Kohtauksia eräästä kämpästä:

Sunnuntai-ilta, kello noin puoliyhdeksän, olohuone.

A istuu sohvalla läppäri sylissään ja juo iltateetä. B on keittiössä laittamassa pyykkejä koneeseen. C järjestelee cd-levyjään olohuoneen kirjahyllyn edessä.

B tulee olohuoneeseen ja toteaa A:lle: 'Nyt ois nukkumaanmenoaika, säkin oot menossa huomenna töihin, etkö ookin?' B kävelee huoneen poikki ja poistuu yläkertaan sanoen vielä hyvää yötä ovensuusta.

A mumisee itsekseen: 'Ei mun nukkumaanmenoaika oo koskaan ollut puolysiltä, ei ees ala-asteikäisenä.'

C vitsailee: 'Laita nyt se kone pois, niin tuun lukeen sulle vielä iltasadun.'

Että tällaista meillä täällä. Onhan se kiva, että pidetään huolta, mutta jotain rajaa. Tällaista äiteilyä on siis B:n suunnalta tapahtunut aiemminkin, ei tuossa nyt vielä sinäänsä mitään. Noh jokatapauksessa meidän kämppä on myös myyty, joten kämppikset tulevat vaihtumaan melko pian kuitenkin.

Enfin - vihdoinkin!

Pääsen sittenkin vaihtoon, mutta en siihen yliopistoon, johon suunnittelin. Maa ja kaupunki ovat kuitenkin samat. Yliopisto on Université Lille 1- Sciences et technologies. Minustapa tulee muutamaksi kuukaudeksi teekkari! Vaihtopaikka on tiedekuntamme yhdyskuntatieteiden paikka ja vastaanottavalla laitoksella opetetaan maantietoa ja sosiologiaa/etnologiaa. Jännittävää. En ole koskaan lukenut mitään edellämainituista, mutta varsinkin sosiologiaan olen halunnut tutustua.

Tämän ja edellisen postauksen välillä on siis tapahtunut sellaista, että viime viikolla minuun viimeinkin otettiin yhteyttä vaihtopaikastani (silloin Lille II: L'université de droit et santé). He ilmoittivat, että en voisi opiskella haluamiani oppiaineita kyseisessä yliopistossa, koska vastaanottava laitos on kauppatieteiden laitos ja heillä opetetaan yrityksen hallintoa, kirjanpitoa ja jotain ihmeen pankkialaa. Olin vähän kummissani, koska käsittääkseni oman alani opiskelijat ovat nimenomaan menneet Lille II:seen, koska se on oikeustieteisiin keskittynyt yliopisto. Noh, kauppatieteille sanoin ei kiitos ja aloin jo mielessäni suunnittelemaan työharjoittelua Hong Kongissa. Selailin yliopiston vaihtosivuja ja satuin kysäisemään kv-koordinaattoriltamme, josko yhdyskuntatieteiden laitoksen paikka olisi vapaana. Kahta tuntia myöhemmin minulle jo mailattiin Lille 1:stä ja vieläpä englanniksi.

Kysäisin kv-koordinaattorilta, että pitääkö minun nyt sitten suunnitelman muutosten takia täytellä jotain kaavakkeita. -Enhän ole virallisesti hakenut Erasmus-vaihtoon ranskalaiseen teekkariyliopistoon. Koordinaattori vastasi, tuo ranskalainen koordinaattori ei oikein tiedä mitään mistään kaavakkeista. Käy itse ylipiston sivuilla etsimässä sellainen Erasmus-lomake, täytä ja lähetä sille, niin on ainakin lähetetty jos joku kysyy!

Tynemouthin ja Whitle Bayn väliltä

Paikalliset sukeltajat ovat ilmeisesti toimineet epäsiveellisesti, joten heitä tulee muistuttaa asiallisesta käytöksestä kyltillä.

Nous sommes en grève.

Kevät tuntuu luissa ja ytimissä: lenkkipolun varrella puut ja pensat ovat silmuilla, päivisin aurinko lämmittää t-paitasilleen ja terassit kutsuvat, viime viikonloppuna juhlittiin valkohatut päässä ja mm-kisat ovat meneillään.

Olen viimeiset viikot käynyt suullisen ranskan kurssilla, jolla olemme harjoitelleet erilaisissa käytännön tilanteissa toimimista kieliopista välittämättä. On ollut varsin vapauttavaa vain yrittää (epätoivoisesti) selittää asiansa ilman paineita oikeasta lauserakenteesta. Tehtävässä on onnistuttu, jos pari ymmärtää, mitä haluan sanoa. Opettajamme on varsin suora ja eleissään hyvin ranskalainen. Hän keskeyttää meidät heti, jos puheemme alkaa kuulostaa empivältä ja liikaa oikeakielisyyteen keskittyvältä. Hänestä on aivan sama, käytämmekö edes oikeita sanoja jos asenne ja äänensävyt ovat kohdallaan.

