Arki

Vuoden ensimmäinen luento on takana ja kaikki kämppiksetkin jo palanneet joululomiltaan. Eilen oli mukavaa tulla kentältä kotiin, kun kaikki viisi tyttöä istuivat olohuoneessa katsomassa Sinkkuelämän ekaa tuotantokautta. Liityin seuraan ja heti tuli kovin kotoisa olo. Ihan kuin en olisi missään Suomessa käynytkään.

Suomessa oli kivaa ja erityisen kiva oli nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä. Paljon tuli tehtyä, ja pitihän minun kirjoittaa jotain siellä ollessani, mutta enpä tietenkään ehtinyt. Enkä aloittanut esseetäni, enkä lukenut edes kovin montaa kirjaa. Tenttikirjoihin koskin sen verran, että otin ne laukusta pois ja laitoin lähtiessä takaisin.

Suomessa oli myös pelottavan lumetonta. Lämpötilat ovat täällä melkein samoja kuin siellä, eikä se aurinkokaan täällä laske kuin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Joten näin ilmaston puolesta ei tuntunut mitenkään kovin erilaiselta. Tänään aamulla täällä tosin oli poikkeuksellisen nättiä ja aurinkoista, mutta kahdelta jo satoi ja tuuli oikein kunnolla. Eikä minua se sade edes haittaisi, mutta se tuuli kyllä ärsyttää, kun kaikki tavarat lentelevät ympäriinsa ja sateenvarjot menevät rikki.

Eilen oli hyvä päivä. Sain kyydin kentälle, ja konekin lähti viisi minuuttia etuajassa. (Minä kylläkin menin portille vasta kun tauluilla luki "last call", olisi kai ollut vähän liikaa olla joskus ajoissa jossain.) Helsingistä Amsterdamiin samassa koneessa oli Janika, jonka olin tavannut viimeksi edellisenä päivänä erään lukiolaisten liiton piirin hallitusten vaihdossa. Oli mukavaa saada odotteluseuraa koneen vaihdon ajaksi.

Tänään pitäisi lähteä kämppikseni isosiskon synttäreille. Se täyttää vähemmän kuin minä täytin viime vuonna, joten tuntuu taas kovin vanhalta. Sarah uhkasi tehdä viinahyytelöä. (Ihan kuin sitä ei olisi ollut tarpeeksi siellä hallitustenvaihdossa.) Ja löysin Morrisonsilta tarjouksesta Finlandia-vodkaa. Pakkohan sitä oli ostaa, kun ensinnäkin nämä Supermarkettien tarjousvodkat on näin Alkon monopoliin tottuneelle vieläkin aika hassun oloinen ilmiö, ja vielä hassumpaa oli tosiaan se, että tarjouksessa oli Finlandiaa. Kassa kehui pulloa kauniiksi.

Star Wars -juomapeli

4.1. pieni urhea joukko ystäviä kokoontui Tampereen Tammelaan seuraamaan nuoren jedi-ritarin vajoamista Voiman pimeälle puolelle ja tämän jälkikasvun kamppailua pimeän voimia vastaan. Eeppinen tarina sijoittui kauas menneisyyteen kaukaiseen galaksiin ja saagan 6-osainen elokuvatoteutus kesti yi 12tuntia.

Urhea joukkio varustautui kunnon eväin ja kepeä huumori auttoi kestämään kolmen ensimmäisen osan piinan. Kolmen viimeisen osan seuraamista siivitti yhdessä keksitty juomapeli.

Annin ja Jarin Star Wars -juomapeli

1. Aina, kun joku sanoo "May the force be with you."
2. Aina, kun C3P0 esittelee itsensä TAI kertoo kuinka monta kieltä se osaa
3. Aina, kun R2-D2 törmää johonkin
4. Aina, kun eevokki kuolee
5. Aina, kun Darth Vader kuristaa jonkun
6. Aina, kun Leialla on niin paljon vaatteita päällä, että vain kädet ja kasvot näkyvät
7. Aina, kun keskustellaan hologrammien välityksellä
8. Aina, kun joku yrittää jotain itsetuhoista, mutta se osoittautuukin hyväksi ideaksi *
9. Aina, kun Han Solo sanoo "Ei se ollut minun vikani."
10. Aina, kun Luke puhuu kuolleiden kanssa

... juodaan.

* Kun se ei ole Han solo, juodaan kahdesti.

Huomioita:
Humalahakuisuuden nimissä kohta 9 kannattaa muuttaa repliikiksi "I have a bad feeling about this."

Koska joukossa oli myös allekirjoittanut absolutisti ja tämäkin kaipasi huvinsa, otti allekirjoittanut kirjurin roolin. Alta löytyvät siis juomapelin tulokset, (kuinka monesti kunkin ehdon kohdalla tuli juotua.) joiden avulla on mahdollista säätää peliä vielä toimivammaksi.

