Sunday, April 29, 2007

Sunny Newcastle

Täälläkin on lämmintä, että ei kannata yhtään yrittää aiheuttaa kateutta millään Kalifornian matkoilla. No ei vaiskaan, olen minä silti vähän kade. Täälläkin on kuitenkin melkein kesä ja hamekeli, jos vaan vielä tuulisi vähän vähemmän, niin kaikki olisi täydellistä. Kevät on niin pitkällä, että tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa kun tuli Suomesta tänne viikko sitten. Ankeasta harmaudesta ja kuolleen ruohon keskeltä suoraan aggressiivisen vihreään Englantiin, jossa puut kukkivat ja voikukat valloittavat nurmikoita.

Olen yrittänyt suunnitella kesää, mutta se ei oikein onnistu. Kukaan ei tunnu tietävän, haluavatko minut töihin vai ei. Sanoisivat edes rohkeasti ei, niin helpottaisi elämää. Tällainen puhelujen odottaminen viikosta toiseen alkaa käydä hieman rasittavaksi. Kaikesta huolimatta olen päättänyt lehteä tänne. Pitää sitä edes jotain suunnitelmia olla. Olen taas ihan täpinöissäni kesästä, sitä ehtii aina talven mittaan unohtaa, miten hieno juttu se oikeasti on. Vaikkei edes ehtisi matkustaa minnekään. Vielä parempi tietysti, jos ehtii ja on varaa.

Tällä saarella oli maanjäristys ja Tallinnassa mellakoidaan. Maailmassa tapahtuu sentään vähän enemmän kuin minun elämässäni. Muistan keskustelun Budapestissa vuonna 2005 järjestetyltä seminaarilta, jossa yhdessä päädyttiin siihen, että Viron tilanne tulee vielä räjähtämään käsiin. Puhuimme juuri venäläisvähimmistön suhteesta valtaväestöön. Vaikka minusta onkin yleensä kivaa päästä olemaan oikeassa, olisin tällä kertaa ihan mielelläni ollut väärässä. Kerrankin uutiskuvat polttopullojen heittelystä kaduilla koskettivat, kun kadut olivat niin tuttuja. Sellaisia, joita pitkin on kävellyt kauniina kesäpäivänä ystävän kanssa nauraen ja katsellut joulukuisessa lumisateessa kahvilan ikkunasta. Vähän asiantuntevampaa ja vähemmän tunteellista analyysia aiheesta täällä.

Sunday, April 22, 2007

Sunny California

Taalla muuten sataa. Muuten paikka on super-jee. Arin Applella tyoskenteleva Roland-kaveri kierratti mukavasti auton suojassa ympari San Franciscoa. Suurena Turistipaivana kaytiin ensin Twin Peaksilla ihailemassa nakymaa sitten tietysti Golden Gate-bridgella, sataman merileijonia haistelemassa ja Japan Townissa,jossa muuten sattui olemaan Kirsikankukka festivaalit.

Mieleenpainuvimpia hetkia olivat kuitenkin puskan takana vaaniva spurgu, suklaapuoti, mursut ja 50-luku henkisessa dinerissa nautittu all american breakfast, joka piti nalan poissa aina ilta kuuteen saakka (peraan nautittu meksikolainen ateria vei sitten nalantunteen koko loppupaivaksi). Ai niin, applestoressa vierailtiin heti ensimmaisena iltana ja sellaiseen mennaan kai viela uudestaankin, talla kertaa Rolandin johdattamana.

Pojat ovat siirtyneet etsimaan amerikkalaisuutta oluesta ja ruoasta. Niinpa kaikkia valintoja johdattaa lahinna kuranmaku (bud light) ja rasvan maara. Mina kaipaan jo hieman kulttuuria tahan pikaruokamaailmaan, niinpa huomenna suuntaan kohti San Francisco MOMAa. Luvassa ainakin Frida Kahloa ja Picassoa. Digi-kameralla on otettu kuviakin, mutta tietenkaan muistikortinlukija ei toimi. Taallakaan, kaikkea ei voi saada.

