Thursday, December 07, 2006

Pian

Ihan kohta (yhdeksän päivän päästä) minä olen Suomessa. Odotan innolla, vaikka vihaankin lentämistä. Ei en pelkää, mutta koneessa tulee aina paha olo ja päänsärky. Kutsuja kahville, kaljalle ja erinäisiin kissanristiäisiin Suomessa otetaan siis vastaan 16.12. alkaen. Puhelinnumero on sama kuin ennenkin.

Aika on taas kulunut niin kovin nopeasti. Syksy on vaan hävinnyt jonnekin. Olen yllättävän kotiutunut tänne. En enää edes muista puhuvani vierasta kieltä tai olevani jotenkin ulkomailla. Välillä kylläkin, mutta en läheskään koko aikaa. Alan myös olla turhautunut kaikkiin niihin asioihin, joista aluksi pidin. Kai se on merkki arkipäiväistymisestä, mikä ei ole minusta mitenkään huono asia. Koska minusta on tullut vanha ja tylsä, olen alkanut pitää rutiineista.

Englanti on aiheuttanut minussa kaikenlaisia hassuja ilmiöitä. Minusta on esimerkiksi ihan normaalia ostaa voileipä luonaaksi ja olen jopa alkanut juoda teetä maidon kanssa silloin tällöin. Friteerattua mars-patukkaa en kuitenkaan vielä ole suostunut syömään ja kykenen edelleen käyttämään muitakin välineita kuin mikroa ruuan laitossa. Olen tietenkin myös lihonnut, joten pitää kai koittaa siirtyä takaisin suomalaisenpaan ruokavalioon, jos meinaan vielä joskus mahtua vanhoihin vaatteisiini.

Jos joskus alan kuljettaa kaikkia kirjojani sylissä, niin saa kutsua idiootiksi. Ja jos alan kulkea puolialasti talvisin ulkona, niin saa ampua. Rajansa kaikella sopeutumisellakin. Olen aika varma, että ne puolialastomat tytöt kaduilla ovat kateellisia minulle, kun kehtaan kulkea takki päällä. Onhan se tietysti ikävää, etteivät miehet näe rintojani koko ajan, ja saatan jäädä ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja katkeroitua, mutta silti minusta on kivampaa pukeutua lämpimästi. Enkä toivottavasti koskaan ala ajatella että huppari ja farkut on sopiva asuste tilaisuuteen kuin tilaisuuten.

Tosiaan, kivaa päästä Suomeen, ja toivottavasti siellä on lunta kun tulen. Tai ainakin jouluksi sitä on syytä tulla, tai seuraukset ovat kauheita. Ja toivottavasti saan kauluhuivini valmiiksi ennen matkaa, kun siellä sitä saattaisi tuurilla oikeasti tarvitakin.

4 comments:

Milla H said...

Anni-kulta! Niin paljon tervetuloa, lämpöä ja rakkautta! Ihanaa.

Niin paljon sanottavaa, että tukehdut kun joudut kuuntelemaan. Anteeksi jo etukäteen, mutta puolessa vuodessa on ehtinyt patoutua paljon.

Annimaria said...

Voi kuule, saat sinäkin kuunnella yhtä jos toista. Tosiaan ihanaa päästä näkemään sinua ja tietysti kaikkia muitakin!

Anonymous said...

hih, hyvä merkintä hyvä hyvä!
tervetuloa kotomaahan! toivottavasti näemme viimeistään uuden vuoden merkeissä :)

Annimaria said...

Emmeköhän me tapaa, viimeistään tosiaan vuoden vaihteessa, ehkä jopa aiemmin.