Tuesday, February 27, 2007

Joskus on ihan kannattavaa olla hereillä kuudelta aamulla ja muita huomioita elämästä

Tältä (tai suunnilleen ainakin, kamera ei oikein nappaa värejä niin hyvin kuin toivoisin) näyttää maisema minun ikkunastani ihan liian aikaisin aamulla. Tällä hetkellä varmaan vielä hiukan aiemmin, sillä kevät on tulossa ja joka päivä on hiukan valoisampaa kuin eilen. Ensimmäiset sipulikukat ovat jo puskeneet itsensä maan päälle ja oven vieressä oleva pensas on hunnutettu vaalean kellanvihreäksi.


Tajusin suunnilleen neljännellä metodologian luennolla, että minähän olen osallistunut tutkimuksen suunnitteluun, tutkimuskysymyksen ja hypoteesien miettimiseen, kyselyn valmisteluun, otoksen valintaan ja kaikkeen sellaiseen olemalla KELA:n tekemän tutkimuksen johtokunnassa. Kaikkeen sitä päätyykin, kun leikkii opiskelija-aktiivia nuorella iällä. Ja kylläpä sitä taas tunsi itsensä tyhmäksi, kun muisti koko jutun opiskeltuaan sosiologiaa puolisen vuotta. Pitäisi vielä muistaa hankkia tuon tutkimuksen tulokset jostain, kun kerran ehdin lähteä tänne ennen kuin se valmistui. Olisi ihan kiva tietää, mitä lopulta saatiin selville.


Kaikki tuntuu pitkästä aikaa selkeämmältä kuin vuosiin. Tiedän missä ja kenen kanssa asun seuraavat kaksi vuotta, ja tiedän että haluan ihan oikeasti tehdä tämän tutkinnon loppuun. Se on jotain, mitä en ole voinut sanoa oikeastaan mistään opinnoista tähän mennessä. Lukio vaan tuli käytyä loppuun, kun niin minun kai oletettiin tekevän, ja sen jälkeen en olekaan saanut mitään valmiiksi. Siitä mitä teen sen jälkeen, minulla ei ole hajuakaan. Ei edes siitä missä maassa haluan asua jatkossa, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä.

Thursday, February 22, 2007

Kaikki on kiellettyä

Tämä maa on täynnä kylttejä, jotka kertovat mitä ei saa ja välillä myös mitä pitää tehdä. Ei voi sitten kukaan ainakaan väittää, ettei tiennyt rikkovansa sääntöjä.




Ehkä jokaisella vapaalla nurmikon kaisteleella harjoittelevat keski-ikäiset ja varakkaat golfaajat ovat suurikin ongelma täällä päin, minä en kyllä ole nähnyt vielä yhtäkään.



Entäs tämä sitten? Nuo sarvikounojen päälle kiipeilevät ihmiset ovatkin sitten ihan oma ryhmänsä, joka on todella häiriöksi ihan jatkuvasti.



Tämä ehkä vähän selittää, mutta ei silti olisi kyllä tullut mieleenkään ilman kylttiä. Lukemisen jälkeen teki kyllä miele kiipeillä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut.



Tämä on sitten sitä toista sarjaa. Eli kun on vetänyt vessa, on syytä pestä kädet. Eipä olisi tullut mieleenkään ilman tätä hyödyllistä tarraa, joka on liimattu lähes kaikkien julkisten vessojen seinälle.



Tämä on kai sitten jotain siltä väliltä. Kielto ja käsky samassa. Kuva on kyllä hieno. Kannattaa pitää aina lapio valmiina, kun ei noista koirista tiedä, voivat tehdä tarpeensa milloin tahansa.

