Mielikuvavaalit

Ahdistaa niin paljon, että edes suklaa ei auta.
Kokomuksen suosio ei tullut yllätyksenä, suuri suosio kyllä. Nähtiinhän se jo presidentinvaaleissa, että porvareilla on nostetta. Mutta mitä ihmettä tarkoittavat Sauli Niinistön 60000 ääntä? Ja vielä huolestuttavampi on oman kylähullupuolueemme Perussuomalaisten 3paikan vaalivoitto. Jos Hämeenlinnan ja Forssan kaikki asukkaat äänestäisivät Sauli Niinistöä, päästäisiin Saulin menestykseen Uudellamaalla. Kuka sen kruunun Saulin päähän asetti ja miksi?

Itse epäilen, että Sauli anasti messiaan asemansa lymyilemällä Euroopassa pankkiirin hommissa kunnes kansa oli jo tyystin unohtanut lama-ajan tiukan valtionvarainministerin. Jäljelle jäi vain rullaluisteleva maailmankansalainen, puolivallaton poikamies, joka sopi kuin nenä naamaan Kokoomuksen "nuorennusleikkauksen" käyneeseen, kirkastettuun imagoon. Presidentin vaaleissa yllätyssuuri menestys, mutta silti kapea tappio jäi kaivamaan monen mieltä. Epävarmoille äänestäjille Sauli oli helppo ja varma valinta. Naama tuli jo tutuksi pressanvaaleissa. Kokoomuksen kampanja myös ainoana onnistui jatkamaan edellisien vaalien myötätuulissa. Café Niinistöt muuttuivat Café korviksi ja ulkonäöllisesti muukin materiaali jatkoi pahvi-Sauli-linjoilla. Samanaikaisesti Keskusta ja SDP taistelivat tunkkaisen imagonsa, samannäköisten julisteidensa ja epäonnistuneiden tv-mainostensa kanssa.

Mutta mikä Saulin menestyksessä on tärkeintä, Sauli ei ole Kokoomuksen puheenjohtaja. (vaikea uskoa, mutta) Jyrki Katainen on. Sauli kutsutaan miellyttäviin, hyvähenkisiin talk show:iin, kun Jyrki taistelee muiden puheenjohtajien kanssa vaalipaneeleissa. Saulin ei nähdä takeltelevan, kiivastuvan, sekoavan sanoissaan, puhuvan itseään pussiin tai tekemään mitään muutakaan inhimillistä, mitä kiivashenkisissä vaalipaneeleissa tapahtuu. Sauli on Suuri Pelastaja. Sauli on se herrasmies, joka tyylikkäästi vaalitappionsa myönnettyään suutelee tulevaa presidenttiämme kädelle. Kyllä minäkin olin silloin vaikuttunut.

Rehellisesti se vaali voitto silti tuli. Kansa selvästi kaipasi Pelastajaa ja Sauli oli parhaana tarjolla. Mikä minua suututtaa, on se, kuinka Sauli heti vaalitulosten jälkeen pesi itsensä kokonaan ulos niin Kokoomuksen tulevista toimistakin kuin hallitusneuvotteluistakin. Hänellä kun "ei ole minkäänlaista asemaa puolueessa". Oli tuleva hallitus minkämoinen tahansa, hallitusohjelma minkäsisältöinen tahansa, Sauli ei ole vastuussa. Hän vain seuraa vierestä ja tietää uudellä ääniennätyksellä saavansa jonkin Tärkeän Tehtävän (kiinnostavaa nähdä, että mikä se tulee olemaan). Niin, eihän Sauli ole vastuussa kuin 60 000äänestäjälleen ja niille 500 000 muulle kokoomuksen kannattajalle, jotka olisivat halunneet äänestää Saulia. Ärr Murr.

Jotain tässä maassa selvästi on tapahtumassa, kun sosiaalisen epätasa-arvon kasvaessa kansa turvautuu äärimmäiseen oikeistopopulismiin vasemmiston sosiaaliratkaisujen sijaan. Jossain ovat myös menneet edustajat arvioineet pieleen, kun kansankin mielestä kaikkeen vikaanmenneeseen selitys löytyy EU:sta. Olisiko sittenkin kannattanut etsiä toinen syntipukki? Mites tästä eteenpäin? Pystyykö Suomi yhä jatkamaan EU:n edistäjävaltiona ja mallimaana, kun jarrukapuloita on yhä enemmän. Melkein saatiin muukalaisvihan vastapainoksi ensimmäinen maahanmuuttajaedustaja, mutta eihän me niin suvaitsevaisia olla.