1. 9 (oikeastaan kaikki lauseet, joissa force ja with olivat peräkkäin laskettiin)
2. 7
3. 10 (törmäyksiksi laskettiin myös, kun R2-D2 törmäsi maahan tai veteen (=putosi)
4. 3
5. 4
6. 19 (yllättäen Leialla oli aika paljon vaatetta päällä. Usein.)
7. 6
8. 13
9. 1
10. 11

Maajussille Morsian

Hesarin sivuilla on parisuhdekone. Pitihän sitäkin sitten kokeilla. Tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia. Koneen mukaan minulle parhaiten sopiva julkkis olisi Harri Ojala, joka on kuulemma osallistunut Maajussille Morsian ohjelmaan. Valitettavasti en ole jaksoakaan kyseistä ohjelmaa nähnyt, kun olen kerran oleskullet väärässä maassa, joten eipä minulla ole hajuakaan minkä tyylinen ihminen Harri on. Silti on jotenkin vähän huvittavaa, että paras osuma on sikafarmari Kauhajoelta. Noh, toisaalta kun se siskokin sinne Kauhajoelle muutti, niin ei kai se nyt niin kovin kamala paikka voi olla. Sääli, että Harri taisi jo löytää itselleen naisen tosi-tv:n kautta, joten pitää kai haudata haaveet sikatilan emännöinnistä. (Ja tähän kuuluisi hymiö, jos suostuisin sellaisia käyttämään.)

Toisella sijalla olikin sitten Juhana Helmenkalastaja! Tästä tosi-tv julkkiksesta minä sentään olen kuullut, mutta kovin vaikeaa on kuvitella, että meidän parisuhteesta tulisi yhtään mitään. Sen verran tuntuu tyyppi olevan itseään täynnä, ettei se varmaan kestäisi minunlaistani lähes yhtä paljon itseään täynnä olevaa henkilöä hetkeäkään.

Joten enpä tiedä onko koneella mitään tekemistä minkään kanssa, mutta hyvät naurut ainakin sain. Eli suosittelen muillekin.

Olin eilen joulunaamaisissa tontuksi pukeutuneena,



kuten myös Ellie ja Tasha (kuva ylhäällä). Andrew oli lahja ja sekös oli hauskaa.



Käärittiin Vincent muuten vaan lahjapaperiin ja sekös oli vielä hauskempaa.


Muutenkin oli oikein mukavaa.





Päädyimme Linseyn kanssa lopulta Liquidiin, joka oli aivan käsittämättömän täynnä.


Johtui kai Stan Calvert Cupin eilisestä finaalista. Kyseessä on siis yliopiston urheilukilpailu. Lähdimme ajoissa kotiin vähän sen jälkeen kun olin saanut kyynärpäästä silmääni. Onhan se kivaa, kun on paljon ihmisiä liikkeellä, mutta rajansa kaikella. Ja hukkasin kulkusen lakistani, nyyh.

Joulu kuulemma oksensi Linseyn päälle.



Tänään söimme kämpillä jouluillallista.



Muutenkin täällä kämpässä on kovin jouluinen tunnelma. Kaikkialla on yltiösiistiä, keittiössä soi joululaulut, joulukuusi valaisee olohuonetta ja osa meistä on jo lähtenyt kotiin. Kovin rauhallista ja tunnelmallista siis. Minä voisin kohta vaikka alkaa tapojeni vastaisesti pitää joulusta.

Kummallista

Miksi sitä aina päätyy tekemään niitä asioita, joiden hyvin tietää olevan typeriä ja/tai tyylittömiä? Tai jotka eivät muuten vaan ole muka yhtään minun tyyppisiäni juttuja.

Kuten:

Olemaan mustasukkainen ihmisistä, jotka on aiemmin ihan itse torjunut.

Olemaan vihainen pojille, jotka ovat kohdelleet ystävää huonosti. Jopa lopettamaan tällaisille henkilöille puhumisen, vaikka mikään loukkauksista ei olisi kohdistunut itseen.

Pukeutumaan sinisiin, ja jopa käyttämään sinistä luomiväriä ja rajauskynää (ei sentään ripsaria).

Lähettelemään tekstiviestejä humalassa. Minä en sentään päätynyt soittelemaan humalassa numeroon, jonka olisin aiemmin poistanut puhelimestani, kuten kämppikseni.

Tilaamaan pitsaa ja lohkoperunoita kahdelta yöllä, vaikka on juuri pari tuntia sitten havainnut ettei enää mahdu kesällä ostettuihin housuihin.

Nukkumaan kunnes on pimeää, vaikka kello onkin soittanut monta tuntia sitten.

Jättämään kaiken viime hetkeen ja olemaan vihainen itselleen sen takia.

Ostamaan CD-levyjä ja DVD-leffoja, vaikka onkin päättänyt ettei kerää yhtään enempää maallista omaisuutta kuin on pakko. (Sama koskee kenkiä ja vaatteita ja kirjoja ja vähän kaikkea.)

Olemaan vihainen ihmisille, joiden olettaa ajattelevan jollakin tietyllä tavalla,vaikka ne eivät ole sitä ääneen sanoneetkaan.

Käyttäytymään muutenkin ihan rasittavan tyttömäisesti juonitellen ja juoruillen.