Näitä kaikenmaailman kieltoja ja muita kylttejä on ihan joka paikassa. Meidän asunnossa on hellan vieressä lappu, joka kertoo että hella pitää puhdistaa säännöllisesti. Jos näin ei tee, se viedään puhdistettavaksi jonnekin ja tämä maksaa £90. Ovissa lukee, että ne pitää lukita ja patterin vieressä on tarra, joka kertto ettei saa laittaa tavaroita liian lähelle kuumaa patteria. Tarrassa on kuva palaneesta huoneesta muistuttamassa mitä käy, jos ei tottele.

Bussissa on kyltti, jossa lukee mitä maksaa, jos jää kiinni liputtomuudesta. Samassa kyltissä kerrotaan myös, että jos käräytttää kanssa matkustajansa esim. bussin rikkomisesta, siitä saa palkkion. Jalankulkijoiden liikennevaloissa lukee, että pitää odottaa vihreää, ja tiehen on kirjoitettu mihin suuntaan pitää katsoa. Tämä on kätevä maa, ei tarvitse koskaan vaivautua ajattelemaan itse.

Tuesday, February 20, 2007

Selkeät ja helppo käyttää

Mitä se kertoo ministeriön sivuista, jos haluamansa julkaisun löytää helpoiten laittamalla googleen haun: "oikeusministeriö AND hallintosopimusten sääntelytarpeesta". Linkki sitten johdattaa tietysti takaisin ministeriön sivuille ja kiltisti suoraan haluamasi viitteen pariin.

Oikeusministeriön sivujen oma hakupalvelu ei tietenkään koko julkaisua tuntenut ja julkaisuarkisto taas riitti vuoteen 2002.

Argh.

Friday, February 16, 2007

Elävä arkisto

Ylen elävä arkisto on ilahduttanut minua jo pitkään. Materiaalia on paljon ja monenlaisista aiheista. Ohjelmat toimivat loistavina ajankuvina jo pelkästään aihevalintojensa takia, mutta myös ihmisten puhetapaa, eleitä ja pukeutumista on mielenkiintoista tarkkailla. Tämän iltainen löytö oli reportaasi Partaharjun leireistä. Minä olen ollut tuolla varmaankin juuri joskus ohjelmassa mainittujen 50-vuotis juhlien aikaan, tarkkoja vuosia en enää muista. En edes tiennyt, että paikalla on noin pitkä ja kristillinen historia. Raittiusleireiksi niitä silloin aikoinaan (kun tytötkin olivat päässeet mukaan jo kymmenen vuotta aiemmin) muistaakseni kutsuttiin, mutta eipä meitä lapsia tainnut paljoa minkäänlainen sanan julistus kiinnostaa. Enemmän kyse oli kai kavereista ja kesästä. Paljon hyviä muistoja tuli kuitenkin mieleen ihan yllättäen, kun näki tutut rakennukset, nuotiopaikat ja rannat.

Toinen tunteita, vaikkakin vähemmän iloisia, herättänyt pätkä oli Suomen ensimmäisen
hiv-potilaan haastattelu. Sekin ihan sinällään ja myös ajankuvana. Varsinkin toimattajalla tuntui olevan suuria vaikeuksia suhtautua aiheeseen neutraalisti, tai edes lausua sanaa homo. Minua jäi eniten vaivaamaan se, että potilaan vanhemmille oli ollut kuulemma paljon vaikeampaa hyväksyä homous kuin sairaus. Tavallaan ihan ymmärrettävä reaktio, varsinkin kun ottaa huomioon, että näiden poikien vanhemmat ovat ihan eri sukupolvea kuin minä. Mutta kyllä minusta on silti näin ajatuksen tasolla kummallista olla enemmän hädissään siitä kummasta sukupuolesta rakas ihminen on kiinnostunut, kuin siitä että tämä on kuolemansairas.

Niin, ja hauskaa oli myös havaita, että jo vuonna 1968 oppilaat olisivat halunneet päästä seuraamaan opettaijainkokouksia. Muutenkin ihan mielenkiintoinen pätkä baaritytön elämästä ja kouludemokratiasta.

