Italia osa2: Rooma

Täällä on vielä noin tunnin ystävänpäivä, joten hyvää sellaista kaikille! Olen huono ihminen ja saanut aikaiseksi lähettää vain yhden kortin, mutta toivottavasti tärkeät ihmiset hoksaavat olevansa tärkeitä ilman korttejakin.

Tällä viikolla on ollut kivaa. Maanantaina kävimme syömässä italialaista isolla porukalla. Ruoka oli taivaallista ja jälkiruoka vielä parempaa. Eilen juhlimme Sarahin synttäreitä Digitalissa. Tänään en enää edes jaksanut lähteä Ystävänpäivä juhliin. Olisin kyllä varmaan muutenkin taas vaan saanut jonkinlaisen ahdistuksen kaikista pariskunnista. Tai siis yleisesti siitä ajatuksesta että kaikkien pitää väkisin yrittää pariutua koko ajan, ja on jonkinlainen epäonnistuja, jos ei huvita koko ajan kiehnata yhdenkään pojan ympärillä.

Tänään kävimme katsomassa asuntoa ensi vuodelle. Kämppä oli todella kiva, mutta minun mielestäni ihan liian kaukana yliopistolta ja keskustasta, ja vähän turhan kallis ollakseen niin kaukana. Huomenna menemme katsastamaan toisen, joka on lähempänä ja halvempi. Kuvien perusteella ei kuitenkaan yhtään niin kiva. Molemmissa on yksi ylimääräinen pieni huone, joten ensi vuonna meillä on vierashuone. Yritän tässä nyt siis vihjailla, että täällä voi sitten tulla käymään. Saa toki tulla aiemminkin, jos ei ole liian vaativa majoituksen suhteen.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tänne muuttoni jälkeen kämppikseni ovat alkaneet ärsyttää minua. Se on kai ihan normaalia, mutta sunnuntaista asti ollut känkkäränkkä-tuulella melkein koko ajan. Tiistaina tytöt naureskelivat aamuiselle kampaukselleni, ja minua ärsytti ihan suunnattomasti. Niin kuin varmaan monet tuntemani ihmiset ovat huomanneet, en todellakaan ole mikään aamu-ihminen, mutta nyt rasitti normaaliakin enemmän. Ja vaikka en olekaan yhtään siisti tai siivousintoinen tai muuten kodinhengetär, on minua myös alkanut häiritä tiskivuoret keittiössä ja se, että ihmiset jättävät likaisia astioita, vaatteita ja kenkiä ympäriinsä.

Jottei menisi pelkäksi valittamiseksi, niin lopuksi vielä loput Italian kuvat. Tai loput julkaisukelpoiset. Olen ehkä maailman huonoin valokuvaaja, mutta tässä näitä nyt silti on, jos ketään kiinnostaa.

Roomassa alkoi tuntua siltä, että rauniot on oikeastaan aika tylsiä, kun niitä on joka paikassa.



Italialaiset teepussit on söpöjä ihan oikeita pieniä pussukoita.







Juomapelien pelaaminen australialaisten kanssa ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus. Tähän peliin sisältyi Vegemiten lisäämistä juomiin. Todella pahan makuista, kuten kuvasta näkyy.




Ja loppukevennys, olkaa hyvä!

Lunta!

Katsoin juuri äsken puolivahingossa ikkunasta ulos ja täällä on LUNTA! Ei sitä ollut maassa vielä yhdeltätoista, kun tulin kotiin. Melko kylmää ja aurinkoista on ollut kyllä kohta pari viikkoa. Oli pakko vaan päästä kertomaan tämä jonnekin, enkä viitsi kämppiksiäkään herättää. Toivottavasti maa on valkoinen vielä huomennakin.