Nyt kyllä jännittää niin moni asia. Ja olen vallan innoissani, että opiskelen alaa, joka auttaa ymmärtämään niin monia tekijöitä ja seuraa herkeämättä Arkadianmäen tapahtumia. Toivotaan tosiaan, että tässä maassa on olemassa myös niitä boheemeja porvareita.

Viikkovitonen

Tällä kertaa Skrubun viikkovitosen aihe oli minunkin älylliselle tasolleni sopivan haastava, joten voisin aikani kuluksi listata viisi inhokki kotityötä.

1. Imuroiminen
Itse homma voisi olla jopa ihan leppoisaa, mutta minä en vaan voi sietää imurin ääntä. Enkä kyllä oikein muutenkaan liian kovia ääniä. Heti kun joku keksii täysin äänettömän imurin, minä hankin sellaisen itselleni.

2. Roskiksen tyhjentäminen
Yksinkertaista ja helppoa, eikö? Mitä minä sitten tässä marmatan. No, kun sitä ei koskaan kuitenkaan muista/jaksa viedä ajoissa, ja sitten pussi onkin niin täynnä, että se uhkaa haljeta. Pahimmassa tapauksessa systeemistä vielä valuu jotain yököttävän hajuista lientä ympäriinsä ja saa olla harvinaisen taitava, että sen saa ulos itseään sotkematta. Ongelma tietysti pahenee näin kesää kohti kuljettaessa, kun kärpäset heräävät eloon ja hajuhaitat pahenevat päivä päivältä.

3. Pyykkien pesu
Olisi varmaan ihan mukavaa, jos olisi kunnollinen pesukone. Kun kämpästä ei sellaista löydy, on riippuvainen pesutuvan tarjonnasta, joka ei ole kovin laadukasta. Kaikki vaatteet näyttävät vuosia vanhoilta, nyppyisiltä ja nuhruisilta heti ekan pesun jälkeen. Käsinkään ei viitsisi ihan kaikkea pestä, ja aina laittaessani koneen päälle tunnen pientä kauhua siitä, mitkä vaatteet tällä kertaa ovat tuhoutuneet lopullisesti. Maksaakin vielä tuhottoman paljon, saan helposti pyykkipäivänä kulumaan £7, vaikka pyykkiä olisi kertynyt vain muutamalta viikolta.

4. Tiskaaminen
Minä jopa tykkäsin tästä joskus, mutta tähän ikään mennessä sitä on kai jo saanut tehdä ihan tarpeeksi. Tiskaaminen oli siis kai kivaa joskus silloin, kun äiti kielsi, peläten kai astioiden rikkoutumista ja vedenpaisumusta. Sitä paitsi kädet ei oikein kestä saippuassa lilluttamista ja hanskat on hankalia ja aina rikki jostain kohtaa.


5. En minä tee muita kotitöitä.
Eiku. Noh sanotaan vaikka pölyjen pyyhkiminen, kun se nyt vaan on ihan turhaa. Kaikki pölyyntyy uudelleen parissa päivässä kuitenkin.

Näin loppukaneettina voin kertoa suuret saavutukseni kotitöiden välttelemisen saralla: Ikkunoita en ole vielä koskaan pessyt missään muualla kuin lapsuudenkodissani, ja silloinkin kai olin lähinnä äidin tiellä ja muka apuna.Luulen, etten pitäisi siitä. Silittäminen on kivaa, vaikka lähinnä silitän jonkun satunnaisen kauluspaidan kerran puolessa vuodessa, jos silloinkaan.

