From Despair to Where

Hallitusohjelma

2011-06-21T12:49:00.011+03:00

Suomeen ollaan sitten vihdoin saamassa huhtikuisten eduskuntavaalien jälkeen hallitus. Sixpack on päässyt sopuun myös hallitusohjelmasta, jonka kapulakielisyydestä Hesarin toimituspäällikkö Kimmo Pietinen ehti jo aamun lehdessä kirjoitella. Lehteä lukiessa tuli mieleeni, että laitetaanpas ohjelma Wordleen. Tässä kokeilun tulos:

Aika paljon on tosiaan passiivia, kehittämistä, selvittämistä ja sen sellaista.

The Best of toon Part 3

2011-02-02T15:24:00.001+02:00

Minulla on ikävä myös kunnon englantilaisia pubeja. Newcastlessa loistavia paikkoja ovat mm. seuraavat: loistavaa liveohjelmaa ja hyvin perinteistä tunnelmaa tarjoava Cumberland Arms, tunnelmallinen The Ship, keikkapaikka The Cluny, perinteikäs ja alueen vanhin The Free Trade in (josta myös aivan uskomattoman näkymä joelle iltaisin) ja viehättävästi joen partaalla sijaitseva The Tyne, kaikissa livemusaa silloin tällöin ja Real Ale-oluita hanassa. Tykkäsin myös kovasti Gosforthin lähipubeista eli Brandling Armsista ja County Hotelista.

Parhaat pubit ovat keskittyneet Ouseburnin laakson seutuville ja itse Ouseburn on varsin viehättävä pikku puro, ja laakson jyrkät metsäiset seinämät varsin kiva ympäristö vaihtaa baaria kesken illan, kunhan ei kompastu puiden juuriin.

Täällä Jyväskylässä varsin hyvä korvike on Vihreä Haltiajatar, mutta sieltäkään ei saa ruokaa, kuten jokaisesta kunnon brittipubista saa.

Tavoite ensi kesälle voisi olla istua ainakin yhtenä valoisana kesäiltana Cumberland Armsin terassilla edessään kylmä tuopillinen Old Rosieta.

The Best of Toon Part 2

2011-01-27T22:33:00.002+02:00

Englannin jättämisestä on jo jonkin verran aikaa, mutta siitä huolimatta, tai juuri sen takia, ikävä iskee aina välillä. Varsinkin nyt lumen keskellä on ikävä melkein ainavihantaa metsää.

Vaikka ikävöinkin aina Englannissa ollessani suomalaista metsää ja luontoa, on minulla nyt hiukan ikävä ihanaa puistomaisen metsäistä laaksoa nimeltään Jesmond Dene.

Lisää infoa soitteesta http://www.jesmonddene.org.uk/

Älkää välittäkö kauheasta fontista, kuvat on upeita.

Edit. Sivustoa on näköjään uudistettu sitten viime näkemän, ja nyt myös itse sivuston ulkoasu on siirtynyt suoraan 2010-luvulle sieltä karmeasta mustasta ja neonkeltaisesta ysäristä. Varoitteluni fonteista ovat siis käyneet turhiksi, ja Jesmond Dene -kuvia voi katsella altistumatta rumuudelle.

Täällä taas

2011-01-17T19:42:00.002+02:00

Ajattelin taas ainakin jonkinasteisesti aktivoida tätä blogia. Syitä tähän on useita, joten tehdäänpä niistä lista:

Koitan kirjoitella englanninkielistä onnellisuusblogianikin nykyistä ahkerammin, mutta kun sen aihe on varsin rajattu, koen välillä tarvetta avautua maailmalle yleisluontoisemmista asioista.
Lisäksi suomi on kiva kieli, ja silläkin voisi kirjoitella hiukan ahkerammin, kun kieleni ehti pahasti ruostua Englannissa vietettyjen vuosien aikana ja kaipailee edelleen säännöllistä voitelua.
Tuntuisi vähän hassulta aloittaa kokonaan uutta blogia, jos se jäisikin taas heitteille. Koitetaan siis ainakin ensin pitää huolta vanhoista ennen kuin hankitaan uusia.
Yksi aktivoiva tekijä oli Niko Lipsasen kirjoitus, jossa kaipailtiin yleisblogeja. Ei aina tarvitse kirjoittaa vain yhdestä aiheesta, vaikka sellainen blogimaailmassa taitaa muotia ollakin.
Muutto Jyväskylään tarkoittaa, että olen edelleen ihan eri kaupungissa kuin suuri osa minulle tärkeistä ihmisistä. Ehkä joku siis jaksaa vielä lukea kuulumisiani täältäkin.
Edellä mainittu yhdistettynä opintojen aloittamiseen suomalaisessa yliopistossa tuntuu vähän siltä, kuin olisi taas vaihdossa. Suomalainen yliopisto on kummallinen ja jännittävä paikka, ja melkein kaikki uudet ystäväni ovat vaihtareita tai muuten vaan ulkkiksia. Kertokaa mulle miten tutustutaan suomalaisiin ihmisiin! Mä en osaa enää.
Tällä blogilla on musta hirveän kiva ja jollain tapaa aina ajankohtainen nimi, eikä siksi ole kivaa, jos se kuolee pois.

En kuitenkaan lupaa mitään suunnatonta aktiivisuutta, enkä halua ottaa tänne kirjoittamisesta mitään paineita. Mutta jos hyvin käy, voipi olla, että tätäkin välinettä kannattaa jälleen seurata, jos jaaritteluni kiinnostavat.

Lopun alku?

2009-11-10T10:41:00.001+02:00

Hesari on valinnut varsin osuvan kuvan metrotunnelin tulvasta kertovaan juttuun. Ja sitä ennen joku varsin osuvan mainoksen metrotunnelin lattiaan.

Karpalometsällä

2009-11-08T16:11:00.005+02:00

Päätettiin isänpäivän kunniaksi lähteä lähes koko perheen voimin karpolometsälle. Metsä tosin muodostui lähinnä kesämökkisaaren ja rannan välisestä pienestä umpeenkasvaneesta kaislikosta. Saalista löytyi hyvin pieneltäkin alalta, ja vähän vajaan tunnin poimimisella saatiin kokoon ämpärinpohjallinen karpaloita. Marjoja jäi tuolla pienelle pläntille vielä vaikka miten paljon, sillä karpaloiden poimiminen on varsin hidasta touhua. Ensinnäkin sormet pakkaavat paleltua sillä karpalot kypsyvät vasta melko myöhään syksyllä ja nytkin maassa oli jo hiukan lunta. Toiseksi karpalot ovat ovelia, ja parhaat saaliit löytyvät sammalen seasta pöyhimällä. Märän sammalen kaivelu taas jäädyttää näppejä entisestään. Onneksi näitä pohjoisen marjoja voi poimia vielä aikaisin keväälläkin lumien sulettua, jos vaikka silloin olisi aikaa pidemmälle marjareissulle.

Karpalo on varsin ravinnerikas marja ja jo Pohjois-Amerikan intiaanit tunsivat sen rohdoskasvina. Varmasti tunnetuin karpalon hoitovaikutus on virtsatietulehduksen ehkäisy, mutta sen on todettu ehkäisevän myös muita tulehduksia estämällä bakteerien kasvua. Lisäksi se sisältää monien muiden marjojen tapaan paljon mm. C-vitamiinia ja flavonoideja. Karpalo säilyy hapokkuutensa ansiosta vaikka sellaisenaan, mutta itse ajattelin varmuuden vuoksi pakastaa marjat. Sokeria niihin en lisää vielä tässä vaiheessa, sitä voi lisätä sitten käyttötarkoituksen mukaan myöhemmin.

Kehotan siis kaikkia lähtemään rohkeasti marjametsään vielä näin marraskuussakin!

Alla vielä todistusaineistoa retkeltämme:

Tätiä ärsyttää

2009-11-03T10:27:00.004+02:00

Olen tässä syyskuun alkupuolelta lähtien viettänyt Säkylässä varmaankin enemmän aikaa kuin viimeisen kahdeksan vuoden aikana milloinkaan. Samalla olen palannut myös paikallisen kirjaston käyttäjäksi. Olen aina rakastanut kirjastoja, niiden tunnelmaa, hiljaisuutta ja kirjojen avaamia loputtomia mahdollisuuksia. Minulle kirjastot ovat pyhiä paikkoja, tiedon temppeleitä ja hiljentymiseen sopivia kappeleita.

