Kesä 2007

Nyt kun kesä on kai virallisesti ohi, voin julkaista kuvakoosteen viime kesältä. Taisi muuten olla satesin kesä aikoihin, vaikka muistankin lähinnä vaan tasalämpöisen ja aina kirkkaasti valaistun tehtaan. Miten niin tein muka liikaa töitä?







Piti kyllä laittaa enenmmänkin kuvia, mutta blogger ei ole tänään kovin yhteityökykyinen.

Tätä nostalgiaa

Sateiset syksyiset päivät saavat minut aina niin nostalgiseksi. Silloin pitäisi istua teekupposen äärellä parantamassa maailmaa yksin tai seurassa. Minussa on vain sellainen vika, että vaikka sen teekupposen keittäisinkin, en välttämättä osaisi jäädä sen kanssa oikealla tavalla mietiskelemään. Itsensä unohtamistilaan ei kai tarkoituksella pääse. Siihen vain... unohtuu.

Työharjoittelu on miltei ohi. Tänään pidettiin läksiäiset. (Ensi maanantaina eivät kaikki olisi päässeet paikalle, ja kaikki halusivat, koska olin luvannut tehdä juustokakkua.) Sain läksiäislahjaksi "Survival Kit"n eli kassillisen kaikenlaista Global Finland -kamaa. Heijastimet ainakin tulevat tarpeeseen. Yllätyksekseni liikutuin, kun yksikön päällikkö kiitteli työpanoksestani ja antoi lahjan. Omituista sikäli, että ei tuolla ole oikein päässyt kenenkään kanssa sillä tavalla lähentymään, että erityisen ikävä tulisi. Hirmuisen mukavia tyyppejä kyllä olivat kaikki.

Neljännesvuoden ehdin täällä Helsingissä asua. Se kuulostaa hirmuisesti pidemmältä ajalta kuin kolme kuukautta. Vuodenaika ehti kuitenkin vaihtua, tulinhan tänne juhannuksen jälkeen. Tampereelle paluukin saa oloni jotenkin mietteliääksi. Sielläkin on muutos edessä, sillä kämppikseni Mervi valmistuu ja muuttaa vuorostaan Helsinkiin. Kahden vuoden aikana siihenkin ehti kiintyä. Alankohan tulla vanhaksi, sillä itse olen alkanut kyllästyä ainaiseen muuttamiseen ja väliaikaisratkaisuihin. Haluaisin tietää, että jossain tilassa tulen pysymään pidempään kuin vuoden. Tuntuu, että sitten voisi keskittyä suunnittelemaan muita asioita.

Toisaalta, saatuani tänään kutsun Lukiolaisten Liiton liittokokoukseen intouduin töissä hetken katselemaan kuvia ja muistelemaan menneitä. Jos menneet, joita muistelen ovat kahden -kolmen vuoden takaisia, en voi vielä olla kovin vanha. Huomasin olevani nyt myös paljon onnellisempi ja ihan vain tyytyväisempi olooni kuin silloin, ennen.



PS. Nostalgiakuva "kaukaa" kahden vuoden takaa ihan vain siksi, että saisin blogiprofiiliini kuvan.

Lasi viiniä ja viski jäillä.

Löysinpä taas nettitestin, ja kun kerran en ole saanut mitään järkevää päivitystä aikaan koko kesänä, niin päivitetään sitten jotain vähemmän järkevää. Testin mukaan olen osittain Fine Glass of Wine ja osittain Whiskey on the Rocks. Tavallaan kai ihan osuvaa, molemmat juomat ainakin maistuvat, kunhan viini on punaista, ja viski ilman jäitä. Alla vielä sivuston tarjoamat tarkemmat selostukset:

"You are sophisticated and refined, but also complicated and hard to deal with. Not everyone loves you, but those who do swear that you're the coolest thing since sliced bread. One of these days the people that matter will understand you. Until then, you will be sitting on your throne as the distinguished product that not everyone has the taste to appreciate."