Sunday, April 15, 2007

Siitä ilmiöstä

Kevät, kesä, syys, talvi...

Tänään istuin Europan terassilla juoden jääteetä. Kuljeksin kesähamosessa ja ostin kävelykadun jäätelökioskista salmiakki-lakritsi tötterön. Kävellessäni pitkin katua katselin silmuilla olevissa koivuissa surullisesti riippuvia jouluvaloja ja ihmettelin, miten huhtikuussa voi olla 25astetta plussaa.

Monday, April 02, 2007

Suomessa

Täällä kovin kesäisessä Pohjolassa on nyt sitten tullut oleiltua vähän runsas viikko. Tampereella tuli käytyä heittelemässä vesi-ilmapalloja ja syömässä hyvää ruokaa useampaankin otteeseen. Turun uudessa kirjastossa kävin kahvilla ja myöhemmin illalla syömässä meksikolaista. Lopun ajan olenkin sitten viettänyt lähinnä baarissa, tällä kertaa kylläkin tiskin takana.

Sunnuntaina suuntasimme sisarusten ja isän kanssa Himokselle, missä sentään oli vielä hiukan lunta jäljellä. Tuli sitten hoidettua tämän talven ensimmäinen ja viimeinen laskettelureissu samalla. Ohessa kuvia kaikesta yllämainitusta:









Tuesday, March 27, 2007

Kahdet tuparit, synttärit ja vaalit.

Tuloksena paljon rakeisia kuvia, tärähtäneita kuvia ja kuvia, jonka ottajaa ei tiedetä. 36kuvaan osui muutama otos, joista saa jotain selvää.

Satun ja Marjon tuparit













Paulin tuparit






















Lastenkutsut ja vaalivalvojaiset


Kuin kolme marjaa...



Oon nyt ärsyttävä, tungen poikaystävän kuvia blogiini, mutta oikeesti:

Monday, March 19, 2007

Luennolla

Herra Sepos höpisi taas vaihteeksi niin sekavia luennolla, että päädyin kirjoittamaan blogimerkinnän monisteen takapuolelle muistiinpanojen ohessa ja sijaan. Miten joku voi ihan oikeasti käyttää vartin termin tuotanto määrittelemiseen? Muutenkaan ei voi kuin ihailla kykyä ilmaista täsmälleen sama asia noin viidellä eri tavalla. Näistä kyvyistä olisi varmasti hyötyä vaikka poliitikkona, mutta opiskelijan kannalta ne ovat vähän turhauttavia ominaisuuksia professorissa. (Onkohan se setä edes oikeasti professori, en taida jaksaa tarkistaa mistään.)

Muutenkin alan olla ihan vaan vähän kyllästynyt marxismiin. Mitenköhän monta kertaa aihetta joutuu vielä opiskelemaan elämänsä aikana. Minä muistan vieläkin oikein elävästi ne yläasteella jaetuissa monisteissa olleet tikku-ukot, jotka havainnollistivat kätevästi setä Marxin ajatuksia luokista. Oli iso ja lihava tikku-ukko, joka ensin söi muita pulleita tikku-ukkoja ja kasvoi isommaksi. Sitten se talloi ja rellesti pienten tikku-ukkojen keskellä. Sitten tuli vallankumous ja pienet tikku-ukot hyppivät maassa makaavan lihavan ukon päällä.

Tämän jälkeen aihetta on tullut sivuttua ainakin lukion historian kursseilla, avoimessa yliopistossa suorittamillani poliittisen historian kursseilla ja nyt poliittisia teorioita esittelevällä luentosarjalla. Mitään kovin valaisevan uutta ja mullistavaa tietoa en mielestäni ole saanut noiden tikku-ukkojen jälkeen. Olisi ehkä jopa ihan mielenkiintoista tietää sedän ajatuksista jotain muutakin kuin luokkajako, ja että uskonto on oopiumia kansalle, mutta ei, taaskin vaan selitetään mitä tarkoittaa proleteriaatti ja miten marxilainen maailmankäsitys on materialistinen. Ihan tosi? Enpä olisi tuotakaan varmaan koskaan tullut ajatelleeksi, jos sitä ei olisi luennolla toistetta neljällä eri tavalla ja vielä kirjoitettu monisteeseen varmuuden vuoksi.

Sää on tänään ollut lievästi sanottuna skitsofreenista. Aamulla kun lähidin kotoa, oli kylmää, tuulista ja aurinkoista, eli aika tyypillistä Newcastlessa. Siirtyessäni kirjastosta seminaarille satoi vettä ja tuuli edelleen. Seminaarin jälkeen luennolle juostessani satoi rakeita. Kun tulin luennolta, aurinko paistoi, oli tyyntä ja tuoksui vastaleikatulle ruoholle. Kävelin palauttamaan esseen (Sen palautuspäivä on vasta keskiviikkona, olen niin ylpeä itsestäni. Tämä on varmaan ensimmäinen kerta elämässäni kun olen palauttunut koulutyön ajoissa.) laitoksen toimistoon ja kävin samalla vessassa, aikaa kului korkeintaan kymmenen minuuttia, ja vaihteeksi ulkona satoi räntää, joka muuttui rakeiksi ennen kuin ehdin bussipysäkille. Olin suunnitellut käveleväni kotiin, mutta terve itsesuojeluvaisto ylitti partiohengen. Kun pääsin kotiin aurinko paistoi taas oikein lämpimästi. Tuuli ja rakeet olivat näköjään liiskanneet narsissit sisäpihalta. Ikävää, ne olivat nättejä. Kun aloitin tämän merkinnän, satoi räntää, nyt siellä näyttää taas aurinkoiselta. Neljä vuodenaikaa on minusta aina ollut ihan kiva juttu, mutta ei niitä kaikkia tarvita samana päivänä.

Ja kun kerran pääsin valittamisen makuun, niin voisin vielä kertoa, kuinka kätevä laitos yliopiston kirjasto on. Sieltä voi varata itselleen muilla lainassa olevia kirjoja niin, että niiden eräpäivä laitateen viikon päähän siitä, kun joku on varannut kirjan, ja lähetetään sähköpostia sille kenellä teos on lainassa. Tämä on tietysti tosi hyvä palvelu sille, joka hoksaa vähän myöhässä, että ai niin se essee, ja voi sitten pyytää itselleen kaikki ne kirjat, jotka joku ajoissa ollut on ehtinyt viedä kotiinsa. Palvelu saattaa joskus ärsyttää niitä, jotka ovat ovat lainanneet kirjoja esseetä varten, ajatelleet aloittaa kirjoittamisen ennen lomaa, ottaa muutaman teoksen pääsiäislomaksi mukaan kotiin, ja tuoda ne tullessaan takaisin ja viimeistellä homman hyvissä ajoin ennenkuin on kiire.

Joku hemmetin idiootti on siis pyytänyt KAIKKI EU-esseetäni varten hakemani SUOMI-aiheiset kirjani takaisin kirjastoon. Miksi edes kukaan täysijärkinen olisi kiinnostunut Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin? Noh, pitänee selata teokset läpi, ja käydä kopiomassa kaikki olennainen. Silti rasittaa, koko systeemi, taidan kostoksi varata nuo samat teokset itselleni loman aikana, saa joku sitten tykönään miettiä, että iten ne saa palautettua, kun ei ole yliopistolla. Toivottavasti se joku on suunnitellut lomailevansa jossain tosi kaukana.

Eduskuntavaalit oli ja meni, en taida jaksaa edes kommentoida, kun niin kovin moni muu on jo ehtinyt, enkä oikein jaksa olla mitään mieltä lopputuloksesta. Ehkä sitten kun saavat hallituksen kasaan ja minäkin olen taas hetkellisesti kotimaassa.

P.S. Minun Mozilla Firefoxini ei suostu aukeamaan, vaikka miten napsuttelisi. Hitto että tätä Microsoftin versioita aiheesta on hankala käyttää, kun ei ole edes yrittänyt muutamaan vuoteen.