Löytyypä tuolta myös mm. Kylli-tädin tarinoita ja juttua Pendoliinojen tulosta Suomeen. Jotenkin minä taas luulin niiden olevan paljon uudempia ilmiö, mutta niin se aika vaan tuntuu kuluvan paljon nopeammin kuin minä ehdin huomata. Ja nuori Mirja Pyykkö näyttää tosi hassulta.

Wednesday, February 14, 2007

Italia osa2: Rooma

Täällä on vielä noin tunnin ystävänpäivä, joten hyvää sellaista kaikille! Olen huono ihminen ja saanut aikaiseksi lähettää vain yhden kortin, mutta toivottavasti tärkeät ihmiset hoksaavat olevansa tärkeitä ilman korttejakin.

Tällä viikolla on ollut kivaa. Maanantaina kävimme syömässä italialaista isolla porukalla. Ruoka oli taivaallista ja jälkiruoka vielä parempaa. Eilen juhlimme Sarahin synttäreitä Digitalissa. Tänään en enää edes jaksanut lähteä Ystävänpäivä juhliin. Olisin kyllä varmaan muutenkin taas vaan saanut jonkinlaisen ahdistuksen kaikista pariskunnista. Tai siis yleisesti siitä ajatuksesta että kaikkien pitää väkisin yrittää pariutua koko ajan, ja on jonkinlainen epäonnistuja, jos ei huvita koko ajan kiehnata yhdenkään pojan ympärillä.

Tänään kävimme katsomassa asuntoa ensi vuodelle. Kämppä oli todella kiva, mutta minun mielestäni ihan liian kaukana yliopistolta ja keskustasta, ja vähän turhan kallis ollakseen niin kaukana. Huomenna menemme katsastamaan toisen, joka on lähempänä ja halvempi. Kuvien perusteella ei kuitenkaan yhtään niin kiva. Molemmissa on yksi ylimääräinen pieni huone, joten ensi vuonna meillä on vierashuone. Yritän tässä nyt siis vihjailla, että täällä voi sitten tulla käymään. Saa toki tulla aiemminkin, jos ei ole liian vaativa majoituksen suhteen.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tänne muuttoni jälkeen kämppikseni ovat alkaneet ärsyttää minua. Se on kai ihan normaalia, mutta sunnuntaista asti ollut känkkäränkkä-tuulella melkein koko ajan. Tiistaina tytöt naureskelivat aamuiselle kampaukselleni, ja minua ärsytti ihan suunnattomasti. Niin kuin varmaan monet tuntemani ihmiset ovat huomanneet, en todellakaan ole mikään aamu-ihminen, mutta nyt rasitti normaaliakin enemmän. Ja vaikka en olekaan yhtään siisti tai siivousintoinen tai muuten kodinhengetär, on minua myös alkanut häiritä tiskivuoret keittiössä ja se, että ihmiset jättävät likaisia astioita, vaatteita ja kenkiä ympäriinsä.

Jottei menisi pelkäksi valittamiseksi, niin lopuksi vielä loput Italian kuvat. Tai loput julkaisukelpoiset. Olen ehkä maailman huonoin valokuvaaja, mutta tässä näitä nyt silti on, jos ketään kiinnostaa.

Roomassa alkoi tuntua siltä, että rauniot on oikeastaan aika tylsiä, kun niitä on joka paikassa.



Italialaiset teepussit on söpöjä ihan oikeita pieniä pussukoita.







Juomapelien pelaaminen australialaisten kanssa ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus. Tähän peliin sisältyi Vegemiten lisäämistä juomiin. Todella pahan makuista, kuten kuvasta näkyy.




Ja loppukevennys, olkaa hyvä!

Wednesday, February 07, 2007

Lunta!

Katsoin juuri äsken puolivahingossa ikkunasta ulos ja täällä on LUNTA! Ei sitä ollut maassa vielä yhdeltätoista, kun tulin kotiin. Melko kylmää ja aurinkoista on ollut kyllä kohta pari viikkoa. Oli pakko vaan päästä kertomaan tämä jonnekin, enkä viitsi kämppiksiäkään herättää. Toivottavasti maa on valkoinen vielä huomennakin.