Kotikuntani kirjaston ovat kuitenkin valloittaneet pelejä pelaavat koululaiset (melkein aina poikia), jotka huutelevat toisilleen kirosanojen höystämiä tappouhkauksia kirjaston koneilla pelatessaan. Säkylän kirjasto on vielä avonainen korkea tila, ja lehtilukusali sijaitsee ikään kuin parvella samassa yhtenäisessä tilassa. Nettikoneet on sijoitettu ala-aulaan sen molemmille sivuille. Näin tuo häiritsevä huutelu leviää koko kirjastoon, eikä oikeastaan mistään päin kirjastoa löydy rauhallista nurkkaa, jossa voisi kuulla omat ajatuksensa saati keskittyä lukemaan.

Tunsin itseni kovin vanhaksi, kun ensimmäinen ajatukseni kirjastossa käydessäni oli, että ei minun kouluaikoinani noin käyttäydytty. Vaikka ajatus onkin kovin keski-ikäinen, niin on se ihan totta. Muistan istuneeni usein koulun jälkeen kirjastossa lukemassa, se kun sijaitsee ihan ala-asteeni vieressä, ja iltapäivisin kotona ei välttämättä ollut vielä ketään siihen aikaan kun pääsin koulusta. Muistan hyvin, että kirjastossa oli rauhallista, ja yleensä istuin nimenomaan siellä yläkerrassa lukemassa lehtiä. Romaanit luin kotona.

Sinäänsä huutelu ei minua mahdottomasti häiritse, koska nykyään lähinnä haen kirjastosta aineistoa kotiin. Kuitenkin minusta olisi ihan asiallista vaatia myös lapsia ja nuoria noudattamaan samoja sääntöjä kuin muutkin kirjaston käyttäjät. Jos kirjastossa ei osaa olla huutamatta, voisi näitä henkilöitä ensin pyytää poistumaan. Jos toistuvista huomautuksista huolimatta käytös ei muutu, voisi kirjastokortin ja nettitunnukset hyvin sulkea määräajaksi. Olisi ihan kasvatuksellisestikin fiksua, tuskin meinaan muissa kirjastoissa (varsinkaan esim. yliopistojen sellaisissa) tällaista menoa jaksetaan kovin kauaa katsella, jos näille pojille ei kukaan ole huomannut kertoa, miten kirjastossa ollaan.

En nyt tarkoita sitä, etteikö kirjastossa saisi keskustella sanaakaan tai siellä pitäisi hiippailla hiirenhiljaa. Toki asiallinen keskustelu on ihan suotavaakin. Jotenkin vain alatyylisten tappouhkauksien huutelu ei mielestäni ole suotavaa oikein millään julkisella paikalla.

Toimivat jalat eli oodi hyville kengille

2009-09-08T10:48:00.007+03:00

Minulla on isot ja leveät jalat.

Johtuuko sitten merkittävästä vanhenemisen virstanpylväästä eli 25 ikävuodestani vaiko vain sattumista, olen joka tapauksessa menneenä kesänä oppinut terveiden jalkojen ja hyvien kenkien arvon. En ikinä ole ollut mikään suuri kenkäfriikki. Minulla on muutamat suosikkijalkineet, jotka olen mielestäni ostanut suht hyvä laatuisina. Lisäksi satunnaisostoksina olen alelaareista kerännyt kesäsuosikkejani ballerinatossuhen mallisia kenkiä (läpsyköita) sateenkaaren eri väreissä. Jalkani eivät ole kenkävalinnoistani valittaneet.

Tänä kesänä alkoi keväinen hölkkäharjoitteluni tuottaa tulosta ja ravasinkin Kaupin metsissä varsin ahkerasti. Kunnon lisäksi kasvoi valitettavasti muutakin, nimittäin varpaideni niveliin kipeät hiertymät, jotka pikkuhiljaa muuttuivat inhoiksi kovettumiksi. Lopulta marssin urheilukauppaan ostamaan uusia lenkkareita. Myyjä kertoi, että juoksijan lenkkareiden pitäisi olla kaksi kokoa normaalikenkiä suuremmat. Kovettumani johtuivat kuulemma siitä, että huomaamatta kipristelen varpaitani ja siksi varpaani osuvat nivelen kohdalta lenkkarin "kattoon". Olin hieman epäileväinen, ehkä tuo yrittää nyt vain myydä jäljellä olevia hajakokoja minulle. Nielaisten sisäisen neitini ostin kuitenkin kokoa 42 ja 1/2 kengät. Kovettumat ovat hiljalleen hävinneet.

Toinen jalkojen tuhoamisoperaationi oli elokuinen Rooman matkamme. Tiesin olosuhteet: pieniä epätasaisia katuja ja 30 asteen helle. Valitettavasti olin alkukesästä heittäneet hyvin mm. reilillä palvelleet punaiset tennarini roskiin. Suoritettuaan viimeisen palveluksen Provinssirockissa tennariparat näyttivät ja haisivat jo niin kaameilta, että enää mikään pesu tai pohjallisten vaihto auttaisi. (Mikä siinä onkin, että kengät tuntuvat parhaalta silloin, kun ne näyttävät kaameilta?) Roomaan lähti siis mukaan kevyet, mustat "ballerinat" (hieman paksupohjausemmat ja nahkaiset) sekä illallisia varten avokkaat. Yllätyksekseni jalkani tekivät ikuisen kaupungin koettelemuksissa jotain, mitä ei ole tapahtunut sitten 2002 Roskilden nilkan niksautuksen: ne turposivat ja vihloivat. Eivätkä ihan vähän. Mikä mummo minusta on tullut!? Kenkäni hiersivät päältä ja sivulta. Onneksi sentään oli rakkolaastareita mukana.

Näiden koettelemusten jälkeen kohtasin vaihto-oppilasreissuani varten pakatessa ongelman: mitkä kengät otan mukaan? Tai siis kuinka monet? En enää halua kipeitä jalkoja, mutta en halua mitään terveyssandaaleitakaan. Mennessäni Lilleen, siellä on vielä kesä 20-27 astetta lämmintä. Joulukuussa taas on jo miinusasteita. Lillen syksy ja talvi ovat kuulemma hyvin runsassateisia ja kosteus saa muutamankin miinusasteen tuntumaan kylmältä. Tarvitsen siis kevyemmät kengät alkusyksyksi, tottakai otan mukaan lenkkarit, sillä haluan lenkkeillä Ranskassakin ja syksyn/talven tuloa varten tarvitsen järeämmät kengät. Lisäksi olisi mukava jos mukana olisi yhdet korkkarit. Kuinka paljon on liikaa?

Tavallisesti ottaisin mukaan kahdet kengät ja ajattelisin ostavani tarvitsemani periltä, mutta edellinen kokemukseni yrittää löytää Ranskasta minulle sopivia kenkiä oli niin musertava, että en luota löytäväni sieltä jalkineita.(Ostin yhdet, mutta annoin ne alta vuodessa pois.) Kemistä ostin äitini valvomana (hänellä on tismalleen samanlaiset jalat ja jalkahaasteet kuin minulla) järkevät kengät, jotka ristin Järkeviksi. Järkevät ovat minulla jalassani nyt, kun kirjoitan tätä merkintää Helsinki-Vantaan -lentokentällä. Järkevät ovat vähän tyksät, mutta ne jalassa on hyvä kantaa rinkkaa.

Kenkävuoreni ja kameralaukkuni vuoksi kaikki tavarani eivät enää mahtuneet yhteen rinkkaan. Jouduin pakkaamaan tavaraa myös carry on –kokoiseen matkalaukkuun. Muutama rätti sai myös lähdön kenkien tieltä. Uskottelen, että olkalaukkuni sisältö mahtuisi matkalaukkuun ja näin ollen minulla olisi mukana yhä vain kaksi kassia. Tavaramääräni nolottaa.

Olen niin neiti.

PS. Siirryn kirjoittamaan vaihtarikokemuksistani Silkkitielle. Tämä blogi hiljenee siis minun osaltani hetkeksi.