Coachella

Harvoin keikkailevan Björkin kotisivuilla kerrottiin tämän esiintyvän Yhdysvaltalaisilla festareilla, jossa hänen lisäkseen esiintyy yhden keikan ajaksi uudelleen kokoonkasattu Rage Against the Machine. Tämä uutinenhan sai potkua Jariin, jonka nuoruuden idoleihin RATM kuuluu. Minua asia e tietystikään hetkauttanut, olenhan juuri ja juuri16-vuotiaana teininä nähnyt RATM:n livenä 2000 Provinssissa. Lähinnä 60- ja 90-luvun poikabändejä kuuntelevana tyttösenä (jälkimmäisestä juuri luopuneena) arvostin sitä kokemusta todella.

Sen verran asia kuitenkin jäi kiinnostamaan, että päätimme tutustua kyseisen kulttuurielämyksen tarjoavaan taide- ja musiikkifestivaali Coachellaan. Kesällä Ruisrockin jälkeen oli keskustelua omista unelmafestareiden top5 bändeistä. -Minne olisit valmis matkustamaan pidemmänkin matkaa. Minä taisin listata ainakin Björkin, Placebon, Blurin ja Red Hot Chili Peppersin. Jarin listalla oli juurikin tuo RATM ja Björk. Kuinkas sitten kävikään, että Coachella arst and music festivalin kokoonpanoon kuuluu mm. Rage Against the Machine, Björk, Red Hot Chili Peppers, Air, Placebo, Arctic Monkees, Jarvis Cocker, Kaiser Chiefs, Faithless, DJ Shadow, The Good, the Bad and the Queen (Damon Albarnin viimeisin kokoonpano), Travis, Gotan Project, !!!, Regina Spektor, Manu Chao, Happy Mondays, Damien Rice, the Roots, Lily Allen , the Kooks ja ihan hirveästi bändejä, joista en ole ennen kuullutkaan, ja joita olen nyt kuunnellut ja ihastellut. Thank God for Last fm.

Parastahan tuossa festarissa tietysti on, että vaikka sinne ei olisi enää lippuja jäljellä, niin minulla ja Jarilla ja kahdella muulla forssalaisella (Ari ja n1ko) on sellaiset. Ja on muuten myös lennotkin varattuna ja maksettuna San Franciscoon 20. päivälle huhtikuuta. Itse festari on pienemmällä paikkakunnalla Kaliforniassa nimeltä Indio, joka sijaitsee yli 10h ajomatkan päässä Friscosta. Luvassa on siis hippi-San Franciscoa, hitunen roadtrippailua, festarit ja lopulta pikainen katsaus Los Angelesia, josta lennämme takaisin Suomeen. Harmi vain, että vappu jää nyt suomessa juhlimatta, mutta eiköhän varhainen rusketus ja suuri musiikkielämys korvaa yhden serpentiinipelleilyn.


Ai niin, New York Times kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei ole saanut kannatusta ehkä siksi, että siellä on kulloisellakin hetkellä monta erilaista säärintamaa. Euroopassa taas kulloinenkin säärintama saattaa vaikuttaa kerrallaan moniin maihin kokonaisuudessaan. Kaikenlaisia perusteluja sitä kuuleekin.

Italia osa1: Milano

Kuvia Italiasta, olkaa hyvä. Lisää tulee, kunhan jaksan pelata tämän bloggerin kanssa lisää. Nyt vetäydyn Harry Potterin ja terveyskaupasta löytämieni Panda-lakritsien pariin. (Joo, ne on ihan varmasti tosi terveellisiä, ei niitä muuten olisi siellä myyty.)

Ai niin, minä en ymmärrä miten ne ovat antaneet mäkkärille liiketilan tuolta hienosta galleriasta, jossa on lähinnä Prada ja Dolce&Gabbana ja pari tosi hienoa ravintolaa.



Ilmastointiteipillä voi korjata todistettavasti ihan mitä tahansa.



Unikko-saappaat Milanossa ja taka-alalla tyynykin, jos viitsii tihrustella.