"You are tough and you know it. It takes a long time for people to get to know you but you wouldn't have it any other way. You don't care what people think, but sometimes that turns people off of you."

Ja muuten, valmiiksi viipaloita leipä on minusta vähän hölmöä, ei niinkään coolia.

Mistä juhannuksena kohuttiin

Valkosuklaa-mansikkakakku
(10-12 annosta)

Pohja
200g voileipäkeksejä (itse käytin Digestivejä)
2dl kookoshiutaleita
125g voita tai margariinia

Täyte
200g valkosuklaata
2 munaa
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
3dl vispikermaa

Tarjoiluun
Tuoreita mansikoita

Vuoraa irtopohjaisen läpimitaltaan 24cm kakkuvuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit muruiksi ja sekoita niiden joukkoon kookoshiutaleet ja sulatettu rasva. Painele seos tasaisesti kakun pohjaksi.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Erota munista valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita tuorejuusto, keltuaiset, sokeri ja sulatettu valkosuklaa tasaiseksi massaksi.

Vatkaa valkuaiset ja kerma ERI kulhoissa vaahdoksi. Lisää valkosuklaaseen ensin kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto varovasti nostellen. Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle.

Peitä kakku huolella ja pistä pakastimeen vähintään vuorokaudeksi. Nosta sulamaan noin 30min ennen tarjoilua. Koristele.


Hieman tiskiä tuotttava operaatio, mutta taivaallinen lopputulos.

So 90's

Flanöörin kannustuksesta luon minäkin oman listani.

Muistan,

• marjavarkaisilla olon ja lamppupiilon
• coca-cola -jojot, värikkäät kuminauhat ja tuoksukirjepaperin
• kun Frank Pappa kokeili kelluuko markka
• kun isällä oli firma ja sitten ei ollutkaan
• kun ympäristöopin (?) kirjan karttaan piirrettiin uusia rajoja Neuvostoliiton jälkeen
• Bula-lakin, salihousut ja NHL-lippikset
• SM-hiihtokilpailut Kallinkankaalla Keminmaalla ja nimmarinmetsästykset
• 1995 jääkiekon mailmanmestaruuden ja sen kun kirjoitettiin serkun kanssa Saku Koivulle (saatiin myös vastaus)
• Että Jyrki: oli niin siisti juttu ja serkkuni temät omat Erkk:-videot ihan ältsin hienoja
• Kun kaverini kanssa katsottiin JFK -avoin tapaus ja yritettiin ratkaista John F. Kennedyn murha
• Edelliseen etäisesti liittyen Neiti Etsivät, joita luin yli 100
• Aira Samulinin Power Mover -tanssivideot ja koulun ekat tanssitunnit
• Limu-diskot, vaaleanpunaisen huulipunan ja biipappappadappon (myös Hausmylly ja XL5 olivat kova juttu).
• Kun kesken aamuohjelmien tuli ylimääräinen uutislähetys, jossa kerrottiin, että Prinsessa Diana oli kuollut
• Kun Martti Ahtisaaresta tuli Koiviston jälkeen presidentti ja Elisabeth Rehn oli mielestään hyvä häviäjä
• Euro-Disneyn ja Euro-tunnelin ja EY:n
• Ensimmäiset "matkapuhelimet", jotka matkustivat lähinnä autossa ja niissä oli kahva kantamista varten
• Kun joku kertoi, että vuonna 2000 maailma loppuu
• Dingon come-backin, mutta minä tykkäsin Hansoneista
• Axen tuoksuisen Jaakon ja tykkäämisen
• Kun ala-asteella kaikilla piti olla Levikset ja Laura kulki kysymässä "onks noi viisnollaykköset"
• Kun räppiä kuuli vain eurohumppabiisin väliosassa
• Neonvärit
• Seksivalistuksen ja kun terveydenhoitaja puki banaanille kondomin
• Pullon pyörityksen ja Tyttöjen kesken -pelin
• Turtlesit ja Ultra Hair -barbien
• Estonian upoamisen ja kun Sarajevoa pommitettiin (sekoitin Sarajevon ja Jerusalemin)
• Melrose Placen, Nikke Knattertonin, X-filesin, Beverly Hills 90210:n, Iltalypsyn ja Nalle Luppakorvan
• Kun ajettiin Ruotsin puolelle hakemaan Ica Maxista voita, jauhoja, isoja mehukanistereita, suklaatupakkaa ja putkisipsejä. Kaikkea sai Ruotsissa enemmän ja halvemmalla.
• Monet 60-luvun teemabileet, persikat ja kermavaahdon
• Kun opin, että Afrikassa on nälänhätä