Goodbye Gosforth

2009-09-01T15:45:00.003+03:00

Muutin Gosforthista Heatoniin jo melkein kuukausi sitten, mutta tässä vielä muutamia muistoja Gosforthista. Lähinnä itselleni, mutta julkaistaan nyt sitten kaikella maailmalle, narsisti kun olen. Harmi, ettei mulla ole entisistä kämppiksista parempaa kuvaa, kuin tuo salamalla pilattu kammotus jostain baarista, mutta menkööt nyt sekin.

Neulegraffiteja osa 2

2009-08-27T13:04:00.006+03:00

Olen kirjoitettuani neulegraffiteista innostunut itsekin neulomaan pötkylöitä ympäristööni. Tähän astinen saldo on vaivaiset kaksi, mutta onhan sekin alku. Eli tässä ois kollaasi kahdesta Newcastleen ilmestyneestä neulegraffitista. Muiden tekemiä en täällä ole nähnyt, toivottavasti niitä jatkossa alkaa ilmestyä. Pitenee puhua aiheesta neulekerhossa. (Hirveät nettisivut, kivoja ihmisiä.)

Niin ja tässä vielä pari linkkivinkkiä edellisen postauksen lopussa olleiden lisäksi.

Annan kirjoitus aiheesta

Knit Sea on ehtinyt tekemään näitä aika paljon enemmän kuin minä.

Äitini oli neulonut graffiteja ala-asteen oppilaiden kanssa.

Mielestäni on erityisen siistiä, että neulegraffitit ovat niin 'kilttejä'. että niitä voi tehdä koulussakin.

Lähtötunnelmissa

2009-08-26T21:25:00.003+03:00

Asuntomme on nyt alivuokrattu. Ensi tiistaina nurkkiimme muuttaa joku vasta kirjoittanut hattulalainen pojankloppi. Vuokraamme asuntomme kalustettuna, mutta poika toivoi, että veisimme pois (henkilökohtaisten tavaroiden lisäksi) astiat, petivaatteet, matot ja julisteet. Ehkä tyyppi ei arvosta Kiinan kommunistisen puolueen propagandaa tai sitten se ei tykkää Beatlesistä.

Pyykkikone laulaa täällä yötä päivää, koska en halua pakata mitään varastoon likaisena. Siivotakin ehkä pitäisi. Olisi se kai kohteliasta pyyhkiä omat pölynsä lattioilta vuokralaista varten. Olemme hankkineet kellarikoppeihin lukot (onneksi meillä on kaksi), kaivaneet seinänaapurin (Siwan) pahvinkeräyslaatikosta pahvilaatikoita ja Jari seuraa ruumiinlämpötilaansa kiinalaisia varten päivittäin. Lähdön hetki on siis lähellä.

Keksin vähän väliä jonkun typerän huolenaiheen, joka vaivaa ja stressaa minua, jopa valvottaa. Viimeksi huolestuin siitä, että en tiedä ranskaksi sanaa lakana. Huoli johtui tietysti siitä, että minun on saapuessani vuokrattava lakanat asuntolastani. Tarkistin, sana on drap. Tämän ongelman ratkaistuani muistin, että saavun Lilleen sen verran myöhään illalla, että en välttämättä pääse ensimmäisenä yönäni laisinkaan asuntolaan yöksi. Onneksi Lonely Planetin mukaan Lillessä on myös hostelleja.

Tiedän jo nyt, että kielitaitoni on niin heikko, että luentojen seuraaminen menee lähinnä vaikeimpien sanojen muistiinkirjoittamisessa. Ehkä jo lokakuussa ymmärrän, mitä aihetta luennot käsittelevät. Toisaalta, tärkein tavoitteeni onkin juuri kielitaidon kartuttaminen. Jos joulukuussa arkielämä sujuu ilman sanakirjaa, olen iloinen. Katsotaan kuinka nopeasti opin statuspäivittämään facebookissa ranskaksi!

PS. vaihdoin blogiin vähän syksyisemmän lookin.

Neulegraffitteja

2009-08-20T15:46:00.002+03:00

Bongattiin Tampereella lähellä Kehrässaarta kaiteen ympärillä neulegraffiti, ja sen jälkeen olen vähän googlaillut aihetta. Idea on mielestäni aivan loistava. Eli kaupunkiympäristöä voi piristää neulomalla tai virkkaamalla erilaisia putkiloita, joita sitten voi kiinnittää ompelemalla kaiteiden, ovenkahvojen, putkien ynnä muiden sopivan mallisten esineiden ympärille.

Loistavaa monestakin syystä: Jos kyseisen putken tai kaiteen omistaja ei ole ilahtunut neuleesta, on se helppo poistaa saksilla, mikä on huomattavasti edullisempaa kuin maalien pois peseminen. Neulelangat ovat myös graffitin tekijälle huomattavasti turvallisempia kuin ties mitä kemikaaleja sisältävät spray-maalit.

Voisin ryhtyä itsekin neulomaan tuollaisia, kunhan vaan saan jostain ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Raportoin sitten vaikka tänne, jos saan joskus jotain aikaiseksi.

Tässä vielä linkkejä vähän perusteellisempiin juttuhin aiheesta:

Tekstiiliopettaja-lehti

Aamulehti

Kemikaalikimara (joka muuten on yleisestikin aika loistava blogi täynnä asiatietoa)

Hesari

The Best of Toon Part 1

2009-08-08T14:10:00.000+03:00

Ajattelin kirjoitella tänne jonkinlaisen sarjan opiskelukaupunkini erikoisuuksia ja parhaita paloja. Aloitetaan uudesta kirjastosta. Kun saaavuin Newcastleen, oli kaupungin pääkirjasta remontissa, ja silloin ajattelin, etten varmaan koskaan tule kirjastoa valmiina näkemään. Täällä sitä kuitenkin vielä ollaan, ja kirjastokin aukesi säihkyvänä kesäkuun alussa.

Valoisaan ja moderniin rakennukseen on onnistuttu mahduttamaan mukavasti myös sohvia ja hiljaisempia lukunurkkauksia ja ainakin fiktiopuolella kirjaston valikoima vaikuttaa varsin mukavalta. Vietin myös pari päivää sitten nelisen tuntia selatan Vintage-kengistä kertovia opuksia, joten kaikenlaista kivaa tuntuu uudesta kirjastosta löytävän. Vanha kirjasto oli 70-luvun betonimonsteri, joten ei harmita yhtään, että hävittivit sen maantasalle.

Kuulumisia

2009-08-06T15:03:00.003+03:00

Kämpälle, jossa asuin pari vuotta kävi näin tuossa kesäkuun alkupuolella, ja tämän viikon alussa muutin Heatoniin. Pikkuprovarillinen puutarhakaupunginosa Gosforth vaihtui opiskelijoiden kansoittamaan Heatoniin. Paluu todellisuuteen oli karu, kun heti ekana iltana minua pitivät hereillä ikkunani alla riitelevät laitapuolen kulkijat. Olivat todennäköisesti eksynyyt seudulle naapurikaupunginosa Bykerista, joka on paikallinen vastine Turun Varissuolle.

Kurjaa on ollut myös luopua omasta pikkiriikkisestä takapihasta, Daven itsekasvattamista tomaateista ja ahkerasti tiskaavista kämppiksistä noin yleensäkin. Toisaalta Heatonissa on paljon edullisia etnisiä ruokakauppoja ja pieniä vihannespuoteja. Uudet kämppikset ovat myös varsin mukavia, ja jo tokana iltana kokkailtiin yhdessä pastaa ja juotiin punkkua. Huoneeni on varmaan yli puolet pienempi kuin edellinen, mutta toisaalta ihanan valoisa ja lämmin näin kesäisin. Yliopistollekin pyöräilee alle vartissa, joten ei kai tässä voi kauheasti valittaakaan.

Kesä on kiva

2009-08-03T15:50:00.006+03:00

Viikinsaari

Tammela

Marrasjärvi

Kavereita Tampereella

Provinssirock

Kohtauksia eräästä kämpästä:

2009-06-15T01:23:00.005+03:00

Sunnuntai-ilta, kello noin puoliyhdeksän, olohuone.