Äänestämässä

Kävin eilen iltapäivällä täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni. Homma hoitui kätevästi paikallisessa Civic Centerissä. Huone, jonne piti mennä oli melko hankala löytää, vaikka sinne päästyäni totesin, että olen ollut samassa tilassa ennenkin. Silloin siellä vain oli seisovapöytä ja kamarimusiikkiorkesteri. Tällä kertaa pääsin kylläkin käyttämään hissiä, jonka seinällä oli seuraavanlainen kyltti:

Sitä ennen olin saanut kuulla vastaanotossa olevalta herralta, että hänellä on ollut todella huono päivä, mutta se ei kuulemma ole minun vikani. Kertoipa vielä, että rakennuksen edessä olevat joutsenet symboloivat neljää Pohjoismaata eli Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa. Minulle ei ihan selvinnyt, että miksi siellä on lintuja symboloimassa Pohjoismaita, eikä mikä linnuista on mikäkin maa. Muistin kuitenkin kotiin päästyäni, että olen ottanut tuosta patsaasta kuvan joskus viime syksynä.


Kävelin sitten keskustan läpi ja sillan yli toiselle puolelle jokea katselemaan taidetta. Vanhaan myllyyn rakennettu museo oli positiivinen yllätys, olisi pitänyt saada aikaiseksi käydä siellä aiemminkin, ja pitänee palata pian. Erityisesti Vik Munizin valokuvat miellyttivät pop-taiteen ystävän silmää. Marilyniä jaksaisi kai katsella erilaisina versioina loputtomiin ja jo pelkkä kuvasarjan "Diamond Divas" nimi saa minut hymyilemään aina kun kuulen sen. Ja ylimmästä kerroksesta oli mukava katsella virtaavaa jokea ja siltoja ylittäviä junia.

Sophia

Kävinpä tekemässä Yle:n Sophia-testin, joka kertoo kenen filosofin ajatukset ovat lähimpänä omia vastauksia. Ykkösenä minulla oli Anthony Giddens, joka on esittely tekstin mukaan on englantilainen sosiologi, jota ei ole minulle mitenkään uutta informaatiota, olenhan lueskellut sedän kirjoittamaa kirjaa koko syksyn yhtenä kurssikirjana. Näinkö helposti minut saa aivopestyä?

Kyse on tietysti paljon monimutkaisemmista syistä, mutta uskon että sosiologian ja antropologian opiskelu on jollain tavalla vaikuttanut ajatusmaailmaani ja siten myös testin tulokseen. Nauratti vaan kovasti, kun en ihan odottanut tuota nimeä vastaukseksi, kun olen hölmö ja miellän filosofit sellaisiksi jo kuolleiksi sediksi, jotka kirjoittelivat viisaita joskus kun maailmassa oli vielä aikaa ajattelulle.

Tässä vielä tulokset:

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:

1. Anthony Giddens 76.0%
2. Jürgen Habermas 74.0%
3. Ilkka Niiniluoto 73.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Sören Kierkegaard 40.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:

1. Toimittaja Saska Snellman 80.0%
2. Kirjailija Matti Mäkelä 77.0%
3. Näyttelijä Mari Rantasila 76.0%

Ottaa päähän

Joidenkin ihmisten mielestä on kuulemma hauskaa, kun minua ketuttaa. Muistelen että tuossa viime syksynä naureskeltiin reilin matkapäiväkirjalle, joka loppui ja alkoi aika negatiivisiin tunnelmiin. Sitä siis saa mitä tilaa:

Ensinnäkin minua ottavat päähän paikallisliikenteen linja-autot. Kotiin on kävellen vähän turhan pitkä matka, ja kun se pyöräkin on vasta matkalla luokseni, joten juodun turvautumaan busseihin ainakin toistaiseksi. Ei siinä vielä mitään, että kuskeilla olisi huomattavasti enemmän taipumuksia menestyä jokamiesluokassa kuin ammattiajossa. Kyllähän sitä jokainen mieluummin lentelee ympäri lämmintä bussia, kuin odottelee vesisateessa ja tuulessa 45 minuuttia bussia, jonka pitäisi kulkea seitsemän minuutin välein. Erityisen miellyttävää tämä on väsyneenä ja nälkäisenä, kun on tulossa suoraan kuntosalilta hiukset jo valmiiksi märkinä, ja pitäisi ehtiä takaisin keskustaan parin tunnin päähän sovittuun tapaamiseen.