Katsomaan kolme tuntia yöllistä tv-visailua, koska haluaa tietää vastauksen arvoitukseen, saamatta koskaan tietää vastausta, kun on lopulta kuitenkin ihan liian väsynyt.

Pian

Ihan kohta (yhdeksän päivän päästä) minä olen Suomessa. Odotan innolla, vaikka vihaankin lentämistä. Ei en pelkää, mutta koneessa tulee aina paha olo ja päänsärky. Kutsuja kahville, kaljalle ja erinäisiin kissanristiäisiin Suomessa otetaan siis vastaan 16.12. alkaen. Puhelinnumero on sama kuin ennenkin.

Aika on taas kulunut niin kovin nopeasti. Syksy on vaan hävinnyt jonnekin. Olen yllättävän kotiutunut tänne. En enää edes muista puhuvani vierasta kieltä tai olevani jotenkin ulkomailla. Välillä kylläkin, mutta en läheskään koko aikaa. Alan myös olla turhautunut kaikkiin niihin asioihin, joista aluksi pidin. Kai se on merkki arkipäiväistymisestä, mikä ei ole minusta mitenkään huono asia. Koska minusta on tullut vanha ja tylsä, olen alkanut pitää rutiineista.

Englanti on aiheuttanut minussa kaikenlaisia hassuja ilmiöitä. Minusta on esimerkiksi ihan normaalia ostaa voileipä luonaaksi ja olen jopa alkanut juoda teetä maidon kanssa silloin tällöin. Friteerattua mars-patukkaa en kuitenkaan vielä ole suostunut syömään ja kykenen edelleen käyttämään muitakin välineita kuin mikroa ruuan laitossa. Olen tietenkin myös lihonnut, joten pitää kai koittaa siirtyä takaisin suomalaisenpaan ruokavalioon, jos meinaan vielä joskus mahtua vanhoihin vaatteisiini.

Jos joskus alan kuljettaa kaikkia kirjojani sylissä, niin saa kutsua idiootiksi. Ja jos alan kulkea puolialasti talvisin ulkona, niin saa ampua. Rajansa kaikella sopeutumisellakin. Olen aika varma, että ne puolialastomat tytöt kaduilla ovat kateellisia minulle, kun kehtaan kulkea takki päällä. Onhan se tietysti ikävää, etteivät miehet näe rintojani koko ajan, ja saatan jäädä ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja katkeroitua, mutta silti minusta on kivampaa pukeutua lämpimästi. Enkä toivottavasti koskaan ala ajatella että huppari ja farkut on sopiva asuste tilaisuuteen kuin tilaisuuten.

Tosiaan, kivaa päästä Suomeen, ja toivottavasti siellä on lunta kun tulen. Tai ainakin jouluksi sitä on syytä tulla, tai seuraukset ovat kauheita. Ja toivottavasti saan kauluhuivini valmiiksi ennen matkaa, kun siellä sitä saattaisi tuurilla oikeasti tarvitakin.

joululahjoja

Taisin jossain välissä luvata, että kirjoitan joululahjatoiveita tänne, jos joku välttämättä haluaa ostaa jotain. Minä en oikeasti halua mitään, koska tavaran raahaaminen edestakaisin lentokoneella on vain rasittavaa.

Kaisa Leka: I'm not these feet (sarjakuva-albumi, pitäisi löytyä ainakin Akateemisesta, muukin Kaisan tuotanto käy, mutta tämän oikeasti tarvitsisin.)

Marimekon Arkkitehti-laukku, mieluiten oliivinvihreänä.

Mitä tahansa Bodyshopista.

Zadie Smith: On Beauty

Muuta en keksi. En ihan oikesti halua mitään muuta kuin paljon ruokaa jouluna, ja sitä kai saisin pyytämättäkin.

Whitley Bay

Kävimme tänään porukalla leikkimässä turisteja Whitley Bayssa eli rannikolla. Oikein mukava pieni rantakaupunki. Pelikoneita, karuselleja ja muuta turistisälää täynnä ja aika unelias tähän aikaan vuodesta, mutta jotenkin suloinen tyhjine katuineen.

Kiertelimme aluksi kirppareita ja mukaan tarttui koruja ja talvitakki. Ostin kyllä jo yhden takin, mutta kun tämä oli tosi kiva ja aika halpa. (Ja sitten minä vielä ihmettelen, että mihin ne kaikki rahat katoavat.) Andrew osti valtavan siilin ja sille pikkuveljen. Siili oli tosi kätevä, koska se toimi hyvin myös tuolina. Torilla oli myynnissä kaikkea hyvää ranskalaista ruokaa. Valitettavasti kaikki oli tosi kallista, vaikka tekikin mieli ostaa monenlaista jouluruokaa Suomeen tuliaisiksi. Joimme lasilleset todella hyvää kuumaa ja mausteista viiniä. Kävimme myös syömässä Fish and Chipsejä.

Lopuksi vielä kuvia:


Karuselli


Joo, se siili piti tietenkin laittaa istumaan metron penkille.


Becky ja Sarah kalojensa kimpussa.


Ellie ja Andrew.


Becky siilin kanssa.