Saturday, December 22, 2007

Linnan muurit kohoaa

Piparkakkutalon tekeminen pienemmille sisarille jouluksi on jo muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi. Niinpä tänäkin vuonna Minttu ja minä tartuimme kaulimen varteen ja kävimme työhön.

Malleja etsittiin Helsingin Sanomien piparkakkutaloäänestyksestä
ja lopulta päädyttiin tekemään linna. Suunnitelmissa oli yksinkertainen linnoitus, mutta näppärien kaavojen löytyessä netistä päädyttiin tuunaamaan niistä kolmekerroksinen ritarin linna. Ihan omaa suunnittelua ovat mm. kellotorni ja nostosilta. Ikkunalaseista ja ritarista peitsineen ja kilpineen olemme myös erityisen ylpeitä.

Viime vuoden muumitalon rakentamiskokemuksista viisastuneena touhu kävi tällä kertaa huomattavasti kivuttomammin (=ei palovammoja). Netistä löytyi myös käteviä vinkkejä, joilla seinistä ja katoista sai melkein suoria. Kuvasarja rakentamisprosessista alla.











Joka ikkunassa on liivatelehdistä tehdyt lasit. Katto on rakennettu mantelilastuista ja laskusillan köydet lakritsinauhasta. Linnan taakse ikkunattomiin seiniin tehtiin hienot ritarikuviot.





Hyvää joulua kaikille!

Monday, December 10, 2007

All bad things come in threes.

Viimeisen tunnin olen istunut käytävän lattialla viinilasi kourassa nauramassa hysteerisesti. Ja ei, meillä ei ole kotibileitä, eikä tämä ole opiskelija-asuntola. Joten aloitetaanpa alusta.

Meidän vessan valo ei oikein ole toiminut hetkeen kunnolla. Siinä on sellainen täällä tavallinen katosta-roikkuu-naru katkaisija-systeemi. Yleensä valo siis sammuu ja syttyy narusta vetämällä, mutta viimeisen muutaman viikon aikana valo ei aina ole suostunut sammumaan, vaikka kuinka narua nykisi. Ajoittain vessan lattia on myös ollut märkä, mutta olemme vain luulleet jonkun kävelleen sinne märkänä suoraan suihkusta. Lauantaina kuitenkin huomasin lattian olevan taas märkä, ja pienen tutkimisen jälkeen totesin pisaroiden tippuvan tuosta katkaisijan naurusta. Sammutin valon, kerroin Linseylle, ja lähdin töihin, kun olin jo melkein myöhässä. Illalla Linsey vei vessaan kynttilän ja lapun, jossa varoitettiin koskemasta katkaisijaan.

Tänään olin jo lähinnä unohtanut koko asian, kunhan nyt yritin olla koskematta valokatkaisijaa vessassa ollessani. Aamulla ei satanut, joten lattiakin oli kuiva. Illalla huomasin, että kierrätysroskat kerätään huomenna, joten lähdin viemään niitä ulos. Oli alkanut sataa. Musta laatikko, johon kaikki kierrätettävät pitäisi laittaa ja jättää kadunvarteen, oli kadonnut. Se on ollut pihamme nurkassa koko syksyn, mutta nyt sitä ei löytynyt mistään. Ehkä tuuli on vienyt sen, tai takapihallamme on käynyt mustiin muovilaatikoihin mieltynyt varas. Oli myös taas alkanut sataa, joten leikkasin muovisen maitopullon kahtia, laitoin syntyneen astian vessa lattialle ja kuivasin tietysti lattian.

Myöhemmin Becky tuli kotiin, ja lupasi soittaa huomenna katonkorjaajan. Beckyn uusi poikaystävä on onneksi sähköalalla, joten hän saa korjata lampun sitten kun katto on korjattu ja kuivunut. Kun olimme menossa nukkumaan minä ja Becky huomasimme, ettei meidän huoneidemme valot toimi. Becky meni alas napsauttamaan sulakkeen takaisin päälle, ja vessassa ollut Linsey huusi alakertaan, että valo meni päälle, vaikka katkaisija ei ollut päällä. Kun Linsey sitten pyyhe katkaisijan päällä yritti sammuttaa valoa, se vain vähän himmeni ollessaan pois päältä ja kirkastui kun sen laittoi päälle. Katossa oleva vesi siis luultavasti jotenkin johtaa sähköä lamppuun silloinkin kun katkaisija ei ole päällä. Joten totesimme, että on parasta vaan pitää sulake alhaalla ja käyttää yläkerran vessaa.