A istuu sohvalla läppäri sylissään ja juo iltateetä. B on keittiössä laittamassa pyykkejä koneeseen. C järjestelee cd-levyjään olohuoneen kirjahyllyn edessä.

B tulee olohuoneeseen ja toteaa A:lle: 'Nyt ois nukkumaanmenoaika, säkin oot menossa huomenna töihin, etkö ookin?' B kävelee huoneen poikki ja poistuu yläkertaan sanoen vielä hyvää yötä ovensuusta.

A mumisee itsekseen: 'Ei mun nukkumaanmenoaika oo koskaan ollut puolysiltä, ei ees ala-asteikäisenä.'

C vitsailee: 'Laita nyt se kone pois, niin tuun lukeen sulle vielä iltasadun.'

Että tällaista meillä täällä. Onhan se kiva, että pidetään huolta, mutta jotain rajaa. Tällaista äiteilyä on siis B:n suunnalta tapahtunut aiemminkin, ei tuossa nyt vielä sinäänsä mitään. Noh jokatapauksessa meidän kämppä on myös myyty, joten kämppikset tulevat vaihtumaan melko pian kuitenkin.

Enfin - vihdoinkin!

2009-05-25T21:41:00.003+03:00

Pääsen sittenkin vaihtoon, mutta en siihen yliopistoon, johon suunnittelin. Maa ja kaupunki ovat kuitenkin samat. Yliopisto on Université Lille 1- Sciences et technologies. Minustapa tulee muutamaksi kuukaudeksi teekkari! Vaihtopaikka on tiedekuntamme yhdyskuntatieteiden paikka ja vastaanottavalla laitoksella opetetaan maantietoa ja sosiologiaa/etnologiaa. Jännittävää. En ole koskaan lukenut mitään edellämainituista, mutta varsinkin sosiologiaan olen halunnut tutustua.

Tämän ja edellisen postauksen välillä on siis tapahtunut sellaista, että viime viikolla minuun viimeinkin otettiin yhteyttä vaihtopaikastani (silloin Lille II: L'université de droit et santé). He ilmoittivat, että en voisi opiskella haluamiani oppiaineita kyseisessä yliopistossa, koska vastaanottava laitos on kauppatieteiden laitos ja heillä opetetaan yrityksen hallintoa, kirjanpitoa ja jotain ihmeen pankkialaa. Olin vähän kummissani, koska käsittääkseni oman alani opiskelijat ovat nimenomaan menneet Lille II:seen, koska se on oikeustieteisiin keskittynyt yliopisto. Noh, kauppatieteille sanoin ei kiitos ja aloin jo mielessäni suunnittelemaan työharjoittelua Hong Kongissa. Selailin yliopiston vaihtosivuja ja satuin kysäisemään kv-koordinaattoriltamme, josko yhdyskuntatieteiden laitoksen paikka olisi vapaana. Kahta tuntia myöhemmin minulle jo mailattiin Lille 1:stä ja vieläpä englanniksi.

Kysäisin kv-koordinaattorilta, että pitääkö minun nyt sitten suunnitelman muutosten takia täytellä jotain kaavakkeita. -Enhän ole virallisesti hakenut Erasmus-vaihtoon ranskalaiseen teekkariyliopistoon. Koordinaattori vastasi, tuo ranskalainen koordinaattori ei oikein tiedä mitään mistään kaavakkeista. Käy itse ylipiston sivuilla etsimässä sellainen Erasmus-lomake, täytä ja lähetä sille, niin on ainakin lähetetty jos joku kysyy!

Tynemouthin ja Whitle Bayn väliltä

2009-05-14T14:16:00.001+03:00

Paikalliset sukeltajat ovat ilmeisesti toimineet epäsiveellisesti, joten heitä tulee muistuttaa asiallisesta käytöksestä kyltillä.

Nous sommes en grève.

2009-04-27T21:18:00.010+03:00

Kevät tuntuu luissa ja ytimissä: lenkkipolun varrella puut ja pensat ovat silmuilla, päivisin aurinko lämmittää t-paitasilleen ja terassit kutsuvat, viime viikonloppuna juhlittiin valkohatut päässä ja mm-kisat ovat meneillään.

Olen viimeiset viikot käynyt suullisen ranskan kurssilla, jolla olemme harjoitelleet erilaisissa käytännön tilanteissa toimimista kieliopista välittämättä. On ollut varsin vapauttavaa vain yrittää (epätoivoisesti) selittää asiansa ilman paineita oikeasta lauserakenteesta. Tehtävässä on onnistuttu, jos pari ymmärtää, mitä haluan sanoa. Opettajamme on varsin suora ja eleissään hyvin ranskalainen. Hän keskeyttää meidät heti, jos puheemme alkaa kuulostaa empivältä ja liikaa oikeakielisyyteen keskittyvältä. Hänestä on aivan sama, käytämmekö edes oikeita sanoja jos asenne ja äänensävyt ovat kohdallaan.

Vaihtoon lähtöni on yhä vaakalaudalla, sillä vastaanottava yliopisto (Lille II) on ollut enemmän tai vähemmän lakossa viime maaliskuusta alkaen. En siis vieläkään ole saanut Lillestä mitään informaatiota vaihtoani koskien. Kuulemma usea muukin ranskalainen yliopisto harrastaa lakkoilua ja tiedekuntamme kv-yhdyshenkilö on helisemässä, kun ei saa meidän Ranskaan lähtijöiden papereita kuntoon. Lisäksi ranskasta (olikohan Orleansista) olisi joku tulossa tiedekuntaamme vaihtoon, mutta hän ei saa yliopistostaan lakon takia tarvitsemiaan papereita ja leimoja ja deadline häämöttää. Toisin kuin Ranskassa, meillä yliopistot tykkää pitää kiinni aikarajoistaan. Odotan jännityksellä, kuulenko Lillestä mitään koko tämän kevään aikana.

Vaivaava tunne

2009-04-01T20:53:00.005+03:00

Tiedättekö sen tunteen, kun joku vaivaa, mutta ei ole mitään käsitystä mikä. Minulla on nyt ollut kohta toista päivää sellainen olo. Kaiken lisäksi tuo olo aiheuttaa minulla käsittämätöntä ärsytystä, suorastaan kiukkua. Haluaisin hajoittaa jotain (Ei ole se aika kuukaudesta). Aivan kuin olisin unohtanut jotain. Ehkä tämä on jotain lisääntyvän valon mukanaan tuomaa levottomuutta, mutta yleensä se vain hoituu valossa olemalla ja liikkumalla. Eilinen uimahallireissuni kuitenkin aiheutti vain liiasta rehkimisestä seuraavat kipeät lihakset.

Nyt ympäristökin alkaa huomata angstini, mikä vain lisää ärsytystä, koska en osaa vastata kysymykseen "Mikä sulla on?". Maailmassa nyt vain on virhe, mutta en vielä osaa osoittaa sitä sormellani.

PS. Ranskasta ei ole tullut vieläkään minkäänlaista yhteydenottoa. Verrokkina, Jarille tuli jo ilmoitus, että papereita pitäisi täyttää ja paperien lähettämisen deadlinekin meni jo. Ehkä tämä on esimakua ranskalaisesta mentaliteetista.

1984

2009-03-25T02:53:00.002+02:00

Effi haluaa ostaa kansanedustajille kirjoja. Idea on mielestäni loistava, joten jos joltain löytyy pokkarin verran ylimääräistä, täällä voi luopua rahoistaan. Vaikka Lex Nokia menikin läpi, on asia mielestäni edelleen ajankohtainen. Olisi hyvää luettavaa myös Britannian kansanedustajille, sen verran uhkaavasti tämä saari on muuttumassa poliisivaltioksi.

Episcopal Ordination

2009-03-20T23:00:00.003+02:00

Olin tänään töissä täällä:

Ihan hauskaa oli syöttää ja juottaa piispoja, pappeja ja muita kirkonmiehiä aurinkoisena perjantaina. Sillä välin kun yllä olevaa videota todennäköisesti kuvattiin, istuimme työkavereiden kanssa kirkon sisäpihalla lämmintä kiviseinää vasten ja keskustelimme Guinnesistä ja pyhän Patrickin päivästä. Sopi mielestäni ihan hyvin teemaan, onhan tuo uusi piispa irlantilainen. Taustalla kuului sekä kirkosta tulevaa kuorolaulua, että viereiseltä Pink Triangle -alueelta kuuluvaa teknojumputusta.

