Yliopistolla

Tällaisen bongasin tuossa pari päivää sitten Claremont Towerin, eli rakennuksen jossa mm. sosiologian laitos sijaitsee, kyljestä. En ois yhtään ihmeissäni, vaikka ois jonkun meidän proffan tekosia. Ihanasti myös juuri tuon kameran alla sellaisessa kulmassa, että kamera on tuskin onnistunut kuvaamaan kyseistä 'ilkivallantekoa'.

Juhlapäivä

Puolan jälkeen on ollut hiukan vaikea tottua brittiläiseen ruokakulttuuriin. En esimerkiksi oikein löydä meidän kampukselta mitään mitä luokittelisin ruuaksi. Siis mielestäni majoneesilla täytetty voileipä ja paketti sipsejä ei ole lounas. Samoin supermarkettien vihannesosastot on aika surkeita eikä esim. normaalia salaattia saa oikein missään muussa muodossa kuin valmiiksi silputtuna ja pestynä muovipussissa. MUTTA: löysin eilen ruisleipää Fenwicksin ruokapuolelta ja olen hyppinyt onnesta siitä lähtien. Vielä sellaista kunnollista, jossa ei ole mitään muuta kuin ruisjauhoa, vettä ja suolaa. Edelleen on ikävä Krakovan edullista hintatasoa, Sw. Annylla ollutta salaattibaaria ja superhalpoja torivihanneksia, mutta ehkä ruisleivän voimin pärjään kevääseen asti.

Olen kyllä myös tilannut taas niitä luomuvihanneslaatikoita, joista taisin joskus postaillakin. Aivan loistava idea, ja joka viikkoinen yllätysboksi kummallisia vihanneksia täynnä on vähän kuin saisi lahjapaketin joltakin. Tulen aina torstaisin juosten kotiin yliopistolta, että pääsen avaamaan vihanneslootani. Aika tylsää taitaa olla mun elämä nykyään, kun oon näin innoissani jostain multaisista juureksista... Lupasin muuten myös tehdä piimäjuustoa viikonloppuna, joten äiti, jos luet tätä, kyselepä mummolta parhaat vinkit ja lähetä mulle :). Löysin kyllä jo Satakunnan Kansan sivuilta reseptin, eikä se vaikuttanut liian hankalalta. Saa nähdä mitä siitä tulee...

Haaste

Anna haastoi jo jonkin aikaa sitten, mutten ole oikein ehtinyt tarttua aiheeseen.

Säännöt:
1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.


1. Olen jounut kahvia puolivuotiaasta saakka.
2. Asun tällä hetkellä kemianinsinöörin ja sähkömiehen kanssa talossa, jossa on oma puutarha ja kaksi kylpyhuonetta.
3. Minulla on tällä hetkellä kymmenen metriä fanttilankaa letitettynä hiuksiini kiinni.
4. Vietän nykyään enemmän aikaa yliopiston kirjastossa kuin kotona.
5. Käytän hiuksiini hoitoaineen sijasta viinietikkaa.
6. Minulla on blogilistan suosikeissa yli 50 blogia, ja käyn lukemassa päivittyneet blogit lähes joka päivä.

En nyt jaksa haastaa ketään, kun mulla ei ole minkäänlaista havaintoa ketkä kaikki tätä blogia edes seuraa. Haastankin siis vaikka kaikki lukijat kertomaan olemassaolostaan, jos sellaisia on... Saa toki napata kyselyn itselleen, jos haluaa, mutta ei oo pakko.

Po Polsku

Puolan opiskelu ei edelleenkään suju mitenkään erityisen hyvin. Noh, saan sentään baarissa yleensä oluen, jos sellaista yritän tilata, ja yleensä myös syömäkelpoista ruokaa viherpipertelystäni huolimatta, joten jotain edistystä on kai tapahtunut. Lähtötaso kun sentään oli pyöreä nolla syyskuussa, kun tänne tulin.

Haastavuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, puolan opiskelu on varsin hauskaa. Opettajallamme on luultavasti adhd, ja muutenkin hänen henkinen ikänsä taitaa olla siellä viiden paikkeilla. Juuri ennen joulua meillä oli välikoe, jonka aika opettajamme mm. teki pahvimukista itselleen sian kärsän ja röhki tehostaakseen esitystä, hiippaili sammuttamaan valot, ja sytytti ne hihitellen hysteerisesti, väitti ensin ettei koepapereita riitä kaikille, ja sitten löysi niitä lisää laukustaan muka yllättyneenä. Yleensä tunti on herran oma stand up -esitys, ja kuulemma huonoille jutuille nauramisesta saa lisäpisteitä lopputentissä. Taisi käydä raskaaksi, kun joutui olemaan hiljaa yhden tunnin.

Viime puolan tunnilla minua kosittiin. Meidän piti tehdä pieniä esityksiä ravintolakeskustelusta, ja Jeremy oli juuri oppinut miten kysytään naista vaimoksi puolan kielellä. Tarkoituksenamme oli jättää pienoisnäytelmämme loppu modernisti avoimeksi, mutta opettaja ja koko luokka alkoi yllyttää minua sanomaan kyllä. Sain siis sormeeni Jeremyn noin neljä kokoa liian suuren sormuksen aplodien saattelemana. Kihlaus oli kyllä varsin lyhytaikainen, ja Jeremy sai sormuksensa takaisin seuraavan mininäytelmän aikana.