Keskikerroksen ja ylimmän valot ovat saman sulakkeen alla, joten marssimme kolmestaan yläkertaan kynttilöin ja tulitikuin aseistettuina. Kynttilän sytytettyämme havaitsemme vessanpöntön olevan täynnä paperia sun ties mitä muuta. Linsey yritti vetää vessaa muutamaan kertaa, ja vesi vain nousi. Joten yläkerran vessa on siis tukossa. Tarvitsemme myös putkimiehen, ja meidän on siihen asti kai vaan uhmattava kohtaloa ja käytävä siinä toisessa vessassa. Sen kai pitäisi olla ihan turvallista, kun sulake kerran on alhaalla.

Joten lopulta totesin tarvitsevani lasin viiniä, ja päädyimme kaikki kolme istumaan vessan eteen käytävälle ja nauramaan. Kun asiat alkavat mennä pieleen, niin ne sitten näköjään menevät kunnolla. Kahden vuokralaisehdokkaan olisi tarkoitus tulla katsomaan vapaana olevia huoneita huomenna. Ei ehkä ole maailman vakuuttavin taloesittely, kun kerromme, että toinen vessa on tukossa, ja toisessa voi saada mukavan pikku sähköiskun, ja huoneissa joita pitäisi esitellä, ei voi pitää kattovaloja päällä. Becky luultavasti soittaa molemmille ehdokkaille ja keksii tekosyyn siirtää asiaa.

Pohdimme, että pitäisi vessan valo ja katon vuotaminen luokitella erillisiksi asioiksi vai samaksi onnettomuudeksi, jolloin kierrätyslaatikon kanssa niitä nyt olisi jo se kolme. Jos ne luokitellaan erillisiksi, on niitä nyt neljä, joten kai kaksi vielä tulossa. Onneksi lukukausi on melkein lopussa, ja kohta pääsee jouluksi Suomeen.

Monday, December 03, 2007

Lapsuus

Kun en kerran näköjään osaa nykyään enää kirjoittaa ilman apuja, niin täytetään sitten meemejä. Ja tämä oli mielestäni varsin mukavan oloinen sellainen. Ja muutenkin olen nähnyt viimeisen parin kuukauden aikana lukuisia unia lapsuudesta, joten saatan jopa muistaakin jotain.

16 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen. Jos ei juuri siitä tule mieleen mitään, kirjoita jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen useampiakin asioita. Lopuksi keksi itse yksi uusi sana luetteloon.


1. Kampa
Muistan että meillä oli päiväkodissa nimelliset taskut, joissa jokaisella oli oma kampa. Sillä piti muistaakseni päiväunien jälkeen kammata tukka. Muistan myös, että hiusten harjaaminen oli ihan kamalaa ja sattui. Siitä syntyi aina tappelu, koska äidin mielestä hiuksia piti säännöllisesti harjata/kammata.

2. Lintu
Muistan muutamankin ikkunaa päin lentäneen linnun, joista ainakin yksi jopa selvisi ja muutamia haudattiin. Ja muistan että ala-asteella oltiin yötä koulussa ja lähdettiin aamulla tosi aikaisin katsomaan lintuja kalasatamaan. Niitä vaan oli vaikea nähdä, kun ne kaikki olivat kaislikossa.

3. Meri
Meri ei ollut kovinkaan keskeinen elementti lapsuudessani, asuimmehan sisämaassa jarven rannalla. Muistot mereen liittyvät lähinnä ruotsinlaivoihin, ja laivan synnyttämien aaltojen katseluun. Niin ja siihen yhtään Kökarin purjehdusreissuun, jonne isä jostain syystä otti minut mukaansa.

4. Kitara
Kaverini mummolassa ja meidän naapurissa oli toisessa vinttihuoneessa kitara, jossa oli muutama ehjä kieli. Sitä joskus yritettiin soittaa aika huonolla menestyksellä.

5. Kello
Muistan saaneeni useitakin kelloja syntymäpäivälahjoiksi. En vaan ole oikein koskaan viihtynyt kello ranteessani, mutta sellainen piti olla, kun muillakin oli. Kännykän vallattua maailman en ole sellaista pahemmin kättänyt. Ala-asteella minulla oli kelloreppu, jossa oli siis valtava kello ommeltuna kiinni. Ne oli kai jotenkin muotia silloin, en oikein ymmärrä mitä hienoa niissä lopulta oli.