En taas jotenkin ollut tajunnut, että kyseessä on tämän luokan tapahtuma, kun aamulla lähdin töihin. Nyt on sitten Newcastle saanut uuden Katolisen piispan, ja siinä sivussa noin 500 ihmistä (joista melko suuri osa irlantilaisia) saivat viiniä ja mehua juodakseen.

Itse sain päälleni tarjottimellisen punaviiniä. Onneksi meillä on nykyään mustat työpaidat, ennen ne olivat haalean siniset. Mikä siinä on, että ihmisten pitää väkisin kävellä päin tarjotin kädessä seisovia tarjoilijoita? Tai saada väkisin se keskimmäinen lasi täydeltä tarjottimelta? (Erityisesti, jos tarjottimella on muutenkin huteria kuoharilaseja, nimim. kerran myös 20 kuoharilasia päällensä saanut.)

Ruokaa jäi yli järjettömät kasat, jota sitten me työntekijät raahasimme kotiin. Saimme metrossa aika paljon huomiota, kun oltiin siellä isojen tarjottimien kanssa, jotka oli kääritty vain kelmuun. Moni olisi halunnut päästä osingolle, mutta ei oikein huvittanut enää 12 tuntisen tarjoilutyöpäivän jälkeen alkaa jaella ruokaa ilmaiseksi metrossa. Eräs mies myös huomautti että 'That's not normal behavior.' Miten niin ei ole normaali kulkea metrossa tarjotin kukkurallaan cocktail-paloja, suklaaseen dipattuja mansikoita ja brie-juustoa? Itse kylläkin raahasin kotiin vain muutaman muovirasiallisen katkarapuja, kun olen viikonlopun yksin kotona. Täällä on sunnuntainan äitienpäivä, joten molemmat kämppikseni lähtivät tänään moikkaamaan vanhempiaan. Itse sen sijaan vietän sunnuntainkin töissä.

Tänään oli myös viimeinen luento ennen pääsiäislomaa, opintojen pariin palaan siis vasta neljän viikon päästä.

P.S. Uudella piispalla oli aika makea pinkki-musta kaapu päällä myöhempien juhlallisuuksien aikana. Tuolla kirkossa herralla on varsin tylsästi valkoista yllä.

Lille, j'arrive!

2009-03-08T11:03:00.005+02:00

Niin siinä nyt kävi, että juuri kun Anni palailisi Suomeen ja yhteydenpito kävisi hieman helpommaksi, mitä pakkaan tavarani ja lähden Lilleen, Ranskaan. Minä en tosin lähde kuin syyslukukaudeksi. Jari katoaa suunnilleen samaksi ajaksi Hong Kongiin (vieläkin se angstaa siitä, että honkkareissa puhutaan englantia ja kantonin kiinaa kun hän on mandariinia opiskellut, mutta kaipa silti puolen vuoden oleskelu maassa, jonka kulttuuria ja historiaa opiskelee auttaa, vaikka olisiki entisellä brittien siirtomaalla).

Moni asia on vielä epäselvää. En tiedä, koska lukukausi Lillen yliopistossa alkaa ja koska päättyy. Meillä ei vielä ole pienintäkään hajua mitä teemme tavaroillemme vaihdon ajaksi. Vaihtoehtoina ovat 1.asunnon alivuokraaminen ja vain osan tavaroista sullominen kellarivarastoon sekä perheiden riesaksi. 2. Jos asuntoa taas ei saa alivuokrata, irtisanomme asunnon ja vuokraamme jonkun varaston puoleksi vuodeksi. Vähiten järkeä olisi tavaroiden vanhempiemme luo viemisessä, koska kaikki ei mahdu Järvenpäille ja minun kotini on 700km päässä. Hyvät kokemukset ja vinkit ovat tervetulleita!

Pieni ongelma on myös paluumme, sillä todennäköisesti minä saavun takaisin n. 1kk myöhemmin kuin Jari. Vuokramme on niin suuri, että sitä ei ole kummallakaan varaa maksaa yksikseen. Jos taas olemme irtisanoneet asunnon vuokran, on ensimmäisellä Suomeen palaavalla asunnonetsintä edessä. Onneksi etsintää voi sentään harrastaa vuodenvaihteen jälkeen, jolloin asuntojakin on syksyyn verrattuna mukavammin tarjolla. Tietysti tässä vielä vaikuttaa sekin seikka, että nykyinen asuntomme on niin mukava ja hyvällä paikalla, että tympäisisi joutua johonkin TOAS:n valkoseinäiseen luukkuun Hervannassa, tai jossain muualla jumalan selän takana. Myönnän, että minusta on tullut asuntojen suhteen mukavuudenhaluinen.

Uskon, että kaikki maasta muuttoon ja maahan takaisin muuttoon liittyvät seikat vielä selviävät. Siksi suurin jännityksen aiheeni onkin kielitaitoni. Puhun aivan uskomattoman huonoa ranskaa ja siitä on yli vuosi, kun olen viimeksi edes opiskellut kieltä. Ranskaan vaihtoon menevien oletetaan puhuvan kieltä riittävän hyvin, että voi seurata ranskankielisiä luentoja. Meidän yliopistomme kumppanioppilaitoksista vain yhdessä oli edes tarjolla englanninkielistä opetusta. Sekin oli jokin kauppatieteiden tiedekunta Pointiersissa. Vaihtoon haku lomakkeessa piti vastailla kysymyksiin omasta kielitaidosta. Rohkeasti länttäsin ruksin kohtaan "kyllä, pystyn seuraamaan ranskankielistä opetusta, jos saan hieman kielenopetusta". Niinpä niin. Ehkä opettelen läjän kohteliaisuuksia ja latteuksia ulkoa, niin ainakin small talk sujuu. Ca va! C'est la vie!

Olen lueskellut muiden vaihtareiden kokemuksia Ranskassa opiskelusta ja kokemukset vaikuttavat olleen positiivisia ranskalaista byrokratiaa lukuunottamatta. Jos jonkinlaista lappua pitäisi täyttää ennen lähtöä, perille saavuttaessa ja palatessa kotimaahan. Mihin katosivat EU:n yhteneväiset käytännöt ja byrokratian riisuminen? Tästä varmasti kerron lisää, kun oma paperihelvettini alkaa (esimakua sain jo TAY:n Erasmus-haku lomakkeista, hrr!).

Syksyllä on tietenkin luvassa massiiviset läksiäisjuhlat. Niistä myöhemmin.

Yliopistolla

2009-02-18T02:05:00.004+02:00

Tällaisen bongasin tuossa pari päivää sitten Claremont Towerin, eli rakennuksen jossa mm. sosiologian laitos sijaitsee, kyljestä. En ois yhtään ihmeissäni, vaikka ois jonkun meidän proffan tekosia. Ihanasti myös juuri tuon kameran alla sellaisessa kulmassa, että kamera on tuskin onnistunut kuvaamaan kyseistä 'ilkivallantekoa'.

Juhlapäivä

2009-02-11T21:33:00.002+02:00

Puolan jälkeen on ollut hiukan vaikea tottua brittiläiseen ruokakulttuuriin. En esimerkiksi oikein löydä meidän kampukselta mitään mitä luokittelisin ruuaksi. Siis mielestäni majoneesilla täytetty voileipä ja paketti sipsejä ei ole lounas. Samoin supermarkettien vihannesosastot on aika surkeita eikä esim. normaalia salaattia saa oikein missään muussa muodossa kuin valmiiksi silputtuna ja pestynä muovipussissa. MUTTA: löysin eilen ruisleipää Fenwicksin ruokapuolelta ja olen hyppinyt onnesta siitä lähtien. Vielä sellaista kunnollista, jossa ei ole mitään muuta kuin ruisjauhoa, vettä ja suolaa. Edelleen on ikävä Krakovan edullista hintatasoa, Sw. Annylla ollutta salaattibaaria ja superhalpoja torivihanneksia, mutta ehkä ruisleivän voimin pärjään kevääseen asti.

