Tuesday, October 23, 2007

Yksi viikonloppu Keminmaalla



Olin jo vallan unohtanut, että kuljetin kerran viime kesänä kamerani Keminmaalle. Kuvat on tosin otettu Yli-Iin Kierikkikeskuksessa, jossa vieläkin hilluu kaikenmoisia ulkomaalaisia arkeologin alkuja kaivamassa todisteita kivikautisesta elämästä. Museo oli mielenkiintoinen, mutta näin jälkeenpäin ajatellen vaikuttavimpia olivat sittenkin ehkä maisemat.



Olin muuten juuri huutanut itselleni uuden teleobjektiivin, mistä syystä innostuin kovasti räpsimään etenkin maisemakuvia.







Lisää Kierikistä: http://www.kierikki.fi/

Saturday, October 20, 2007

Aamukahvi

Olen ollut viime päivinä positiivisella tuulella varmasti rasittavuuteen asti. Suunnilleen hypin ilosta päästessäni luennoille, kun ne ovat niin mielenkiintoisia, ja suurimmaksi osaksi jopa viihdyttäviä. Töitä opintojen eteen voisi tietysti aina tehdä hiukan enemmän, mutta silti tuntuu siltä että tämä vuosi on alkanut hyvin.

Erityistä iloa elämääni on tuonut pieni suloinen kahvikoju metroasemalla. Olen jopa muutamana aamuna saanut aikaiseksi lähteä yliopistolle vartin etuajassa, jotta ehtisin ostaa latten aamulla. Koju on itseasiassa minikokoinen kuorma-auto, jonka takaluukusta kaksi hymyilevää ja hyvännäköistä nuorta miestä myy kahvia. Kaikenlisäksi joka neljännen kahvin saa ilmaiseksi, mikä on minunlaiselleni addiktille varsin tervetullutta.

Saturday, October 13, 2007

Lisää nostalgiaa

Milla kirjoitti syksyisestä nostalgiasta, ja ehkä minäkin olen joutunut sen valtaan. Muutaman viime viikon aikana olen nähnyt unia ihmisistä, jotka eivät ole olleet osa elämääni useisiin vuosiin. Päiväsaikaan en muista näitä ihmisiä ajatelleeni, mutta öisin näen toistuvasti unia peruskoulun luokkatovereista, kaukaisista sukulaisista ja muista aikoja sitten viimeksi tapaamistani ihmisistä. Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna on unet ovat kovin hämmentäviä, itse unissa tunnelma oli ihanan seesteinen ja rauhallinen. Joten katsellaan sitten öisin muistoja menneiltä vuosilta, mikäpä siinä.

Noin muuten olen aika tyytyväinen nykyiseen olotilaani. Varsinkin asuntoon tarkoittaen sekä itse taloa, että muita asukkaita. Onhan täällä välillä aika kylmä, mutta muuten viihdyn vallan mainiosti. (Villasukkalähetyksiä otetaan siis vastaan...) Lähellä on kaikki mitä tarvitsee, kuten 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva supermarket, ja vähän enemmänkin, kuten vallan ihana Jesmond Dene -puistoalue. Huoneeni onkin violetti, eikä vaaleansininen, kuten muistelin ja vähän turhankin suuri. Yliopistolle on matkaa jonkun verran liikaakin, mutta toisaalta nopeasti sekin metrolla taittuu. Ehtiipähän asennoitua opiskeluun matkalla.

Olen kadottanut kykyni kirjoittaa, en keksi aiheita, ja jos vahingossa tulee mieleen jotain kirjoitettavaa, saan aikaiseksi muutaman hassun rivin. Kaikki on kai vähän liiankin hyvin, kun en keksi mitään valitettavaa. Päätin kuitenkin julkaista jotain, ettei kynnys kasva liian suureksi.