6. Oksentaminen
Olen ollut sairaalassakin oksennustaudin takia, mutta enpä paljo muista niiltä ajoilta. Minulle on kerrottu, että kun pääsin sairaalasta kotiin, halusin ensimmäisenä syödä maksalaatikkoa. Nyt ei tulisi mieleenkään, mutta lapsena se kai oli suurta herkkua. Tuli sitä oltua useita kertoja sen jälkeenkin enemmän tai vähemmän mahatautinen, ja aina sai vieräänsä sen saman keltaisen vadin, joka on vanhempieni luona edelleenkin, ja sen näkemisestä tulee aina oksennu mieleen. Se vatikin on ihan oksennuksen värinen. Niin ja oksennustaudissa piti aina jouda jaffaa, joka sitten yleensä myös tuli oksennuttua siihen keltaiseen vatiin.

7. Mummo
Toinen mummo asui lähellä, ja siellä tuli käytyä melko usein koulun jälkeen ja muutenkin. Kun olin yläasteella jopa asuimme mummolassa muutaman kuukauden remontin takia. Toinen asui vähän kauempana ja teki aina lettuja kun siellä kävi. Tai tekee tietysti vieläkin aina silloin tällöin. Ja ne ovat maailman parhaita ja rasvaisimpia lettuja ja niitä tehdään aina valtaisa vuori, josta jää vielä seuraavaankin päivään. Maistuvat parhailta kotitekoisen mansikkahillon ja maidon kanssa.

8. Kirja
Opin lukemaan koulussa, eikä siihen liity mitään sen erityisempiä muistoja. Lukemaan opittuani minua ei olekaan saanut irti kirjoista. Ensimmäinen lukeman "oikea" kirja oli joku Neiti Etsivä-sarjan teoksista, ja muistan olleeni kovin ylpeä kun sain sen luettua. Ja muistan myös lukeneeni toisen samanlaisen heti perään samana päivänä. Muutaman vuoden kuljin ympäri taloa nenä kiinni kirjassa. Välillä jouduin luopumaan siitä ruokailun ajaksi, mutta muuten olimme melko erottamattomat. Ahmin kaikkea mitä käteen sattui, joskus yläasteella ehkä hiukan valikoivammin. Luin myös lähes joka ilta aamuyöhön asti, vaikka äiti yrittikin kieltää, olin vaan hyvä huijaamaan. Kesäyöt olivat parhaita, kun ei tarvinnut laittaa valoja päälle lukeakseen. Ja Tiina-kirjoista opin, että kun ottaa taskulampun peiton alle, ei oven alta näy valojuovaa.

9. Pipo
Koulussa oli pakko pitää pipoa talvella päässä, mutta koulumatkoilla se laitettiin reppuun, koska sen pitäminen oli noloa.

10. Matematiikka
Aine jota vihasin jo ala-asteella. Olin aina hirveän hidas laskija, kun en jaksanut keskittyä vaan tuijottelin ikkunasta ulos ja puhuin vierustovereiden kanssa. Yläasteella matikka oli yksi huonompia numeroitani, mutta silti päädyin jostain syystä lukemaan pitkän oppimäärän lukiossa, jossa keskityin tunneilla lähinnä puhumaan kanssa bloggaajani Millan kanssa milloin mistäkin ja häiritsemään muiden opiskelua.

11. Metsä
Metsä oli hyvin tärkeä osa lapsuuttani, asuimmehan maalla ja äidin isä oli lähes koko ikänsä ansainnut elantonsa metsästä. Jo melko pieneni pappa veikin meitä lapsia metsään retkelle. Retkellä oli aina mukana kuumaa mehua ja hirvenlihavoileipiä. Myös makkaraa paistettiin pienellä nuotiolla. Isän äidin koiraa tuli myös vietyä lenkille metsään, jossa oli kaunis saniasten peittämä notkelma, kuin sadusta. Nyt sen metsä paikalla on kerrostaloja. Ja tietysti olen myös melko aktiivinen partiolainen yli kymmenen vuoden ajan, joten metsässä on tullut käveltyä, juostua, ryömittyä, kontattua, kieryttyä ja nukuttua lukemattomia kertoja. Metsä on yksi niitä harvoja asioita, joita ikävöin maaseudulta. Muuten olen melko kaupungistunut, mutta kävelymatka metsään on luksusta, jota kaipaan.

12. Ukkonen
En muista mitään erityistä ukkoseen liittyvää. Lapsena en kai suuremmin pelännyt ukkosta, mutta en myöskään pitänyt siitä niinkun pidän nykyään. Sen muistan, että mokillä ollessa ukkosti usein, ja ukkonen oli siellä jotenkin pelottavampaa kuin kotona.