Olen kyllä myös tilannut taas niitä luomuvihanneslaatikoita, joista taisin joskus postaillakin. Aivan loistava idea, ja joka viikkoinen yllätysboksi kummallisia vihanneksia täynnä on vähän kuin saisi lahjapaketin joltakin. Tulen aina torstaisin juosten kotiin yliopistolta, että pääsen avaamaan vihanneslootani. Aika tylsää taitaa olla mun elämä nykyään, kun oon näin innoissani jostain multaisista juureksista... Lupasin muuten myös tehdä piimäjuustoa viikonloppuna, joten äiti, jos luet tätä, kyselepä mummolta parhaat vinkit ja lähetä mulle :). Löysin kyllä jo Satakunnan Kansan sivuilta reseptin, eikä se vaikuttanut liian hankalalta. Saa nähdä mitä siitä tulee...

Haaste

2009-01-31T14:15:00.002+02:00

Anna haastoi jo jonkin aikaa sitten, mutten ole oikein ehtinyt tarttua aiheeseen.

Säännöt:
1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

1. Olen jounut kahvia puolivuotiaasta saakka.
2. Asun tällä hetkellä kemianinsinöörin ja sähkömiehen kanssa talossa, jossa on oma puutarha ja kaksi kylpyhuonetta.
3. Minulla on tällä hetkellä kymmenen metriä fanttilankaa letitettynä hiuksiini kiinni.
4. Vietän nykyään enemmän aikaa yliopiston kirjastossa kuin kotona.
5. Käytän hiuksiini hoitoaineen sijasta viinietikkaa.
6. Minulla on blogilistan suosikeissa yli 50 blogia, ja käyn lukemassa päivittyneet blogit lähes joka päivä.

En nyt jaksa haastaa ketään, kun mulla ei ole minkäänlaista havaintoa ketkä kaikki tätä blogia edes seuraa. Haastankin siis vaikka kaikki lukijat kertomaan olemassaolostaan, jos sellaisia on... Saa toki napata kyselyn itselleen, jos haluaa, mutta ei oo pakko.

Po Polsku

2009-01-15T12:00:00.001+02:00

Puolan opiskelu ei edelleenkään suju mitenkään erityisen hyvin. Noh, saan sentään baarissa yleensä oluen, jos sellaista yritän tilata, ja yleensä myös syömäkelpoista ruokaa viherpipertelystäni huolimatta, joten jotain edistystä on kai tapahtunut. Lähtötaso kun sentään oli pyöreä nolla syyskuussa, kun tänne tulin.

Haastavuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, puolan opiskelu on varsin hauskaa. Opettajallamme on luultavasti adhd, ja muutenkin hänen henkinen ikänsä taitaa olla siellä viiden paikkeilla. Juuri ennen joulua meillä oli välikoe, jonka aika opettajamme mm. teki pahvimukista itselleen sian kärsän ja röhki tehostaakseen esitystä, hiippaili sammuttamaan valot, ja sytytti ne hihitellen hysteerisesti, väitti ensin ettei koepapereita riitä kaikille, ja sitten löysi niitä lisää laukustaan muka yllättyneenä. Yleensä tunti on herran oma stand up -esitys, ja kuulemma huonoille jutuille nauramisesta saa lisäpisteitä lopputentissä. Taisi käydä raskaaksi, kun joutui olemaan hiljaa yhden tunnin.

Viime puolan tunnilla minua kosittiin. Meidän piti tehdä pieniä esityksiä ravintolakeskustelusta, ja Jeremy oli juuri oppinut miten kysytään naista vaimoksi puolan kielellä. Tarkoituksenamme oli jättää pienoisnäytelmämme loppu modernisti avoimeksi, mutta opettaja ja koko luokka alkoi yllyttää minua sanomaan kyllä. Sain siis sormeeni Jeremyn noin neljä kokoa liian suuren sormuksen aplodien saattelemana. Kihlaus oli kyllä varsin lyhytaikainen, ja Jeremy sai sormuksensa takaisin seuraavan mininäytelmän aikana.

Opettajamme jakaa meille myös suuria ja viisaita sanoja, jotka jokaisen on syytä muistaa vielä kiikkustuolissa. Kuten: Polskimi kobietami rowna sie polskimi problemami. Voitte vapaasti arvailla mitä tuo voisi tarkoittaa. Vinkkinä kerrottakoon, että tämä lause tuli sen jälkeen kun ryhmän turkkilaiset pojat olivat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita puolalaisista naisista.

Synttäreistä joulukuussa on muutakin harmia kuin joululahjojen sekoittuminen synttärilahjoihin.

2009-01-09T21:59:00.002+02:00

Nyt sitten selvisi sekin, miksi olen tällainen. Noh, ei kai nyt sentään, mutta ihan hauskaa kuitenkin. Olen siis kai tuomittu olemaan köyhä ja kipeä lopen ikääni, joten voin huoletta lopettaa paremmasta haaveilemisen. ;)

Matkakuumetta

2008-12-30T23:09:00.002+02:00

Kaksi yötä jäljellä ja lähden ensimmäiselle aasianmatkalleni kohteena Intia. Mukana on rinkka ja jouluna huolella hankittu flunssa. Makuuhuoneen lattialla makaa pino matkavaatteeksi kelpaavia rättejä (erinäisten sivujen ja oppaiden mukaan mitään liian pientä ei Intiassa sovi olla päällä ja joissain paikoissa huivikin päässä olisi hyvä), jotka pitäisi vielä eritellä ja pakata.

Syksyn iskut Mumbaissa sekä tuttujen ja sukulaisten päivittelyt pitävät huolen siitä, että matkalle ei lähdetä huolettomin mielin. Tarvittavat pistokset ja kuurit on hoidettu ja laukussa on hieman ekstraakin: pillereitä niin allergisia reaktioita kuin turistiripuliakin varten. Mielessä pyörivät ohjeet siitä mitä saa syödä, mistä hankkia luotettavasti matkalippuja, miten välttää epämiellyttävät peräänhuutelut ja miten suhtautua kerjäläisiin. Jännittää jo aika lailla, että muistanko kaikki ohjeet ja miten selviän matkasta. Ehdinkö nauttia uudesta kulttuurista ja auringonpaisteesta vai meneekö reissu hössöttämiseen ja passipussin varjelemiseen? Ei kai sentään.

Tosiasiassa en pelkää lainkaan niin paljon terroristeja tai turistien ryövääjiä kuin liikennettä ja vatsatautia. Pankkikortin saa kuoletettua nopeasti ja kameran korvaa matkavakuutus, mutta jokin sinnikäs pöpö pilaa tehokkaasti ison osan matkasta. Auton alle taas voi jäädä oman kodin edustalla Tampereella, joten kaipa se riski on norsujen maassakin. Kaikesta huolimatta olen päättänyt nauttia matkastani: kokea mahdollisimman paljon, saada rusketuksen ja nauttia intialaisesta cuisinesta. Tosin juomat otan ilman jäitä ja kypsentämättömät tuotteet jäävät ainakin alkumatkasta lautaselle.

En ole vielä päättänyt päivittelenkö kokemuksia matkasta tänne vaiko facebookkin. Mitään ihmeempiä en varmasti ehdi turinoimaan, mutta äitini mielenrauhan takaamiseksi jokunen sana on johonkin osoitteeseen raportoitava. Toivottavasti matkakuumeen lisäksi flunssa ei nostata oikeaa lämpöä.

Joulusta

2008-12-17T03:46:00.003+02:00

Aika on taas kulunut niin mahdottoman nopeasti, ja viimeiset luennot tältä vuodelta ovat kohta ohi. Suurin osa kavereista on lähdössä joulun viettoon muutaman seuraavan päivän aikana, enkä oikein tiedä mitä täällä puuhastelisin ensi viikonloppuna. Vanhemmat, pikkuveli ja Hannu tulevat tänne aaton aattona, mutta siihen asti saan varmaan olla aika rauhassa. Ihan mukavaa vaihtelua toisaalta tähän yltiö sosiaaliseen Erasmus-elämään.