Näin pohjoismaalaiseen minimalismiin tottuneena hautausmaat maailmalla jaksavat ihmetyttää. Isoja muistomerkkejä ja patsaista vaikka miten paljon, kukkia joka puolella ja valokuvia vainajista. Jotenkin tuo minun kokoiseni vauva suutelemassa pienen pientä Kristusta näytti erityisen hämmentävältä.




Ja minä uskaltauduin ihan yksin katselemaan hautoja, jotka olivat maan alla. Tällä kertaa en repinyt kenenkään nahkatakkia rikki, osittain ehkä siksi ettei ollut ketään nahkatakkiin pukeutunutta lähistöllä. Ja oli päivä joten ei ollut yhtään niin pelottavaa kuin sillä yhdellä hautausmaalla muutama vuosi sitten. Muuten tuo paikka kyllä oli aika karmea. Koko rakennus täynnä hautoja. Seinät pelkkiä hautoja, kannatin pylväätkin täynnä pieniä luukkuja, katot ja lattiat täynnä hautoja, terasseilla pieniä patsaita, jotka olivat oikeasti hautoja eli niissä oli uurnan mentäviä luukkuja. Ja sisäpihalla tietysti hautausmaa.

Ja yksi haudoista oli muutettu siivouskomeroksi. Vähän kurjaa ja samalla aika huvittavaa.









Potkupalloa sumussa. Melkein kuin Newcastlessa. Puissa on kuitenkin lehtiä, joten Italiassa tuo on otettua, uskokaa pois.



Tämä nyt vaan oli ainakin minun mielestäni valtavan hauska kyltti, mitä ikinä mainostaakaan loppujen lopuksi.




Joku voisi kertoa minulle, miksi aina eksyn paikkoihin juuri silloin kun siellä on tällainen ilmakuvanäyttely. Nähtiin näitä aika monta jo reilillä ja sen jälkeenkin olen bongannut useita. Tai ehkä niitä sitten vaan on kaikissa kaupungeissa jatkuvasti nykyään, eikö Helsingissäkin ollut vähän aikaa sitten?

Tulipalo

Käytiin tänään taas vaihteeksi katselemassa asuntoja ensi vuodelle. Eivät ole taaskaan kovin kivoja. Halpoja kylläkin, joten voipi olla että tyydymme kohta halpaan, mutta ei niin kivaan. Minusta olisi ehkä tärkeintä, että se olisi hiukan lähempänä yliopistoa, ja jossain missä pubien perustaminen ei ole kiellettyä. (Täällä Fenhamissa, missä tällä hetkellä asumme, on ihan oikeasti kiellettyä perustaa pubeja, eli niitä ei siis ole lähimailla yhtäkään.) Se että voisi aamuisin kävellä luennoille olisi ihan luksusta.

Käveltiin sitten keskustasta kotiin. Matkalla sammutimme tulipalon. Tien vieressä olevat lehdet olivat syttyneet palamaan, ja tuli oli jo alkanut levitä viereiseen puuaitaan. Heittelin sitten maata liekkien päälle, ja kyllähän ne sammuivat. Vähän kyllä jäi sellainen fiilis, että se saattoi jäädä kytemään, mutta onneksi paikan ohi varmaan kulkee ihan koko ajan ihmisiä, joten joku varmaan soittaa myöhemmin palokunnan, jos meidän hieno yrityksemme pelastaa tilanne ei toiminut. Noh, eipä ole tällaistakaan ennen sattunut.

Sata asiaa

Minun tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä. Joten varautukaa, tästä saattaa tulla hyvinkin pitkä postaus. Tai ehkä teen useamman, saa nyt nähdä.

Kämppiksemme Estelle lähti tänään aamulla aikaisin takaisin Ranskaan. Oltiin sunnuntaina porukalla syömässä intialaista ja Moodissa tanssimassa. Ilta päättyi silleen tyypillisesti ihme säätöön, ja tultiin lopulta melkein kaikki vähän eri takseilla kotiin. Linsey lähti Jonathanin perässä Blu Bamboon ja Becky Linseyn perään. Estelle jäi muiden ranskalaisten kanssa Moodin ja minä, Sophie ja Sarah lähdettiin ajoissa kotiin. (Sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun ensinnäkin kuluttaa illan aikana huomattavasti enemmän rahaa ruokaan kuin juomaan ja lisäksi on lopulta sitä mieltä, että siellä intialaisessa oli paljon hauskempaa kuin Moodissa.)