13. Hiukset
Minulla oli aina välillä melko pitkätkin hiukset, jotka olivat haitaksi hyvinkin monenlaisissa tilanteissa. Ensinnäkin siskon oli vähän turhan helppo repiä niitä. Talvella ne olivat aina täynnä lumiklimppejä ja takussa, vaikka olisi kuinka yrittänyt letittää, niin aukesivat aina pulkkamäessä tai lomasodan aikana. Kesällä kaarna ja sammal puista tuppasi tarttua niihin ikävällä tavalla. Ja muutaman kerran purkka jäi niihin kiinni ja luultavasti vielä useammin onnistuin pyörittämään pyöräharjan melkoiseen sotkuun. Miltä kaikelta sitä olisi välttynytkään, jos olisi aina pitänyt sellaista parin millin siiliä?

14. Sisko / Veli (valitse toinen)
Parhaiten muistan sen kun äiti odotti veljeä. Muistan kaikkien niiden vauvaa varten ommeltujen tekstiilien värit ja kuosit (vihreää, keltaista ja sinistä). Eräänä aamuna äiti ja isä olivat kadonneet, kun heräsin kotona oli vain mummo. Muutaman päivän päästä äiti tuli kotiin veljeni kanssa. Muistan että isä imuroi ja siivosi koko talon ennen kuin äiti tuli kotiin. Sen jälkeen en varmaan olekaan nähnyt isän imuroivan kuin korkeintaan autoa. Muistan kun vanhemmat kertoivat mikä veljelle tulee nimeksi, ja nauroin ääneen, kun luulin sitä vitsiksi. Mutta ei se ollut vitsi. Veljen nimeen on kyllä jo ehtinyt tottua, eikä häntä onneksi pahemmin koko nimellä kutsuta.
eikä siinä ensimmäisessä nimessä nyt ei mitään vikaa olekaan. Veli myös putosi ihan pienenä portiasta ja mursi jalkansa. Veljen jalassa ollut minkokoinen kipsi oli muistaakseni jonkun aikaa tallessa meillä kotona, voipi olla vieläkin jossain.

15. Ikkuna
Muistan kun olin yksin kotona ja onnistuin rikkomaan takkahuoneen ikkunan. Minulla oli tapana juosta takkahuoneen ja keittiön väliä niin, että molemmissa päissä piti koskea ikkunaan. En oikein tarkalleen muista mikä homman idea varsinaisesti oli. Erään kerran kuitenkin näppäsin takkahuoneen ikkunaa ilmeisesti liian kovaa, ja koko suuri lasia helisi alas. Soitin sitten kylässä olleelle äidille ja kerroin mitä oli tapahtunut. En muista, oliko äiti lopulta edes vihainen vai ei, muistan vain pelänneeni äidin reaktiota kovasti.

16. Autoilu
Mökkitiellä sain aina ajaa autoa. Ensin vain isän sylissä ja myöhemmin ihan itse. Se oli aina jännittävää, ja joskus jopa ajoimme pidemmän pätkän hiekkatietä, että sain ajaa kauemmin. Ja jonkun kerran kävimme isän kanssa ajelemassa myös jäällä. Kun isä kerran oli autokoulunopettaja, oli meidän autoissa yleensä polkimet molemmilla puolille, joten pienempänä isä vaihtoi vaihteet, ja itse piti vaan painaa kaasua ja ohjata.

17. Lippalakki
Ala-asteella kaikilla oli lippiksiä, mutta minä en koskaan pitänyt niistä. Olin jo silloin sen verran itsekriittinen, että tajusin lippalakin näyttävän typerältä päässäni.

18. Polkupyörä
Koko peruskoulun ajan kuljin koulumatkat lähes poikkeuksetta polkupyörällä. Talvella lumi ja lokasuojan ja renkaan väliin, ja aina välillä piti pysähtyä potkimaan sitä pois. Useita kertoja tuli myös kaaduttua, mutta niistä selvittiin mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla. Myös kavereiden luona käytiin pääsääntöisesti pyörällä, välillä kaukanakin, kuten Köyliön takamailla varmaan lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä kotoa. Pidempiä retkiä harrastettiin lähinnä kesällä, mutta muistan ainakin yhden pimeän ja räntäsateisen talvi-illan, jona pyöräilimme kolmen tytön voimalla Kepolaan, noin kymmenen kilometrin päähän. Syytä en oikein tarkasti muista, mutta luulen sillä olleen jotain tekemistä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.

Lainattu tietenkin täältä.