Tämä tulee olemaan ensimmäinen jouluni, jota en vietä Suomessa. Kaikki kaverini täällä ovat ihan kauhuissaan kuullessaan minun jäävän tänne, mutta itselleni joulu nyt ei ole ihan niin pyhä asia. Toisaalta olisi ihan kiva päästä joulusaunaan ja syödä laatikoita, mutta joulu on sentään joka vuosi, joten eiköhän sitä ehdi vielä niitä laatikoitakin tässä elämässä popsia ihan kyllästymiseen asti. Paikalliset myös kertoivat, että Krakovassa on mukavan hiljaista ja rauhallista joulun aikaan. Toivotaan että ovat oikeassa, eikä kaupunki täyty turisteista Prahan tyyliin.

Päivän parhaat naurut tulivat tänään tätä juttua lukiessa. On se ihanaa, että ihmisillä ei ole mitään oikeita ongelmia. Jos joulupuuron syöminen jälkiruuaksi "käsittämätöntä" ja syy olla viettämättä joulua avopuolisonsa kanssa, niin elämässä taitaa olla suurin osa asioista melko hyvin. Samassa jutussa ajatusta siitä, ettei voi koristella joulukuusta vanhempiensa kotona kuvaillaan "suorastaan kauheaksi". Sinänsä on ihan ok, vaikka avopuolisot olisivatkin molemmat omien vanhempiensa luona jouluna, se on monissa tapauksissa varmasti paljon yksinkertaisempi ratkaisu, mutta jos syy on ettei voi syödä puuroa eri aikaan päivästä kuin mihin on tottunut, niin kannattaisi ehkä miettiä prioriteettajaan uudelleen.

Pääsi sitten Ahtisaari hyvään seuraan

2008-11-08T00:59:00.002+02:00

Mahtaa presidentti Ahtisaaresta nyt tuntua mahtavalta. Sai sitten aikaan jotain yhtä merkittävää kuin Idols-finalistit.

Valuuttakeinottelua

2008-10-29T22:27:00.001+02:00

Kun lähdin Puolaan sai eurolla noin 3,2 Zlotya. Parhaimmillaan/pahimmillaan riippuen kenen kannalta asiaa katsoo, eurolla sai jopa yli 4 Zlotya. Tänään katselin kursseja valuutanvaihtoliikkeiden ikkunoista kävellessäni kirjastolta kotiin, ja näyttävät pyörivän siellä 3,5:n hujakoilla. Elämään saa mukavaa pientä jännitystä, kun miettii kannattaako koko viikon ruuat ostaa tänään vai vasta huomenna. Tällä hetkellä tuntuu kovin mukavalta, etten ole Briteissä, vaan turvallisesti täällä Euroopan sydämessä, jossa inflaation ei ainakaan vielä ole järjetöntä, ja tuoretta ruokaa saa toreilta uskomattoman edullisesti.

Parhaat paikat löytyvät eksymällä

2008-09-21T21:24:00.002+03:00

Otsikon paikkaansapitävyys tuli taas todistettua muutamaankin kertaan kuluneen viikonlopun aikana. Ensinnäkin perjantaina hyppäsin väärään ratikkaan ja hetken mietittyäni päätin pysytellä kyydissä muutaman pysäkin ajan. Jäin pois yksi pysäkki ennen päättäriä (ratikka linjat on täällä aika lyhyitä, palvelevat lähinnä keskustaa) ja löysin paikallisen torin, jolla oli myynnissä valtavasti tuoreita marjoja ja vihanneksia. Vadelmia, mustikoita, karhunvatukoita, mustaherukoita, luumuja, omenoita, erilaisia kaaleja, juureksia, metsäsieniä ja niin edelleen. Tuskin olivat virallisesti luomua, mutta näyttivät paikallisten pienviljelijöiden tuotteilta. Ostin laatikollisen vadelmia, joka maksoi alle euron ja marjat maistuivat aivan kuin kotipuutarhasta noukituilta, ei lainkaan sellaiselta vetiseltä kuin supermarkettien vadelmat usein. Yhdessä oli toukkakin mukana, joten ainakaan kauhean toimivia hyönteismyrkkyjä ei ole käytetty. Toivottavasti läheltä uutta kotiani löytyy jotain vastaavaa. Saan huomenna avaimet, mutta muuten varmaan vähitellen vasta keskiviikkoon mennessä, kun kaikki sosiaalinen elämä on tällä hetkellä täällä Piastin asuntolassa, jossa toistaiseksi majailen. Huomenna voisi kuitenkin käydä uudella kämpällä katselemassa millaisia ihmisiä siellä asuu ja niin edelleen.

Lauantai iltana iltana olin ranskalaisen vaihtaritytön tupareissa, jotka loppuivat puolen yön aikaan siihen kun naapurien kutsuma poliisi saapui paikalle. Tämä on kuulemma maan tapa, naapurit eivät edes käy valittamassa melusta vaan kutsuvat poliisit paikalle. Poliisit eivät edes tulleet sisälle asuntoon, tyytyivät vaan puhumaan asukkaiden kanssa ulkona ja lähtivät pois. Kun sitten kaikki hajuunnuimme kadulle, hukkasin lähes kaikki tuntemani ihmiset, mutta löysin samoissa pippaloissa olleita Puolalaisia, joiden kanssa jatkoimme muutamaan yökerhoon, oli ihan onnistunut ilta, vaikka tänään väsyttikin aikalailla.

2008-09-18T20:44:00.002+03:00

Sade taukosi ensimmäistä kertaa sunnuntain jälkeen, tänään on vain hiukan tihuttanut silloin tällöin. Newcastlessa olivat huolissaan, kun luulivat yliopistolla, että täällä on lukukausi alkanut jo syyskuun alussa, enkä ollut vielä eilen ilmoittanut saapuneeni paikan päälle. Lähettelin parit mailit, ja asia on kuulemma ok, ja riittää kun lähetän loput paperit sitten lokakuun alussa. Jotenkin vaan huvittavaa, miten huolestuneelta se meidän Erasmus kordinaattorin maili vaikutti, ja kuinka myöhemmin saamani vastauskin oli hirveän äidillinen.

Löysin asunnon, jonne muutan maanantaina, ja muutenkin asiat tuntuvat sujuvan. Puolan kieli vaikuttaa edelleen melko käsittämättömältä, mutta ehkä tässä kahden viikon aikana oppii ainakin muutamia fraaseja. Olisi kiva myös ymmärtää ruokalistoja hiukan paremmin, varsinkin kun olen taas ollut syömättä lihaa. Krakova on jännä sekoitus perinteistä Puolaa, kommunistista arkkitehtuuria ja eurooppalaisen suurkaupungin tunnelmaa.

Pääsen muuten myös paikalliseen sanomalehteen. Minua ja muutamia muita vaihtareita haastateltiin tänään, ja juttu tulee kai maanantain lehteen. Toimittaja oli alaa opiskeleva tyttö, joka oli itse ollut Erasmus vaihdossa Tampereella. Juteltuamme puolisen tuntia nauhalle, tyttö totesi, että voi näyttää meille lauantaina kaupunkia. Tuntui jotenkin hassulta saada puolalainen puhelinnumero suomenkielisestä kalenterista revitylle sivulle kirjoituttuna. Maailma on niin pieni, sillä täällä on tietenkin myös se kiintiö turkulainen historianopiskelija, joka löytyy mistä tahansa minne menen.

Puolassa

2008-09-15T21:30:00.002+03:00

Saavuin eilen Krakowaan. Bussimatka Baltian halki sujui ihan hyvin, aika väsyttävää touhua kylläkin istua yli 24 tuntia bussissa yhteen menoon. Kun tein saman reissun vuonna 2004 olivat jalat turvonneet kaksinkertaisiksi. Onneksi tällä kertaa selvisin vähemmillä fyysisillä sivuvaikutuksilla. Kaupunki vaikuttaa mukavalta, samoin muut vaihtarit. Sää ei kylläkään suosi, sataa vaan koko ajan. Samanlaista on luvattu loppuviikoksi, joten näin suomalaisena pitäisi kai tuntea olonsa kotoisaksi. Kaupungin asuntomarkkinat vaikuttavat hirvittävän joustavilta, luulen jo löytäneeni kämpän, ja taidan käydä maksamassa siitä takuuvuokran huomenna, jos se vaan on silloin vielä vapaana.