Keittiössämme oleva tiskivuori vaan kasvaa, ja minä olen kerrankin ollut hyvä ihminen, ja tiskannut omat astiani heti käytön jälkeen. Nyt sitten saa tiskata astioita myös joka kerta ennen kuin niitä aikoo käyttää, koska ilmeisesti noin puolet muista täällä asuvista ihmisistä eivät ole vielä oppineet, etteivät astiat noin yleensä pese itse itseään, eikä kenenkään äiti käy tiskaamassa niitä. Olen asiasta huomauttanut silleen ihan hyvässä hengessä pari kertaa, mutta ei se näytä mitään auttavan. Ihan kiva, että asun näiden ihmisten kanssa enää kaksi ja puoli vuotta.

Eilen oli oikein mukava ilta Carling Academyssä, joka on lähestulkoon ainoa siedettävä paikka täällä lauantai-iltana, jos haluaa jotain muuta kuin kokea uudelleen yläasteen limudiskot alkoholin kera tai viettää laatuaikaa epätoivoisten keski-ikäisten kanssa. Ilta olisi ollut vielä huomattavasti mukavampi, jos tanssiessa ei olisi tarvinnut murehtia kenkien jäämisestä lattiaan kiinni. Ja olisi ollut myös plussaa, jos olisi saanut päälleen vaikka vaan yhden tuopin, eikä kolmea. Ihan noin vaan yleisesti vinkkinä, että jos minun kauluksestani kaataa Red Bull -vodkaa ja jäitä selkääni, ei sen jälkeen kannata kysyä puhelinnumeroa. Ei meinaan tipu.

Ja sitten kun on vihdoin päässyt oksennuksella kyllästetyn kokolattiamattoportaikon kautta ulos hytisemään ja lopulta taksiin, niin olisi kauhean kiva, jos jolloin muullakin kuin minulla olisi myös rahaa maksaa se taksi. Sellaiset mulla on vaan 1,50 lompakossa perustelut ovat vähän rasittavia, kun niitä kuulee joka ilta. Noin niin kuin yleensä ihmisillä on tapana varautua siihen, että kotiinkin pitää päästä ja se joskus jopa maksaa. Tai minulla ainakin, ehkä olen sitten poikkeus. Joskus voi tietysti unohtua, eikä aina kaikilla ole sopivaa rahaa, mutta siitä että on viidettä kertaa parin viikon sisällä taksissa ilman rahaa voisi vaikka koittaa oppia jotain. Jos ei muuta, niin sen että joskus voi jäädä kotiin, jos tili näyttää miinusta.

Niin ja sitten ehdin jo olla innoissani, että tämä yhtye on tulossa tuonne yllä mainittuun paikkaan esiintymään loppukeväästä. Noh, itku lyhyestä ilosta, keikka on tietysti loppuun myyty. Ja Camera Obscura on tulossa sinne silloin kun minä olen Suomessa. Ja sitten vielä kaiken huipuksi HIM on menossa esiintymään Ilosaarirockiin, joten eipä ole sitten mitään asiaa sillekään festarille tänä vuonna. Olisivat menneet vaikka Raumanmeren Juhannukseen, niin ketään ei olisi haitannut, kun siellä on kuitenkin valmiiksi laumoittain rasittavia teinejä.

Niin ja sitten jonkun nimeltä mainitsemattoman naapurihuoneessa asuvan tyttösen pitää aina harjoitella ilmeisesti seuraava X-Factor kiikarissa kaunista lauluaan kävellessään käytävässä. Mikäs siinä, mutta kun tyttönen tuntuu aina myös jotenkin aavistavan milloin minä olen päiväunilla ja laulaa silloin erityisen kovaa. Puhumattakaan siitä, miltä laulu kuulostaa keskellä yötä vähän liian monen vodka-kevytkolan jälkeen.

Joskus on ihan kannattavaa olla hereillä kuudelta aamulla ja muita huomioita elämästä

Tältä (tai suunnilleen ainakin, kamera ei oikein nappaa värejä niin hyvin kuin toivoisin) näyttää maisema minun ikkunastani ihan liian aikaisin aamulla. Tällä hetkellä varmaan vielä hiukan aiemmin, sillä kevät on tulossa ja joka päivä on hiukan valoisampaa kuin eilen. Ensimmäiset sipulikukat ovat jo puskeneet itsensä maan päälle ja oven vieressä oleva pensas on hunnutettu vaalean kellanvihreäksi.