Monia muistoja en osaa sijoittaa täsmälleen johonkin vuoteen, mutta 90-luvulla aika varmasti olivat. Olen yhä katkera siitä, etten koskaan saanut Turtle-lelua, että poikabändit eivät laulaneetkaan minulle, ettemme koskaan saaneet omaa musiikkivideoamme valmiiksi, etten bähnyt Ultra Brata livenä ja että sain ensimmäisen oikean suukkoni pullonpyörityksessä. Minulla ei myöskään ollut nappiverkkareita ja hyvä niin.

Asennekasvatusta

Mainitsin edellisessä postauksessa intialaiset, jotka pyytävät lähettämään kirjoja. Hommamahan menee siis niin, että kaikki yksikkömme tuottamat julkaisut ovat ilmaisia, ja niitä voi kukin tilata täältä. Sihteerin ollessa lomalla ja minun tuuratessa sihteeriä, minä saan myös kaikki julkaisutilaukset ja aiheenseen liittyvät utelut sähköpostiini: "onkoteillä esitettä sellaisesta maasta, siitä ja siitä kriisistä, vuodelta XYZ"

Asiakaspalvelu on hauskaa. Varsinkin kun Dar es Salaamin tai Lusakan edustusto pyytää lähettämään heille jotain, ja minä raukka aloitan prosessin googlettamalla kaupungin nimen, että tietäisin, minneköhän päin maailmaa olen pakettia lähettämässä (ensimmäinen on Tansaniassa jälkimmäinen Sambiassa). Monet paikalliset järjestöjen edustajat eivät myöskään käytä allekirjotuksissaan maata osoitteen perässä. En tiedä, tietävätkö he olevansa tekemisissä Suomen UM:n kanssa, vai kiertääkö jossain järjestöjen keskuudessa vain sähköpostiosoite, josta voi tilata ilmaisen "Grassroots Comicsin"?

Ainoa häiritsevä tekijä tässä sihteerikön hommassani on se, että minua jatkuvasti lähestytään teitittelemällä SIR:ksi. Jopa Briteistä ja Ruotsista tulevat mailit alkavat lähtökohtaisella oletuksella, että vastaanottaja on miespuolinen (minulle nimenomaisesti teroitettiin laittamalla mailin alkuun Dear sir/madam,). Vastaukseni jälkeen ruotsalainen korjasi itsensä lähestyen seuraavalla kerralla "Dear miss", mutta englannin, arabian ja erityisesti hindin kielillä etunimeni on ilmeisesti hyvin miehekäs. Ironiseksi asian tekee se, että koko neljäntoistahengen yksikössämme työskentelee vain kaksi miestä ja herrapuolinen vahtimestari.

Olen harkinnut oman pienen naisten aseman edistämiskampanjan aloittamista lisäämällä englanninkielisen allekirjoitukseni eteen ms tai jopa ihan suoraan miss. Ikään kuin sanoakseni "kyllä, täällä ministeriössä on tällainen neiti-ihminen hempsankeikka harjoittelijana, böö!". En vain tiedä, olisiko se jotenkin sopimatonta ja turhan alleviivaavaa. Mutta eihän ne sedät "syvällä viidakossakaan" voi ikuisuuksiin kuvitella, että nainen ei osaa eikä opi käyttäämään tietokonetta.