Opettajamme jakaa meille myös suuria ja viisaita sanoja, jotka jokaisen on syytä muistaa vielä kiikkustuolissa. Kuten: Polskimi kobietami rowna sie polskimi problemami. Voitte vapaasti arvailla mitä tuo voisi tarkoittaa. Vinkkinä kerrottakoon, että tämä lause tuli sen jälkeen kun ryhmän turkkilaiset pojat olivat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita puolalaisista naisista.

Synttäreistä joulukuussa on muutakin harmia kuin joululahjojen sekoittuminen synttärilahjoihin.

Nyt sitten selvisi sekin, miksi olen tällainen. Noh, ei kai nyt sentään, mutta ihan hauskaa kuitenkin. Olen siis kai tuomittu olemaan köyhä ja kipeä lopen ikääni, joten voin huoletta lopettaa paremmasta haaveilemisen. ;)

Matkakuumetta

Kaksi yötä jäljellä ja lähden ensimmäiselle aasianmatkalleni kohteena Intia. Mukana on rinkka ja jouluna huolella hankittu flunssa. Makuuhuoneen lattialla makaa pino matkavaatteeksi kelpaavia rättejä (erinäisten sivujen ja oppaiden mukaan mitään liian pientä ei Intiassa sovi olla päällä ja joissain paikoissa huivikin päässä olisi hyvä), jotka pitäisi vielä eritellä ja pakata.

Syksyn iskut Mumbaissa sekä tuttujen ja sukulaisten päivittelyt pitävät huolen siitä, että matkalle ei lähdetä huolettomin mielin. Tarvittavat pistokset ja kuurit on hoidettu ja laukussa on hieman ekstraakin: pillereitä niin allergisia reaktioita kuin turistiripuliakin varten. Mielessä pyörivät ohjeet siitä mitä saa syödä, mistä hankkia luotettavasti matkalippuja, miten välttää epämiellyttävät peräänhuutelut ja miten suhtautua kerjäläisiin. Jännittää jo aika lailla, että muistanko kaikki ohjeet ja miten selviän matkasta. Ehdinkö nauttia uudesta kulttuurista ja auringonpaisteesta vai meneekö reissu hössöttämiseen ja passipussin varjelemiseen? Ei kai sentään.

Tosiasiassa en pelkää lainkaan niin paljon terroristeja tai turistien ryövääjiä kuin liikennettä ja vatsatautia. Pankkikortin saa kuoletettua nopeasti ja kameran korvaa matkavakuutus, mutta jokin sinnikäs pöpö pilaa tehokkaasti ison osan matkasta. Auton alle taas voi jäädä oman kodin edustalla Tampereella, joten kaipa se riski on norsujen maassakin. Kaikesta huolimatta olen päättänyt nauttia matkastani: kokea mahdollisimman paljon, saada rusketuksen ja nauttia intialaisesta cuisinesta. Tosin juomat otan ilman jäitä ja kypsentämättömät tuotteet jäävät ainakin alkumatkasta lautaselle.

En ole vielä päättänyt päivittelenkö kokemuksia matkasta tänne vaiko facebookkin. Mitään ihmeempiä en varmasti ehdi turinoimaan, mutta äitini mielenrauhan takaamiseksi jokunen sana on johonkin osoitteeseen raportoitava. Toivottavasti matkakuumeen lisäksi flunssa ei nostata oikeaa lämpöä.

Joulusta

Aika on taas kulunut niin mahdottoman nopeasti, ja viimeiset luennot tältä vuodelta ovat kohta ohi. Suurin osa kavereista on lähdössä joulun viettoon muutaman seuraavan päivän aikana, enkä oikein tiedä mitä täällä puuhastelisin ensi viikonloppuna. Vanhemmat, pikkuveli ja Hannu tulevat tänne aaton aattona, mutta siihen asti saan varmaan olla aika rauhassa. Ihan mukavaa vaihtelua toisaalta tähän yltiö sosiaaliseen Erasmus-elämään. 

Tämä tulee olemaan ensimmäinen jouluni, jota en vietä Suomessa. Kaikki kaverini täällä ovat ihan kauhuissaan kuullessaan minun jäävän tänne, mutta itselleni joulu nyt ei ole ihan niin pyhä asia. Toisaalta olisi ihan kiva päästä joulusaunaan ja syödä laatikoita, mutta joulu on sentään joka vuosi, joten eiköhän sitä ehdi vielä niitä laatikoitakin tässä elämässä popsia ihan kyllästymiseen asti. Paikalliset myös kertoivat, että Krakovassa on mukavan hiljaista ja rauhallista joulun aikaan. Toivotaan että ovat oikeassa, eikä kaupunki täyty turisteista Prahan tyyliin.

Päivän parhaat naurut tulivat tänään tätä juttua lukiessa. On se ihanaa, että ihmisillä ei ole mitään oikeita ongelmia. Jos joulupuuron syöminen jälkiruuaksi "käsittämätöntä" ja syy olla viettämättä joulua avopuolisonsa kanssa, niin elämässä taitaa olla suurin osa asioista melko hyvin. Samassa jutussa ajatusta siitä, ettei voi koristella joulukuusta vanhempiensa kotona kuvaillaan "suorastaan kauheaksi". Sinänsä on ihan ok, vaikka avopuolisot olisivatkin molemmat omien vanhempiensa luona jouluna, se on monissa tapauksissa varmasti paljon yksinkertaisempi ratkaisu, mutta jos syy on ettei voi syödä puuroa eri aikaan päivästä kuin mihin on tottunut, niin kannattaisi ehkä miettiä prioriteettajaan uudelleen.