Tajusin suunnilleen neljännellä metodologian luennolla, että minähän olen osallistunut tutkimuksen suunnitteluun, tutkimuskysymyksen ja hypoteesien miettimiseen, kyselyn valmisteluun, otoksen valintaan ja kaikkeen sellaiseen olemalla KELA:n tekemän tutkimuksen johtokunnassa. Kaikkeen sitä päätyykin, kun leikkii opiskelija-aktiivia nuorella iällä. Ja kylläpä sitä taas tunsi itsensä tyhmäksi, kun muisti koko jutun opiskeltuaan sosiologiaa puolisen vuotta. Pitäisi vielä muistaa hankkia tuon tutkimuksen tulokset jostain, kun kerran ehdin lähteä tänne ennen kuin se valmistui. Olisi ihan kiva tietää, mitä lopulta saatiin selville.


Kaikki tuntuu pitkästä aikaa selkeämmältä kuin vuosiin. Tiedän missä ja kenen kanssa asun seuraavat kaksi vuotta, ja tiedän että haluan ihan oikeasti tehdä tämän tutkinnon loppuun. Se on jotain, mitä en ole voinut sanoa oikeastaan mistään opinnoista tähän mennessä. Lukio vaan tuli käytyä loppuun, kun niin minun kai oletettiin tekevän, ja sen jälkeen en olekaan saanut mitään valmiiksi. Siitä mitä teen sen jälkeen, minulla ei ole hajuakaan. Ei edes siitä missä maassa haluan asua jatkossa, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä.

Kaikki on kiellettyä

Tämä maa on täynnä kylttejä, jotka kertovat mitä ei saa ja välillä myös mitä pitää tehdä. Ei voi sitten kukaan ainakaan väittää, ettei tiennyt rikkovansa sääntöjä.




Ehkä jokaisella vapaalla nurmikon kaisteleella harjoittelevat keski-ikäiset ja varakkaat golfaajat ovat suurikin ongelma täällä päin, minä en kyllä ole nähnyt vielä yhtäkään.



Entäs tämä sitten? Nuo sarvikounojen päälle kiipeilevät ihmiset ovatkin sitten ihan oma ryhmänsä, joka on todella häiriöksi ihan jatkuvasti.



Tämä ehkä vähän selittää, mutta ei silti olisi kyllä tullut mieleenkään ilman kylttiä. Lukemisen jälkeen teki kyllä miele kiipeillä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut.



Tämä on sitten sitä toista sarjaa. Eli kun on vetänyt vessa, on syytä pestä kädet. Eipä olisi tullut mieleenkään ilman tätä hyödyllistä tarraa, joka on liimattu lähes kaikkien julkisten vessojen seinälle.



Tämä on kai sitten jotain siltä väliltä. Kielto ja käsky samassa. Kuva on kyllä hieno. Kannattaa pitää aina lapio valmiina, kun ei noista koirista tiedä, voivat tehdä tarpeensa milloin tahansa.

Näitä kaikenmaailman kieltoja ja muita kylttejä on ihan joka paikassa. Meidän asunnossa on hellan vieressä lappu, joka kertoo että hella pitää puhdistaa säännöllisesti. Jos näin ei tee, se viedään puhdistettavaksi jonnekin ja tämä maksaa £90. Ovissa lukee, että ne pitää lukita ja patterin vieressä on tarra, joka kertto ettei saa laittaa tavaroita liian lähelle kuumaa patteria. Tarrassa on kuva palaneesta huoneesta muistuttamassa mitä käy, jos ei tottele.

Bussissa on kyltti, jossa lukee mitä maksaa, jos jää kiinni liputtomuudesta. Samassa kyltissä kerrotaan myös, että jos käräytttää kanssa matkustajansa esim. bussin rikkomisesta, siitä saa palkkion. Jalankulkijoiden liikennevaloissa lukee, että pitää odottaa vihreää, ja tiehen on kirjoitettu mihin suuntaan pitää katsoa. Tämä on kätevä maa, ei tarvitse koskaan vaivautua ajattelemaan itse.