Perillä

Olen ollut jo jonkin aikaa ja paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua, vaikka opinnot eivät olekaan vielä varsinaisesti alkaneet. Viimeviikolla täällä oli vain kansainvälisiä opiskelijoita, mutta nyt paikallisetkin ovat saapuneet, joten joka paikka alkaa olla täynnä ihmisiä, joista suuri osa näyttää kovin eksyksissä olevilta. Hassua on esim. se, että koska minä olen ollut täällä viikon pidempään, olen tällä viikolla neuvonut kämppiksiäni milloin mihinkin.

Jostain syystä olen päätynyt viettämään aivan liian paljon aikaa amerikkalaisten kanssa, joten alan kohta puhua ihan väärällä aksentilla. Onneksi kaikki kämppikseni ovat jostain päin tätä kuningaskuntaa, joten kai se brittiaksenttikin tarttuu vähitellen.

Viime viikon saldo on siis suunnilleen tälläinen:

Vähän nolosti päättynyt kansainvälisten opiskelijoiden Pubi-ilta, josta päädyimme Blue Bamboo-nimiseen yökerhoon, joka oli typerästä nimestään huolimatta ihan mukava paikka. Tarinan opetus: ei kannata lähteä kävelemään kotiin baarista, jos ei ole hajuakaan siitä missä on tai minne on menossa. Kaikki hyvin kuitenkin, vaikka luulen että korvani soivat vieläkin.

Kaikenlaista asioiden hoitelua, kuten pankkitilin avaamista, kännykän ostoa ja keittiövälineiden metsästystä mahdollisimman halvalla. Olen petturi, ja ostin SonyEricssonin, vaikka olenkin Suomesta ja ollut koko kesän töissä Nokialla.

Olen tavannut turkulaisen kulttuurihistorian opiskelijan ja FIBSSin eli suomalaisen opiskelijajärjestön entisen puheenjohtajan, joka on täällä erään järjestön sihteerinä. Eli maailma on edelleen aika pieni ja Suomi lähellä.

Istuskelua teatterin baarissa, vaikka emme olleetkaan katsomassa mitään näytöstä. Onnistuin laukaisemaan vessassa olleen hälyttimen, mikä aiheutti paljon ääntä ja vartijoita. En kyllä vieläkään tiedä, miten siinä onnistuin, koska mielestäni vain avasin WC:n oven. Noh, ehkä se ei hälytin ajatteli, että haisen pahalta tai jotain. Täällä on muutenkin kaikenlaisia hälyttimiä joka paikassa, joten niitä ei kukaan ota kovin vakavasti.

Päiväretki Yorkiin, joka oli hyvin keskiaikainen ja idyllinen. (Kuva on sieltä.) Runsas kävely oli melko rasittavaa, vaikka kaupunki olikin ehdottomasti näkemisen arvoinen. Katedraalissa en käynyt sisällä, koska pääsymaksu oli mielestäni kohtuuton, ja olen edelleen vähän kyllästynyt kaikenmaailman linnoihin ja kirkkoihin. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kun on nähnyt yhden, niin on nähnyt kaikki.

Launtai-iltana edelleen kävelystä melko väsyneenä istuimme iltaa asunnolla tänne samana päivänä muuttaneiden tyttöjen kanssa. Tytöt lähtivät vielä yliopistolle Fresher's Weekin aloituspippaloihin, mutta minä olin vanha ja tylsä ja jäin kotiin nukkumaan. Muutenkin olen onnistunut välttämään FW:n tapahtumia aika lahjakkaasti, sillä jätin rannekkeen kyseiseen megatapahtumaan ostamatta. Eikä oikeastaan edes kaduta, vaikka tarjolla olisikin ollut juhlimista joka illalle, päiväretkiä Ikeaan, Asdaan (paikallinen halpissupermarket, josta saa mm. lähes ilmaista vodkaa), mikroautoradalle, vesipuistoon ja moniin muihin paikkoihin, erilaisia Pubi-kierroksia, surffausta, jääkiekko-ottelu, tankotanssikurssi, luistelua ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Tällä viikolla olen ollut maanantaina TigerTigerissa pippaloimassa kämppisten kanssa. Saldona yksi uusi numero uuden puhelimeni kovin tyhjässä muistiossa. Tiistaina olin kovin hienolla vastaanotolla, jolla tarjoiltiin kylläkin mainiota ruokaa, kamarimusiikkia ja säkkipillin soittoa, mutta juomana vain appelsiiniamehua. Saisivat hävetä. Eilen olin Pubiryöminnässä (=pubcrawl) kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, ja vaikka ilta päättyikin melko varhain, niin hauskaa oli.

Tänään olemme kutsuneet kaikki naapurit meille, joten saa nähdä mitä siitäkin tulee. Toivottavasti kämppä säilyy suht ehjänä, kun täällä olisi kai tarkoitus asustella vielä vuosi. Että tällaista täällä, näin lyhyesti. (Siis minun mittapuullani lyhyesti, mikä voisi olla jonkun muun mielestä pitkästi.)