa on kai vaan elettävä. Vaikka edelleen minusta tuntuu, että minulla olisi kyllä paljon sanottavaa esimerkiksi 15-vuotiaalle Annille tai 18-vuotiaalle Annille. Toisaalta minusta välillä tuntuu, että olen pettänyt sen nuoremman itseni. En ole toteuttanut sen haaveita, en tehnyt niin kuin se suunnitteli. Tunne on hieman hassu ja ristiriitainen, sillä nykyinen minäni on suurimmalta osin ihan tyytyväinen valintoihinsa.

Erityisen tyytyväinen olen päätöksestäni tulla tänne saarelle. Vihdoinkin minusta tuntuu, että opiskelen juuri sitä mitä minun kuuluukin. Minun olisi vaan pitänyt tulla tänne kaksi vuotta sitten, niin kaikki olisi ollut paljon helpompaa. Miksiköhän en keksinyt sosiologiaa aiemmin? Aine kun ainakin yrittää löytää vastauksia niihin kysymyksiin, joita olen pohtinut niin kauan kuin muistan. (Kuten: Miksi tytöt aina menevät yhdessä vessaan? Miksi aina ollaan hädissään nuorison rappiotilasta? Miksi kaikkia istuvat junissa ja busseissa yksinään ikkunapaikalla, jos se vain on mahdollista?) Kiitos ajatuksesta kuuluu Juhalle, joka joskus jonain myöhäisenä hetkenä muutaman punaviinilasillisen jälkeen totesi: "Sinun pitäisi opiskella sosiologiaa." Itse en varmaan olisi ikinä keksinyt tätä alaa, mutta se on silti juurikin minun alani. Mukava tasapainottava tekijä sosiologian epävarmuudelle on toinen pääaineeni politics, josta sentään voidaan joskus sanoa jotain suhteellisen varmaa.

Entä sitten tulevaisuus? Minun on tällä hetkellä kovin vaikea kuvitella edes joulukuulle. Sen jälkeenkin on kai elämää ja varmaan tämä elämä täälläkin hetken kuluttua rutinoituu ja rauhoittuu. Tälle hetkellä kaikki tuntuu kovin sekavalta.

Monday, October 16, 2006

Läksiäisaamupäivä.

310op ja arpia varpaissa.

Tampereella on alkanut arki. Maanantaisin käydään elokuva-arkiston näytöksissä, keskiviikkoisin katsotaan CSI ja sunnuntaisin on pubivisa. Väleissä istutaan luennoilla, pestään pyykkiä ja suunnitellaan seuraavaa viikkkoa, koska nykyinen on aina jo ohi.

Sain tänä syksynä uhkailukirjeen yliopistolta. Siinä viitattiin johonkin sääntöön ja pykälään sekä ilmoitettiin, että henkilökohtainen opintosuunnitelma, HOPS, on niiden mukaan opiskelijoiden pakko laatia. HOPSissa olisi syytä ilmoittaa, mitä on jo opiskellut ja mitä tulee opiskelemaan (kursseja, niiden koodeja ja opintopisteitä myöten) seuraavan (mielellään vain) neljän vuoden aikana. Lisäksi pitää kertoman, milloin aikoo valmistua kandiksi, milloin maisteriksi, koska tekee harjoittelunsa ja aikooko tehdä sellaistakin syntiä kuin vaihtoon lähtö ja jos, niin, koska. JOO-opinnotkin pitäisi kaavakkeessa muistaa mainita.

Enhän minä osaa opintojani suunnitella eikä meidän laitoskaan tiedä, mitä se haluaa ensi keväänä opettaa. Niinpä siis tapaamaan laitoksemme suloista, takuulla piristäviä nauttinutta OOTia (opiskelijaopinto-ohjaaja,tämä on jotain hassua fuksislangia, jota en oppinut, koska en käynyt orientoivissa opinnoissa), joka neuvoi copy-pastettamaan tutkintosuunnitelman netin opinto-oppaasta ja lisäämään jotain omaa siihen. Näin siis pakollinen kaavake on täytetty. Pakollisen kaavakkeen mukaan minä valmistun vuonna 2011 ja silloin minulla on 310opintopistettä. (En enää kehdannut mainita paria sivuainetta, jota ajattelin vain huvikseni lueskelle, kun kaavakkeessa ei oikein ollut huvikseen luettavien aineiden lokeroa.)

Samalla kun kerron yliopistolle, kuinka ripeästi aionkaan valmistua, kävin armasta opiskelijaliittoani tukeakseni huutamassa opintotukea korkeammalle. Tampereella päätettiin noudattaa slogania oikein kirjaimellisesti, niinpä päkiäni eivät vieläkään ole toipuenet Nouse jo -mielenosoituksesta. Olin nimittäin edellisenä iltana kylmässä päättänyt neiteillä ja vedin 7sentin koroilla varustetut puolisaapikkaat jalkaani. Kävelemenen popoilla onnistuu vielä vallan mainiosti, mutta tossu- ja tennari-ihmisenä en ole tottunut seisoskelemaan tai tekemään kyykkyharjoituksia moisilla. Mukulakivillä marssimisen, torilla seisoskelun ja laitakaupungilla suoritetun sängynmetsästysretken jälkeen tulos oli pari veristä varvasta ja "tuliset päkiät". Kaiken lisäksi, opintorahannousemisperformansseista huolimatta, ei se siltikään nouse. Kuinka tässä nyt sitten valmistuu ajallaan. Niih!

