Sunday, May 27, 2007

Unelmat vaihtuu toisiin


Nyt alkaisi sitten olla ensimmäinen lukuvuosi Newcastlessa takanapäin. Vielä kaksi viimeistä tenttiä edessä, ja sitten pääsee lomalle (eli töihin.) Olen taas onnistunut luomaan itselleni aikataulun, jossa on lähes mahdotonta pysyä. Pitänee toivoa, ettei ihmeiden aika ole ohi. Olen vierestä ihaillut eräiden kanssa ihmisten "kaikkea ei voi saada, ja aikataulut ei aina toimi" -asennetta. Minä kun olen sitä mieltä, että kaikkea pitää saada, ja aikataulu on vaan järjestelykysymys. Sitten taas huomaa vietteneensä puoli päivää erilaisten liikennevälineiden aikatauluja selatessa, ympäriinsä soitellen ja sähköposteja lähetellen, ja miettivänsä, että ehkä olisi ollut sittenkin järkevintä vaan luovuttaa heti kättelyssä. Eihän sitä tietysti enää voi, kun on jo nähnyt näin paljon vaivaa kaiken eteen, ja lupaillut ihmisille kaikenlaista.


Olen käyttänyt näitä päiviä, joina olisi pitänyt lukea tentteihin, lähinnä lenkkeilyyn. Eräänä iltana suuntasin vain jonnekin kohti jokea kotipihasta, ja päädyin hyvin epämiellyttävään lähiöön. Rikottuja ikkunoita, kadut täynnä roskia, piikkilankaa ja lapsilta näyttäviä teinejä tupakoimassa. Seuraavan päivänä testasin pyörällä, että kauanko kestää yliopistolta meidän ensi vuoden asunnolle. Samalla päätin vähän katsella tulevaa asuinympäristöäni. Toisella puolella pääkatua alue muuttui hyvinkin yläluokkaiseksi, katuja reunustivat suuret lehtipuut, talot olivat (täkäläisittäin) valtavan kokoisia ja puutarhojen ympäröimiä. Kontrasti on valtava, vaikka suomalaiseen silmät talot ovat rakenteeltaan kovin saman oloisia, matalia ja punatiilisä, eikä välimatkaa ole kuin muutamia kilometrejä.


Tämän vuoden aikana olen sekä pettynyt ihmisiin, että yllättynyt positiivisesti muutamien suhteen. En uskonut enää joutuvani keskelle sellaisia tyttöjen välisiä valtataisteluja, joiden luulin jääneen ylästeelle. Olin tietenkin väärässä. Olen myös jälleen kerran hämmästynyt siitä, miten vaikeaa joillekin ihmisille on käydä minkäänlaista keskustelua mistään vähänkään vakavammasta aiheesta. (Ja sitäkin helpompaa höpöttää tuntikausia alkoholin käytöstään ja pojista, joita on tavannut baareissa.) Toisaalta olen myös iloisesti yllättynyt siitä, miten eräät ihmiset ovat nähneet vaivaa minun mielipiteeni huomioimiseksi tilanteessa, jossa ei tullut mielenkään sellaista vaatia.


Tällä hetkellä tuntuu varsin miellyttävältä päästä kesäksi töihin, joissa ei tarvitse ajatella, eikä olla tekemisissä ihmisten kanssa, jos ei halua. En millään jaksaisi joutua keskelle minkäänlaista valtataistelua ja reviirien määrittelyä ihan hetkeen.

No comments: