Matkakuumetta

Kaksi yötä jäljellä ja lähden ensimmäiselle aasianmatkalleni kohteena Intia. Mukana on rinkka ja jouluna huolella hankittu flunssa. Makuuhuoneen lattialla makaa pino matkavaatteeksi kelpaavia rättejä (erinäisten sivujen ja oppaiden mukaan mitään liian pientä ei Intiassa sovi olla päällä ja joissain paikoissa huivikin päässä olisi hyvä), jotka pitäisi vielä eritellä ja pakata.

Syksyn iskut Mumbaissa sekä tuttujen ja sukulaisten päivittelyt pitävät huolen siitä, että matkalle ei lähdetä huolettomin mielin. Tarvittavat pistokset ja kuurit on hoidettu ja laukussa on hieman ekstraakin: pillereitä niin allergisia reaktioita kuin turistiripuliakin varten. Mielessä pyörivät ohjeet siitä mitä saa syödä, mistä hankkia luotettavasti matkalippuja, miten välttää epämiellyttävät peräänhuutelut ja miten suhtautua kerjäläisiin. Jännittää jo aika lailla, että muistanko kaikki ohjeet ja miten selviän matkasta. Ehdinkö nauttia uudesta kulttuurista ja auringonpaisteesta vai meneekö reissu hössöttämiseen ja passipussin varjelemiseen? Ei kai sentään.

Tosiasiassa en pelkää lainkaan niin paljon terroristeja tai turistien ryövääjiä kuin liikennettä ja vatsatautia. Pankkikortin saa kuoletettua nopeasti ja kameran korvaa matkavakuutus, mutta jokin sinnikäs pöpö pilaa tehokkaasti ison osan matkasta. Auton alle taas voi jäädä oman kodin edustalla Tampereella, joten kaipa se riski on norsujen maassakin. Kaikesta huolimatta olen päättänyt nauttia matkastani: kokea mahdollisimman paljon, saada rusketuksen ja nauttia intialaisesta cuisinesta. Tosin juomat otan ilman jäitä ja kypsentämättömät tuotteet jäävät ainakin alkumatkasta lautaselle.

En ole vielä päättänyt päivittelenkö kokemuksia matkasta tänne vaiko facebookkin. Mitään ihmeempiä en varmasti ehdi turinoimaan, mutta äitini mielenrauhan takaamiseksi jokunen sana on johonkin osoitteeseen raportoitava. Toivottavasti matkakuumeen lisäksi flunssa ei nostata oikeaa lämpöä.

Joulusta

Aika on taas kulunut niin mahdottoman nopeasti, ja viimeiset luennot tältä vuodelta ovat kohta ohi. Suurin osa kavereista on lähdössä joulun viettoon muutaman seuraavan päivän aikana, enkä oikein tiedä mitä täällä puuhastelisin ensi viikonloppuna. Vanhemmat, pikkuveli ja Hannu tulevat tänne aaton aattona, mutta siihen asti saan varmaan olla aika rauhassa. Ihan mukavaa vaihtelua toisaalta tähän yltiö sosiaaliseen Erasmus-elämään. 

Tämä tulee olemaan ensimmäinen jouluni, jota en vietä Suomessa. Kaikki kaverini täällä ovat ihan kauhuissaan kuullessaan minun jäävän tänne, mutta itselleni joulu nyt ei ole ihan niin pyhä asia. Toisaalta olisi ihan kiva päästä joulusaunaan ja syödä laatikoita, mutta joulu on sentään joka vuosi, joten eiköhän sitä ehdi vielä niitä laatikoitakin tässä elämässä popsia ihan kyllästymiseen asti. Paikalliset myös kertoivat, että Krakovassa on mukavan hiljaista ja rauhallista joulun aikaan. Toivotaan että ovat oikeassa, eikä kaupunki täyty turisteista Prahan tyyliin.

Päivän parhaat naurut tulivat tänään tätä juttua lukiessa. On se ihanaa, että ihmisillä ei ole mitään oikeita ongelmia. Jos joulupuuron syöminen jälkiruuaksi "käsittämätöntä" ja syy olla viettämättä joulua avopuolisonsa kanssa, niin elämässä taitaa olla suurin osa asioista melko hyvin. Samassa jutussa ajatusta siitä, ettei voi koristella joulukuusta vanhempiensa kotona kuvaillaan "suorastaan kauheaksi". Sinänsä on ihan ok, vaikka avopuolisot olisivatkin molemmat omien vanhempiensa luona jouluna, se on monissa tapauksissa varmasti paljon yksinkertaisempi ratkaisu, mutta jos syy on ettei voi syödä puuroa eri aikaan päivästä kuin mihin on tottunut, niin kannattaisi ehkä miettiä prioriteettajaan uudelleen.

Pääsi sitten Ahtisaari hyvään seuraan

Mahtaa presidentti Ahtisaaresta nyt tuntua mahtavalta. Sai sitten aikaan jotain yhtä merkittävää kuin Idols-finalistit.

Valuuttakeinottelua

Kun lähdin Puolaan sai eurolla noin 3,2 Zlotya. Parhaimmillaan/pahimmillaan riippuen kenen kannalta asiaa katsoo, eurolla sai jopa yli 4 Zlotya. Tänään katselin kursseja valuutanvaihtoliikkeiden ikkunoista kävellessäni kirjastolta kotiin, ja näyttävät pyörivän siellä 3,5:n hujakoilla. Elämään saa mukavaa pientä jännitystä, kun miettii kannattaako koko viikon ruuat ostaa tänään vai vasta huomenna. Tällä hetkellä tuntuu kovin mukavalta, etten ole Briteissä, vaan turvallisesti täällä Euroopan sydämessä, jossa inflaation ei ainakaan vielä ole järjetöntä, ja tuoretta ruokaa saa toreilta uskomattoman edullisesti.

Parhaat paikat löytyvät eksymällä

Otsikon paikkaansapitävyys tuli taas todistettua muutamaankin kertaan kuluneen viikonlopun aikana. Ensinnäkin perjantaina hyppäsin väärään ratikkaan ja hetken mietittyäni päätin pysytellä kyydissä muutaman pysäkin ajan. Jäin pois yksi pysäkki ennen päättäriä (ratikka linjat on täällä aika lyhyitä, palvelevat lähinnä keskustaa) ja löysin paikallisen torin, jolla oli myynnissä valtavasti tuoreita marjoja ja vihanneksia. Vadelmia, mustikoita, karhunvatukoita, mustaherukoita, luumuja, omenoita, erilaisia kaaleja, juureksia, metsäsieniä ja niin edelleen. Tuskin olivat virallisesti luomua, mutta näyttivät paikallisten pienviljelijöiden tuotteilta. Ostin laatikollisen vadelmia, joka maksoi alle euron ja marjat maistuivat aivan kuin kotipuutarhasta noukituilta, ei lainkaan sellaiselta vetiseltä kuin supermarkettien vadelmat usein. Yhdessä oli toukkakin mukana, joten ainakaan kauhean toimivia hyönteismyrkkyjä ei ole käytetty. Toivottavasti läheltä uutta kotiani löytyy jotain vastaavaa. Saan huomenna avaimet, mutta muuten varmaan vähitellen vasta keskiviikkoon mennessä, kun kaikki sosiaalinen elämä on tällä hetkellä täällä Piastin asuntolassa, jossa toistaiseksi majailen. Huomenna voisi kuitenkin käydä uudella kämpällä katselemassa millaisia ihmisiä siellä asuu ja niin edelleen.

Lauantai iltana iltana olin ranskalaisen vaihtaritytön tupareissa, jotka loppuivat puolen yön aikaan siihen kun naapurien kutsuma poliisi saapui paikalle. Tämä on kuulemma maan tapa, naapurit eivät edes käy valittamassa melusta vaan kutsuvat poliisit paikalle. Poliisit eivät edes tulleet sisälle asuntoon, tyytyivät vaan puhumaan asukkaiden kanssa ulkona ja lähtivät pois. Kun sitten kaikki hajuunnuimme kadulle, hukkasin lähes kaikki tuntemani ihmiset, mutta löysin samoissa pippaloissa olleita Puolalaisia, joiden kanssa jatkoimme muutamaan yökerhoon, oli ihan onnistunut ilta, vaikka tänään väsyttikin aikalailla.

Sade taukosi ensimmäistä kertaa sunnuntain jälkeen, tänään on vain hiukan tihuttanut silloin tällöin. Newcastlessa olivat huolissaan, kun luulivat yliopistolla, että täällä on lukukausi alkanut jo syyskuun alussa, enkä ollut vielä eilen ilmoittanut saapuneeni paikan päälle. Lähettelin parit mailit, ja asia on kuulemma ok, ja riittää kun lähetän loput paperit sitten lokakuun alussa. Jotenkin vaan huvittavaa, miten huolestuneelta se meidän Erasmus kordinaattorin maili vaikutti, ja kuinka myöhemmin saamani vastauskin oli hirveän äidillinen.

Löysin asunnon, jonne muutan maanantaina, ja muutenkin asiat tuntuvat sujuvan. Puolan kieli vaikuttaa edelleen melko käsittämättömältä, mutta ehkä tässä kahden viikon aikana oppii ainakin muutamia fraaseja. Olisi kiva myös ymmärtää ruokalistoja hiukan paremmin, varsinkin kun olen taas ollut syömättä lihaa. Krakova on jännä sekoitus perinteistä Puolaa, kommunistista arkkitehtuuria ja eurooppalaisen suurkaupungin tunnelmaa.

Pääsen muuten myös paikalliseen sanomalehteen. Minua ja muutamia muita vaihtareita haastateltiin tänään, ja juttu tulee kai maanantain lehteen. Toimittaja oli alaa opiskeleva tyttö, joka oli itse ollut Erasmus vaihdossa Tampereella. Juteltuamme puolisen tuntia nauhalle, tyttö totesi, että voi näyttää meille lauantaina kaupunkia. Tuntui jotenkin hassulta saada puolalainen puhelinnumero suomenkielisestä kalenterista revitylle sivulle kirjoituttuna. Maailma on niin pieni, sillä täällä on tietenkin myös se kiintiö turkulainen historianopiskelija, joka löytyy mistä tahansa minne menen.

Puolassa

Saavuin eilen Krakowaan. Bussimatka Baltian halki sujui ihan hyvin, aika väsyttävää touhua kylläkin istua yli 24 tuntia bussissa yhteen menoon. Kun tein saman reissun vuonna 2004 olivat jalat turvonneet kaksinkertaisiksi. Onneksi tällä kertaa selvisin vähemmillä fyysisillä sivuvaikutuksilla. Kaupunki vaikuttaa mukavalta, samoin muut vaihtarit. Sää ei kylläkään suosi, sataa vaan koko ajan. Samanlaista on luvattu loppuviikoksi, joten näin suomalaisena pitäisi kai tuntea olonsa kotoisaksi. Kaupungin asuntomarkkinat vaikuttavat hirvittävän joustavilta, luulen jo löytäneeni kämpän, ja taidan käydä maksamassa siitä takuuvuokran huomenna, jos se vaan on silloin vielä vapaana.

Tämä blogi on jäänyt pahasti hunningolle, mutta voisin koittaa ryhdistäytyä ja kirjoittaa täältä Puolasta vähän ahkerammin, jos vaikka täällä tapahtuisi hiukan enemmän kuin kesän aikana Suomessa. Nytkin vaan väsyttää kaiken kaupungilla kävelyn jälkeen niin paljon, että tekisi mieli vaan käpertyä peittojen alle lämpimään.