Wednesday, October 11, 2006

Vettä kengässä

On taas satanut koko päivän. Eikä se sinäänsä haittaa, vaikka en tällä hetkellä omistakaan sateenvarjoa. Tätä minä tältä maalta odotinkin, sadetta ja sumua.

Sateesta huolimatta oli ajatellut lähteä lenkille. Tulin yliopistolta kotiin ja vaihdoin hommaan paremmin soveltuvat vaatteet päälle. Ajettelin vielä käydä keittiössä pikaisesti juomassa lasillisen vettä. Hana yski pari kertaa eikä osoittanut sen jälkeen mitään elonmerkkejä.

Hetken kuluttua Linsey tuli keittiöön, ja totesi ettei hänen huoneeseensa eikä vessaan tule vettä. Kävin kokeilemassa oman huoneeni hanaa, ja se käyttäytyi aivan yhtä huonosti kuin keittiössä oleva. Lähdimme sitten respaan kyselemään asiasta ja siellä oli lattialla iso kasa vesipulloja. Tällä alueella on kuulemma kaksi putkirikkoa ja siksi paineet ovat hävinneet.

En siis taidakaan lähteä lenkille, koska minkäänlaisia takuita suihkuun pääsystä tämän päivän aikana ei ole. Ruokaakaan ei oikein viitsisi tehdä pullovedellä, kun siitä pitäisi kai riittää viidelle muullekin ihmeselle. Joudumme ehkä uhrautumaan ja tilaamaan pitsaa. Ja Becky raukka on vielä kuumeessa ja sängyn pohjalla, eikä saa edes teetä.

Jos sitä vettä ei pian kuulu, pitää varmaan mennä alasti seisoskelemaan tuonne sateeseen, eiköhän se aja saman asian kuin suihku.

Thursday, September 28, 2006

Perillä


Olen ollut jo jonkin aikaa ja paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua, vaikka opinnot eivät olekaan vielä varsinaisesti alkaneet. Viimeviikolla täällä oli vain kansainvälisiä opiskelijoita, mutta nyt paikallisetkin ovat saapuneet, joten joka paikka alkaa olla täynnä ihmisiä, joista suuri osa näyttää kovin eksyksissä olevilta. Hassua on esim. se, että koska minä olen ollut täällä viikon pidempään, olen tällä viikolla neuvonut kämppiksiäni milloin mihinkin.

Jostain syystä olen päätynyt viettämään aivan liian paljon aikaa amerikkalaisten kanssa, joten alan kohta puhua ihan väärällä aksentilla. Onneksi kaikki kämppikseni ovat jostain päin tätä kuningaskuntaa, joten kai se brittiaksenttikin tarttuu vähitellen.

Viime viikon saldo on siis suunnilleen tälläinen:

Vähän nolosti päättynyt kansainvälisten opiskelijoiden Pubi-ilta, josta päädyimme Blue Bamboo-nimiseen yökerhoon, joka oli typerästä nimestään huolimatta ihan mukava paikka. Tarinan opetus: ei kannata lähteä kävelemään kotiin baarista, jos ei ole hajuakaan siitä missä on tai minne on menossa. Kaikki hyvin kuitenkin, vaikka luulen että korvani soivat vieläkin.

Kaikenlaista asioiden hoitelua, kuten pankkitilin avaamista, kännykän ostoa ja keittiövälineiden metsästystä mahdollisimman halvalla. Olen petturi, ja ostin SonyEricssonin, vaikka olenkin Suomesta ja ollut koko kesän töissä Nokialla.

Olen tavannut turkulaisen kulttuurihistorian opiskelijan ja FIBSSin eli suomalaisen opiskelijajärjestön entisen puheenjohtajan, joka on täällä erään järjestön sihteerinä. Eli maailma on edelleen aika pieni ja Suomi lähellä.

Istuskelua teatterin baarissa, vaikka emme olleetkaan katsomassa mitään näytöstä. Onnistuin laukaisemaan vessassa olleen hälyttimen, mikä aiheutti paljon ääntä ja vartijoita. En kyllä vieläkään tiedä, miten siinä onnistuin, koska mielestäni vain avasin WC:n oven. Noh, ehkä se ei hälytin ajatteli, että haisen pahalta tai jotain. Täällä on muutenkin kaikenlaisia hälyttimiä joka paikassa, joten niitä ei kukaan ota kovin vakavasti.

