Matkalaukkuuni ei oikein mahdu enää mitään, enkä tiedä minne loput tavarat voisi dumpata. Roskiin on jo lähtenyt aika paljon sälää ja vielä enemmän Säkylään vanhempieni vaivoiksi. Olen kovin huono heittämään mitään pois, mutta toisaalta en haluaisi raahata ihan hirveästi mitään mukanani. Vituttaa ja stressaa, en millään jaksaisi käydä tuota tavarakasaa enää uudelleen läpi. Ärsyttää myös se, että olen näin riipuvainen kaikenmaailman rojusta.
Muuten lähtö tuntuu jotenkin epätodelliselta. Eivät minun pienet aivoni kykene oikein mitenkään käsittelemään ajatusta siitä, että muuten asumaan moneksi vuodeksi uuteen maahan. Ehkä jossain vaiheessa käsitän, tai sitten en. Tästä asunnosta poislähteminenkään ei tunnu mitenkään realistiselta ajatukselta. Tästä pienestä huoneesta on kuitenkin tullut ihan oikea koti näiden yli neljän vuoden aikana. Täällä on kyllä jo lattiat täynnä Mikan tavaroita, joten kai minun on jonnekin poistuttava.
Enkä oikein osaa vielä surra tänne jääviä ystäviä, ikävä tulee varmasti vasta hetken kuluttua. Niin monta niin kauhea rakasta ihmistä jää niin kauas, enkä tiedä yhtään miltä se tulee tuntumaan. Muistan olleeni kovin yksinäinen jonkin aikaan, kun muutin Turkuun, nyt se tunne tulee varmasti vielä voimakkaampana, sillä välimatkaa on niin paljon enemmän, eikä kukaan edes puhu minun kieltäni. Minun on vaikea kuvitella, että tulisin ikävöimään jollain tavalla Suomea, mutta varmasti niinkin käy.
Lähtöä on nyt juhlittu moneen otteeseen, Säkylässä, Turussa ja vähän Salossakin. Hauskaa on ollut ja rahaa on palanut. Jäljellä on krapula, mikä ei yhtään helpota pakkaamista. En oikein tiedä mitä ihmisille pitäisi sanoa näin lähtiessä. En minä ole koskaa ollut hyvä hyvästeissä. Oletan, että ihmiset tietävät, että minä välitän ja pidän, vaikka en sitä aina muista sanoakaan. Enkä minä osaa sanoa mitään suurta ja viisasta, vaikka joskus ehkä haluaisinkin. Enkä myöskään ole katoamassa lopullisesti. Siitä saatte pitää muutkin huolen, jos minusta ei kuulu, niin antakaa kuulua itsestänne!
2 comments:
Voi kulta, kyllä sinua tulee niin ikävä. Vaikka lähtösi harmittaakin, tai/ ja varsinkin se, että ei ehditty viettää tarpeeksi aikaa yhdessä tänä kesänä. Odotan tavallaan innolla yhteistä blogin pitämistä kanssasi.
Osasit sitten aloittaa tämänkin tilityksellä. Matkapäiväkirjammehan sai jo arvoisensa lopun, katsotaan osataanko joskus tulevaisuudessa lopettaa tämä yhtä arvokkaasti.
Itkin tänään hieman lähöäsi. Ja kaikkea muutakin.
moi, toivottavasti kaikki on siellä hyvin ja brown ale maittaa! täällä kaikki mainiosti (nyt uskon että kiina on tosiaan olemassa, ja kun kävelee ulkona uskoo helposti että täällä on miljardi ihmistä..), opiskelu on vähän turhan rankkaa, mutta onneksi huomenna alkaa viikon loma! laita mailia joskus kun ehdit, olisi kiva kuulla miten sun alku on sujunut. voimia!
Post a Comment