Vaihtoon lähtöni on yhä vaakalaudalla, sillä vastaanottava yliopisto (Lille II) on ollut enemmän tai vähemmän lakossa viime maaliskuusta alkaen. En siis vieläkään ole saanut Lillestä mitään informaatiota vaihtoani koskien. Kuulemma usea muukin ranskalainen yliopisto harrastaa lakkoilua ja tiedekuntamme kv-yhdyshenkilö on helisemässä, kun ei saa meidän Ranskaan lähtijöiden papereita kuntoon. Lisäksi ranskasta (olikohan Orleansista) olisi joku tulossa tiedekuntaamme vaihtoon, mutta hän ei saa yliopistostaan lakon takia tarvitsemiaan papereita ja leimoja ja deadline häämöttää. Toisin kuin Ranskassa, meillä yliopistot tykkää pitää kiinni aikarajoistaan. Odotan jännityksellä, kuulenko Lillestä mitään koko tämän kevään aikana.

Vaivaava tunne

Tiedättekö sen tunteen, kun joku vaivaa, mutta ei ole mitään käsitystä mikä. Minulla on nyt ollut kohta toista päivää sellainen olo. Kaiken lisäksi tuo olo aiheuttaa minulla käsittämätöntä ärsytystä, suorastaan kiukkua. Haluaisin hajoittaa jotain (Ei ole se aika kuukaudesta). Aivan kuin olisin unohtanut jotain. Ehkä tämä on jotain lisääntyvän valon mukanaan tuomaa levottomuutta, mutta yleensä se vain hoituu valossa olemalla ja liikkumalla. Eilinen uimahallireissuni kuitenkin aiheutti vain liiasta rehkimisestä seuraavat kipeät lihakset.

Nyt ympäristökin alkaa huomata angstini, mikä vain lisää ärsytystä, koska en osaa vastata kysymykseen "Mikä sulla on?". Maailmassa nyt vain on virhe, mutta en vielä osaa osoittaa sitä sormellani.

PS. Ranskasta ei ole tullut vieläkään minkäänlaista yhteydenottoa. Verrokkina, Jarille tuli jo ilmoitus, että papereita pitäisi täyttää ja paperien lähettämisen deadlinekin meni jo. Ehkä tämä on esimakua ranskalaisesta mentaliteetista.

1984

Effi haluaa ostaa kansanedustajille kirjoja. Idea on mielestäni loistava, joten jos joltain löytyy pokkarin verran ylimääräistä, täällä voi luopua rahoistaan. Vaikka Lex Nokia menikin läpi, on asia mielestäni edelleen ajankohtainen. Olisi hyvää luettavaa myös Britannian kansanedustajille, sen verran uhkaavasti tämä saari on muuttumassa poliisivaltioksi.

Episcopal Ordination

Olin tänään töissä täällä:

 Ihan hauskaa oli syöttää ja juottaa piispoja, pappeja ja muita kirkonmiehiä aurinkoisena perjantaina. Sillä välin kun yllä olevaa videota todennäköisesti kuvattiin, istuimme työkavereiden kanssa kirkon sisäpihalla lämmintä kiviseinää vasten ja keskustelimme Guinnesistä ja pyhän Patrickin päivästä. Sopi mielestäni ihan hyvin teemaan, onhan tuo uusi piispa irlantilainen. Taustalla kuului sekä kirkosta tulevaa kuorolaulua, että viereiseltä Pink Triangle -alueelta kuuluvaa teknojumputusta. 


En taas jotenkin ollut tajunnut, että kyseessä on tämän luokan tapahtuma, kun aamulla lähdin töihin. Nyt on sitten Newcastle saanut uuden Katolisen piispan, ja siinä sivussa noin 500 ihmistä (joista melko suuri osa irlantilaisia) saivat viiniä ja mehua juodakseen. 


Itse sain päälleni tarjottimellisen punaviiniä. Onneksi meillä on nykyään mustat työpaidat, ennen ne olivat haalean siniset. Mikä siinä on, että ihmisten pitää väkisin kävellä päin tarjotin kädessä seisovia tarjoilijoita? Tai saada väkisin se keskimmäinen lasi täydeltä tarjottimelta? (Erityisesti, jos tarjottimella on muutenkin huteria kuoharilaseja, nimim. kerran myös 20 kuoharilasia päällensä saanut.)

Ruokaa jäi yli järjettömät kasat, jota sitten me työntekijät raahasimme kotiin. Saimme metrossa aika paljon huomiota, kun oltiin siellä isojen tarjottimien kanssa, jotka oli kääritty vain kelmuun. Moni olisi halunnut päästä osingolle, mutta ei oikein huvittanut enää 12 tuntisen tarjoilutyöpäivän jälkeen alkaa jaella ruokaa ilmaiseksi metrossa. Eräs mies myös huomautti että 'That's not normal behavior.' Miten niin ei ole normaali kulkea metrossa tarjotin kukkurallaan cocktail-paloja, suklaaseen dipattuja mansikoita ja brie-juustoa? Itse kylläkin raahasin kotiin vain muutaman muovirasiallisen katkarapuja, kun olen viikonlopun yksin kotona. Täällä on sunnuntainan äitienpäivä, joten molemmat kämppikseni lähtivät tänään moikkaamaan vanhempiaan. Itse sen sijaan vietän sunnuntainkin töissä. 


Tänään oli myös viimeinen luento ennen pääsiäislomaa, opintojen pariin palaan siis vasta neljän viikon päästä. 

P.S. Uudella piispalla oli aika makea pinkki-musta kaapu päällä myöhempien juhlallisuuksien aikana. Tuolla kirkossa herralla on varsin tylsästi valkoista yllä.