Päiväretki Yorkiin, joka oli hyvin keskiaikainen ja idyllinen. (Kuva on sieltä.) Runsas kävely oli melko rasittavaa, vaikka kaupunki olikin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Katedraalissa en käynyt sisällä, koska pääsymaksu oli mielestäni kohtuuton, ja olen edelleen vähän kyllästynyt kaikenmaailman linnoihin ja kirkkoihin. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kun on nähnyt yhden, niin on nähnyt kaikki.

Launtai-iltana edelleen kävelystä melko väsyneenä istuimme iltaa asunnolla tänne samana päivänä muuttaneiden tyttöjen kanssa. Tytöt lähtivät vielä yliopistolle Fresher's Weekin aloituspippaloihin, mutta minä olin vanha ja tylsä ja jäin kotiin nukkumaan. Muutenkin olen onnistunut välttämään FW:n tapahtumia aika lahjakkaasti, sillä jätin rannekkeen kyseiseen megatapahtumaan ostamatta. Eikä oikeastaan edes kaduta, vaikka tarjolla olisikin ollut juhlimista joka illalle, päiväretkiä Ikeaan, Asdaan (paikallinen halpissupermarket, josta saa mm. lähes ilmaista vodkaa), mikroautoradalle, vesipuistoon ja moniin muihin paikkoihin, erilaisia Pubi-kierroksia, surffausta, jääkiekko-ottelu, tankotanssikurssi, luistelua ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Tällä viikolla olen ollut maanantaina TigerTigerissa pippaloimassa kämppisten kanssa. Saldona yksi uusi numero uuden puhelimeni kovin tyhjässä muistiossa. Tiistaina olin kovin hienolla vastaanotolla, jolla tarjoiltiin kylläkin mainiota ruokaa, kamarimusiikkia ja säkkipillin soittoa, mutta juomana vain appelsiiniamehua. Saisivat hävetä. Eilen olin Pubiryöminnässä (=pubcrawl) kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, ja vaikka ilta päättyikin melko varhain, niin hauskaa oli.

Tänään olemme kutsuneet kaikki naapurit meille, joten saa nähdä mitä siitäkin tulee. Toivottavasti kämppä säilyy suht ehjänä, kun täällä olisi kai tarkoitus asustella vielä vuosi. Että tällaista täällä, näin lyhyesti. (Siis minun mittapuullani lyhyesti, mikä voisi olla jonkun muun mielestä pitkästi.)

Sunday, September 17, 2006

Melkein lähtenyt

Matkalaukkuuni ei oikein mahdu enää mitään, enkä tiedä minne loput tavarat voisi dumpata. Roskiin on jo lähtenyt aika paljon sälää ja vielä enemmän Säkylään vanhempieni vaivoiksi. Olen kovin huono heittämään mitään pois, mutta toisaalta en haluaisi raahata ihan hirveästi mitään mukanani. Vituttaa ja stressaa, en millään jaksaisi käydä tuota tavarakasaa enää uudelleen läpi. Ärsyttää myös se, että olen näin riipuvainen kaikenmaailman rojusta.

Muuten lähtö tuntuu jotenkin epätodelliselta. Eivät minun pienet aivoni kykene oikein mitenkään käsittelemään ajatusta siitä, että muuten asumaan moneksi vuodeksi uuteen maahan. Ehkä jossain vaiheessa käsitän, tai sitten en. Tästä asunnosta poislähteminenkään ei tunnu mitenkään realistiselta ajatukselta. Tästä pienestä huoneesta on kuitenkin tullut ihan oikea koti näiden yli neljän vuoden aikana. Täällä on kyllä jo lattiat täynnä Mikan tavaroita, joten kai minun on jonnekin poistuttava.

Enkä oikein osaa vielä surra tänne jääviä ystäviä, ikävä tulee varmasti vasta hetken kuluttua. Niin monta niin kauhea rakasta ihmistä jää niin kauas, enkä tiedä yhtään miltä se tulee tuntumaan. Muistan olleeni kovin yksinäinen jonkin aikaan, kun muutin Turkuun, nyt se tunne tulee varmasti vielä voimakkaampana, sillä välimatkaa on niin paljon enemmän, eikä kukaan edes puhu minun kieltäni. Minun on vaikea kuvitella, että tulisin ikävöimään jollain tavalla Suomea, mutta varmasti niinkin käy.

Lähtöä on nyt juhlittu moneen otteeseen, Säkylässä, Turussa ja vähän Salossakin. Hauskaa on ollut ja rahaa on palanut. Jäljellä on krapula, mikä ei yhtään helpota pakkaamista. En oikein tiedä mitä ihmisille pitäisi sanoa näin lähtiessä. En minä ole koskaa ollut hyvä hyvästeissä. Oletan, että ihmiset tietävät, että minä välitän ja pidän, vaikka en sitä aina muista sanoakaan. Enkä minä osaa sanoa mitään suurta ja viisasta, vaikka joskus ehkä haluaisinkin. Enkä myöskään ole katoamassa lopullisesti. Siitä saatte pitää muutkin huolen, jos minusta ei kuulu, niin antakaa kuulua itsestänne!