Nous sommes en grève.

Kevät tuntuu luissa ja ytimissä: lenkkipolun varrella puut ja pensat ovat silmuilla, päivisin aurinko lämmittää t-paitasilleen ja terassit kutsuvat, viime viikonloppuna juhlittiin valkohatut päässä ja mm-kisat ovat meneillään.

Olen viimeiset viikot käynyt suullisen ranskan kurssilla, jolla olemme harjoitelleet erilaisissa käytännön tilanteissa toimimista kieliopista välittämättä. On ollut varsin vapauttavaa vain yrittää (epätoivoisesti) selittää asiansa ilman paineita oikeasta lauserakenteesta. Tehtävässä on onnistuttu, jos pari ymmärtää, mitä haluan sanoa. Opettajamme on varsin suora ja eleissään hyvin ranskalainen. Hän keskeyttää meidät heti, jos puheemme alkaa kuulostaa empivältä ja liikaa oikeakielisyyteen keskittyvältä. Hänestä on aivan sama, käytämmekö edes oikeita sanoja jos asenne ja äänensävyt ovat kohdallaan.

Vaihtoon lähtöni on yhä vaakalaudalla, sillä vastaanottava yliopisto (Lille II) on ollut enemmän tai vähemmän lakossa viime maaliskuusta alkaen. En siis vieläkään ole saanut Lillestä mitään informaatiota vaihtoani koskien. Kuulemma usea muukin ranskalainen yliopisto harrastaa lakkoilua ja tiedekuntamme kv-yhdyshenkilö on helisemässä, kun ei saa meidän Ranskaan lähtijöiden papereita kuntoon. Lisäksi ranskasta (olikohan Orleansista) olisi joku tulossa tiedekuntaamme vaihtoon, mutta hän ei saa yliopistostaan lakon takia tarvitsemiaan papereita ja leimoja ja deadline häämöttää. Toisin kuin Ranskassa, meillä yliopistot tykkää pitää kiinni aikarajoistaan. Odotan jännityksellä, kuulenko Lillestä mitään koko tämän kevään aikana.