Monday, February 05, 2007

Coachella

Harvoin keikkailevan Björkin kotisivuilla kerrottiin tämän esiintyvän Yhdysvaltalaisilla festareilla, jossa hänen lisäkseen esiintyy yhden keikan ajaksi uudelleen kokoonkasattu Rage Against the Machine. Tämä uutinenhan sai potkua Jariin, jonka nuoruuden idoleihin RATM kuuluu. Minua asia e tietystikään hetkauttanut, olenhan juuri ja juuri16-vuotiaana teininä nähnyt RATM:n livenä 2000 Provinssissa. Lähinnä 60- ja 90-luvun poikabändejä kuuntelevana tyttösenä (jälkimmäisestä juuri luopuneena) arvostin sitä kokemusta todella.

Sen verran asia kuitenkin jäi kiinnostamaan, että päätimme tutustua kyseisen kulttuurielämyksen tarjoavaan taide- ja musiikkifestivaali Coachellaan. Kesällä Ruisrockin jälkeen oli keskustelua omista unelmafestareiden top5 bändeistä. -Minne olisit valmis matkustamaan pidemmänkin matkaa. Minä taisin listata ainakin Björkin, Placebon, Blurin ja Red Hot Chili Peppersin. Jarin listalla oli juurikin tuo RATM ja Björk. Kuinkas sitten kävikään, että Coachella arst and music festivalin kokoonpanoon kuuluu mm. Rage Against the Machine, Björk, Red Hot Chili Peppers, Air, Placebo, Arctic Monkees, Jarvis Cocker, Kaiser Chiefs, Faithless, DJ Shadow, The Good, the Bad and the Queen (Damon Albarnin viimeisin kokoonpano), Travis, Gotan Project, !!!, Regina Spektor, Manu Chao, Happy Mondays, Damien Rice, the Roots, Lily Allen , the Kooks ja ihan hirveästi bändejä, joista en ole ennen kuullutkaan, ja joita olen nyt kuunnellut ja ihastellut. Thank God for Last fm.

Parastahan tuossa festarissa tietysti on, että vaikka sinne ei olisi enää lippuja jäljellä, niin minulla ja Jarilla ja kahdella muulla forssalaisella (Ari ja n1ko) on sellaiset. Ja on muuten myös lennotkin varattuna ja maksettuna San Franciscoon 20. päivälle huhtikuuta. Itse festari on pienemmällä paikkakunnalla Kaliforniassa nimeltä Indio, joka sijaitsee yli 10h ajomatkan päässä Friscosta. Luvassa on siis hippi-San Franciscoa, hitunen roadtrippailua, festarit ja lopulta pikainen katsaus Los Angelesia, josta lennämme takaisin Suomeen. Harmi vain, että vappu jää nyt suomessa juhlimatta, mutta eiköhän varhainen rusketus ja suuri musiikkielämys korvaa yhden serpentiinipelleilyn.


Ai niin, New York Times kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei ole saanut kannatusta ehkä siksi, että siellä on kulloisellakin hetkellä monta erilaista säärintamaa. Euroopassa taas kulloinenkin säärintama saattaa vaikuttaa kerrallaan moniin maihin kokonaisuudessaan. Kaikenlaisia perusteluja sitä kuuleekin.

Sunday, February 04, 2007

Italia osa1: Milano

Kuvia Italiasta, olkaa hyvä. Lisää tulee, kunhan jaksan pelata tämän bloggerin kanssa lisää. Nyt vetäydyn Harry Potterin ja terveyskaupasta löytämieni Panda-lakritsien pariin. (Joo, ne on ihan varmasti tosi terveellisiä, ei niitä muuten olisi siellä myyty.)

Ai niin, minä en ymmärrä miten ne ovat antaneet mäkkärille liiketilan tuolta hienosta galleriasta, jossa on lähinnä Prada ja Dolce&Gabbana ja pari tosi hienoa ravintolaa.



Ilmastointiteipillä voi korjata todistettavasti ihan mitä tahansa.



Unikko-saappaat Milanossa ja taka-alalla tyynykin, jos viitsii tihrustella.


Näin pohjoismaalaiseen minimalismiin tottuneena hautausmaat maailmalla jaksavat ihmetyttää. Isoja muistomerkkejä ja patsaista vaikka miten paljon, kukkia joka puolella ja valokuvia vainajista. Jotenkin tuo minun kokoiseni vauva suutelemassa pienen pientä Kristusta näytti erityisen hämmentävältä.




Ja minä uskaltauduin ihan yksin katselemaan hautoja, jotka olivat maan alla. Tällä kertaa en repinyt kenenkään nahkatakkia rikki, osittain ehkä siksi ettei ollut ketään nahkatakkiin pukeutunutta lähistöllä. Ja oli päivä joten ei ollut yhtään niin pelottavaa kuin sillä yhdellä hautausmaalla muutama vuosi sitten. Muuten tuo paikka kyllä oli aika karmea. Koko rakennus täynnä hautoja. Seinät pelkkiä hautoja, kannatin pylväätkin täynnä pieniä luukkuja, katot ja lattiat täynnä hautoja, terasseilla pieniä patsaita, jotka olivat oikeasti hautoja eli niissä oli uurnan mentäviä luukkuja. Ja sisäpihalla tietysti hautausmaa.

Ja yksi haudoista oli muutettu siivouskomeroksi. Vähän kurjaa ja samalla aika huvittavaa.









Potkupalloa sumussa. Melkein kuin Newcastlessa. Puissa on kuitenkin lehtiä, joten Italiassa tuo on otettua, uskokaa pois.



Tämä nyt vaan oli ainakin minun mielestäni valtavan hauska kyltti, mitä ikinä mainostaakaan loppujen lopuksi.




Joku voisi kertoa minulle, miksi aina eksyn paikkoihin juuri silloin kun siellä on tällainen ilmakuvanäyttely. Nähtiin näitä aika monta jo reilillä ja sen jälkeenkin olen bongannut useita. Tai ehkä niitä sitten vaan on kaikissa kaupungeissa jatkuvasti nykyään, eikö Helsingissäkin ollut vähän aikaa sitten?

Friday, February 02, 2007

Tulipalo

Käytiin tänään taas vaihteeksi katselemassa asuntoja ensi vuodelle. Eivät ole taaskaan kovin kivoja. Halpoja kylläkin, joten voipi olla että tyydymme kohta halpaan, mutta ei niin kivaan. Minusta olisi ehkä tärkeintä, että se olisi hiukan lähempänä yliopistoa, ja jossain missä pubien perustaminen ei ole kiellettyä. (Täällä Fenhamissa, missä tällä hetkellä asumme, on ihan oikeasti kiellettyä perustaa pubeja, eli niitä ei siis ole lähimailla yhtäkään.) Se että voisi aamuisin kävellä luennoille olisi ihan luksusta.

Käveltiin sitten keskustasta kotiin. Matkalla sammutimme tulipalon. Tien vieressä olevat lehdet olivat syttyneet palamaan, ja tuli oli jo alkanut levitä viereiseen puuaitaan. Heittelin sitten maata liekkien päälle, ja kyllähän ne sammuivat. Vähän kyllä jäi sellainen fiilis, että se saattoi jäädä kytemään, mutta onneksi paikan ohi varmaan kulkee ihan koko ajan ihmisiä, joten joku varmaan soittaa myöhemmin palokunnan, jos meidän hieno yrityksemme pelastaa tilanne ei toiminut. Noh, eipä ole tällaistakaan ennen sattunut.