Kanavakatu 4 a

Kanavakatu 4 a on vanhan rahapajan osoite. Pieni kivitalo sijaitsee remontin alla olevan Stora Enson pääkonttorin ja uututtaan kiiltelevän UM:n Kehityspoliittisen osaston välissä. Vanhassa rahapajassa pitää majaansa Ulkoasiainministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston kehityspoliittisen viestinnän yksikkö. Tämän kesän kolme kuukautta myös minä kuuluun viestijien ja tiedottajien kööriin.

Tunnelma yksikössämme on mukavan rento ja pukeutuminen sopivan epämuodollista. Yhdelläkään työntekijällämme en ole nähnyt pukua (jos ei Maxin pellava-asua lasketa). Yksikkömme päällikkö porhaltaa ministerin tapaamiseen (niin kuin myös johtoryhmän kokouksiin) viininpunaisessa tunikassa kultakorujen kilistessa ranteessa, korvissa ja tottakai nilkan ympärillä. Kaulassa hulmuaa violetista vihreään sävyä vaihtava huivi.

Ensimmäisen kuukauden virkanimikkeeni on toimistosihteeri. Muodollisesti minun pitäisi siis päivystää puhelinta ja selailla postia (kenties myös lakata ja viilata kynsiä). Tosiasiassa heinäkuussa asiakaspalvelua on niin vähän, että riittää kun vastailen muutaman intialaisen pyyntöön ilmaisista kirjoista (Kaikki tuottamamme materiaali on ilmaista ja sana on levinnyt erityisesti Intian kehy-järjestöjen parissa.). Huvittelen kuvittelemalla välillä hieman omituiset pyynnot Apu-englanniksi äännettynä. "I heard that you give out free books. Please send me all you have." -mitä tuohonkin nyt vastaisi. "It is not in my intention to send out our whole library. Please specify your request."



Muun aikani olen viettänyt suorittamalla ensin tympeät, harjoittelijalle jätetyt tehtävät pois alta. Käänsin yhden mielipidetutkimuksen englanniksi ja muunsin taulukot Excelin sopiviksi. Lisäksi suoritin "sähköpostilistan analyysin" eli lajittelin käsin hieman yli 3000 sähköpostiosoitetta eri kategorioihin. Vaikuttivat asioilta, jotka on jo pidempään haluttu tehdä, mutta ei rutiineilta ole aikaa, joten harjoittelija on sopiva työrukkanen. Ja parempaahan excelin rämpyttely on kuin kahvin keitto. Varsinkin, kun keitän niin pahaa kahvia. Excelin käyttö kyllä jännitti, sillä siitä on jokunen vuosi, kun ohjelmaa tosissani viimeksi käytin.

Suurin urakkani on nk. media-analyysi. Yksikössä on huolellisesti tallessa joka vuodelta kaikki kehitysyhteistyötä, kehitysmaita, kehityspolitiikka yms. koskevat lehtileikkeet. Minun tehtäväni olisi vertailla tämän lehtisalaatin vuosia 1996 ja 2005 keskenään ja löytää mahdollisia muutoksia uutisoinnissa tai esimerkiksi asenteesse kehitysyhteistyötäkohtaan. Materiaalia on vain pari kansiollista... kaikista suurimmista päivälehdistä, maakuntalehdistä, puoluelehdistä, aikakausilehdistä ja lisäksi mukaan on poimittu radiouutiset. Alkukesän harjoittelija Iikka oli ystävällisesti jo hakenut materiaalin varastosta ja kiikutti sen lähtiessään pöydälleni. Siitä on hyvä jatkaa.

Ensimmäinen juttuni.