Tuntui niin hassulta, kun samalla kun Estelle itkeskeli lähtöään uusi kämppiksemme Angela oli ihan innoissaan tänne saapumisestaan. Ympyrät sulkeutuvat. Angela on Espanjasta ja kovin ujo vielä toistaiseksi puhumaan englantia. Oppii tietysti varmaan nopeasti. Minäkään en oikein enää edes muista mitä kieltä olen puhunut tai lukenut. Ja esseetäni arvostellut professori ei ollut omien sanojensa mukaan edes huomannut, ettei englanti ole äidinkieleni. En minä siitä silti kovin hyvää arvosanaa saanut, mutta kommentti piristi silti.

Olen myös pitkästä aikaa lukenut paljon kirjoja. Ja jopa pitänyt yhdestä ns. elämäntaito kirjasta. Nimittäin Koppin "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!" nimisestä teoksesta. Kirja ei oikeastaan tarjoa minkäänlaisia ratkaisuja, vaan muistuttaa ihmistä siitä, ettei ole mitään hokkuspokkus-ratkaisuja tai helppoja teitä onneen. Tavallaan kirja höpisee itsestäänselvyyksiä, mutta kun ne itsestäänselvyydetkin pakkaavat ainakin minulta välillä unohtumaan. On ihan hyvä, että joku takoo välillä parin sadan sivun verran päähän, että tässä maailmassa on pärjättävä ihan itse, eikä marttyyriksi ryhtyminen auta. Muita on aina kiva syytellä ongelmistaan, mutta jos niistä aikoo päästä eroon, on toimittava ihan itse. Kiitos siis siskolle ja veljelle ylioppilaslahjasta, on ihan oma vikani että tartuin siihen vasta nyt.

Aiheesta on muuten näköjään kirjoittanut aika moni muukin. Kylläkin jo kesällä. Tätä kautta löytää tiensä aika moneen kirjoitukseen, kun seurailee linkkejä.

Tuo aiemmin jo muutaman kerran mainittu On Beauty oli vähän pettymys. En oikein osaa edes sanoa miten, mutta jotenkin odotin siltä enemmän. Ehkä odotin liikaan, sillä olen pitänyt niin kovasti Smithin edellisistä teoksista. Nyt en edes nauranut kertaakaan ääneen, mitä tein esim. White Teethiä lukiessani aika paljonkin, vaikka kirjoitin kirjasta tylsää esseetä. Sinänsä kyllä perheen sisäisiä suhteita kuvataan hyvin, ja varsinkin sitä miten keskustelut lähtevät niin helposti ihan hakoteille. Kaikki tuntuvat puhuvan lähinnä itselleen ja käsittävän toisiaan jatkuvasti väärin. Myös elämää kampukselle kuvataan kivasti ja elävästi. Niitä hiljaisia hetkiä luennon lopussa, kun pitäisi kysyä kysymyksiä, opiskelijoiden ja professoreiden satunnaisia kohtaamisia, sitä miten joku on saattanut miettiä viikon, mitä sanoisi professorille käytävässä, vaikka itse keskustelu kestää vain muutamia minuutteja.

Nyt pitäisi varmaan silittää loput pyykit, ja tehdä jotain ruokaa. Olen syönyt koko päivä Estellen ostamia suklaita, jotka ovat kyllä oikein hyviä, mutta pitäisi varmaan aina silloin tällöin harrastaa oikean ruuankin syömistä.

Johtaja

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Oikeasti olen keskiviikosta alkaen Tamyn sopo-jaoston (puheen)johtaja. Siitä ei varmaankaan vielä kirjoitella kirjoja ja hartaita ajatuksia.