Tämä blogi on jäänyt pahasti hunningolle, mutta voisin koittaa ryhdistäytyä ja kirjoittaa täältä Puolasta vähän ahkerammin, jos vaikka täällä tapahtuisi hiukan enemmän kuin kesän aikana Suomessa. Nytkin vaan väsyttää kaiken kaupungilla kävelyn jälkeen niin paljon, että tekisi mieli vaan käpertyä peittojen alle lämpimään.

Siitä lukiosta

2008-05-29T17:11:00.006+03:00

Tuosta Millan kirjoituksesta inspiroituneena ajattelin käydä katselemassa mitä sille lukiolle nykyään kuuluu. Kirjoitin siis nimen Googleen tarkoituksena löytää lukion kotisivut. Noh ekan hakutuloksen linkki johtaa tänne. Olen taas suunnattoman vakuuttunut tämän taideVIESTINTÄlukion viestinnästä. Jos suora uudelleenohjaus on ihan mahdoton ajatus, niin uusille sivuille johtavan linkin olisi voinut ehkä laittaa ihan siihen ekalle sivulle, eikä osoitetta ajankohtaista linkin taakse. Ja sen osoitteen muuttaminen linkiksi olisi taas vaatinut jo ihan eri kaliberin mediaosaamista.

Ihana lukio se silti on, ei siinä mitään.

Mistä ne tulevaisuuden nimet tulevat?

2008-05-28T20:02:00.001+03:00

No tietysti siitä lukiosta, joka kannattaa lopettaa. Onhan se kaikenlainen innovatiivisuus vaarallista. Aijai, ehkä olen istunut lukioni tulevan julkkiksen vieressä. Kenties monenkin.

Tulevaisuuden nimet.

Matti Vanhasesta ja koulutuspolitiikasta

2008-05-15T19:02:00.004+03:00

Matti Vanhanen tuntuu puhuttavan suomalaista mediaa kovasti tällä viikolla. Näin jopa unta herrasta viime yönä kaikkien jääkiekkounien keskellä. Aamulla en ollut ihan varma, että kuka voitti eilisen pelin, ja onko Matilla taas uusi nainen. Tänään sitten vahingossa törmäsin Matin koulutuspoliittisiin linjauksiin, jotka eivät valtakunnan lehtien etusivuja ole koristaneet. Saivat heti aikaan suunnattoman ärtymyksen. Joten kirjoitetaanpa nyt sitten Vanhasesta, mutta ei tällä kertaa naisista, vaalirahoituksesta tai Ideaparkista.

Matti linjaa Keskustan sivuilla pitämässä blogissaan sitä tavallista, että suomalaiset lukiolaiset eivät tiedä mitä elämältään haluavat, ja viettävät aivan liian monia välivuosia. Suomalaisessa koulutuspolitiikassa niin kovin tavalliseen tapaan Matti vertaa suomalaisten valmistumisikiä ulkomaisiin vastaaviin. Tällä kertaa esimerkkinä on Espanja. Joku ystävällinen henkilö voisi valistaa Mattia ja muitakin suomalaisia poliitikkoja, että lähes kaikkialla muualla Euroopassa valmistutaan suurissa määrin kandeiksi, ei maistereiksi niin kuin Suomessa yhä edelleen on tapana, vaikka tutkintojärjestelmää onkin muutettu. Koulutusohjelmat esim. täällä Britanniassa on suunniteltu kolmevuotisiksi ja siihen päälle maisterin tekeminen kestää yleensä vuoden verran. Että sori vaan, mutta musta on hiukan epäreilua verrata suomalaista viisivuotiseksi suunnitellun maisteriohjelman suorittanutta ulkomailla kolmivuotiseksi suunnitellun kandin tehneen valmistumiseen. Toisekseen aika moni suomalainen ylioppilas menisi varmaan ihan mielellään välivuositta yliopistoon, jos vaan pääsisi.

Itse olen tietysti kamalan huono esimerkki, kun olen pitänyt jopa kaksi ’välivuotta’, jos sellaiseksi lasketaan myös vaatetusalan opiskeluni Mynämäellä. Kaipa se lasketaan, kun en kerran siitä ammattia itselleni hankkinut, joten käytin yhteiskunnan resursseja ’turhaan’ vuoden ajan. Ilmaisen koulun sekä kouluruuan lisäksi nautin huikeaa 180 euron kuukausittaista opintotukea ja koulumatkojani Turusta tuettiin myös. Yliopistoon tuli pyrittyä kahdesti, useampaan pääaineeseen, kahteen eri yliopistoon ja ainakin viiteen eri tiedekuntaan. En tainnut olla edes kovin lähellä sisälle pääsyä kertaakaan. Paitsi huvittavaa kyllä biologian yhteishaussa, jossa olisin pisteilläni päässyt sisään muutamaankin yliopistoon, jos olisin niihin hakenut. Olen kuitenkin tällä hetkellä aika tyytyväinen, etten päätynyt opiskelemaan biologiaa vaikkapa Joensuuhun. Vaikka Newcastle ei ehkä pääsekään lempikaupunkieni top vitoseen, on se silti varmasti minulle sopivampi paikka kuin mikä tahansa suomalainen pikkukaupunki.

Toisaalta päätökseni nostaa kytkintä on Suomen kansantaloudelle varsin edullinen, erityisesti jos tulevaisuudessa päädyn tekemään töitä ja maksamaan veroja Suomeen. Opintotukea saan suunnilleen saman verran kuin Suomessa opiskelevat, maksan itse lukukausimaksuni, enkä kuluta ainakaan tällä hetkellä suomalaisen koulutusjärjestelmän resursseja. Mielestäni ei silti ole kovinkaan tehokasta koulutuspolitiikkaa tai kansantalouden edistämistä, jos suomalaiset nuoret ’ajetaan’ opiskelemaan ulkomaille. Siinä käy helposti niin, että varsinkin fiksuimmat ja parhaiten pärjäävät myös jäävät sinne. Varsinkin kun palkat ovat usein huomattavasti Suomea korkeammat, verotus kevyempää, ja työllistyminen melko helppoa sillä kolmivuotisella kandin tutkinnolla. Kyllä itseäkin vähän mietityttää, että haluaako palata Suomeen, missä odottaa pari vuotta lisää opintoja ja köyhäilyä, epävarmat työllistymismahdollisuudet, huonompi palkkataso(jolla pitäis sitten maksaa huimia summia Briteissä kertynyttä opintolainaa), kylmästä ilmastosta ja nuivasta poliittisesta ilmapiiristä nyt puhumattakaan. Itse kyllä harkitsen Suomeen takaisin muuttamista ihan vakavissani, mutta taidankin olla hiukan masokistinen luonne.

Ihan vakavissani olen sitä mieltä, että Suomessa voitaisiin ottaa oppia täkäläisistä yliopistoista monessakin asiassa. Vaikka minua aina välillä suunnattomasti ärsyttää kaikki se paapominen ja koulumaisuus täällä, on siinä joitakin hyviäkin puolia. Kun opinnoissa on pakko menestyä, jos ei halua lentää ulos yliopistosta, tulee sitä väkisinkin tehtyä töitä opintojen eteen, vaikkei aina huvittaisikaan. En siis toivo Suomessa otettavan käyttöön sellaista systeemiä, jossa opinnot etenevät tiukasti vuosittain, ja yliopistossa voi periaatteessa ’jäädä luokalleen’ kuten täällä, mutta mielestäni voitaisiin kyllä ottaa sisään hiukan enemmän ihmisiä, ja pudotella niitä sitten matkan varrella pois. Menestyminen varsinaisissa opinnoissa kertoo luultavasti huomattavasti enemmän opiskelijan motivaatiosta ja lahjoista, kuin yhden tai parin pääsykoekirjan ulkoa opettelu.

Varoitus! Ajattelin seuraavaksi vähän kehua itseäni.

Esimerkiksi siis minä, joka en siis ole ilmeisesti tarpeeksi lahjakas opiskelemaan suomalaisessa yliopistossa, olen saanut pääasiassa kiitettäviä arvosanoja opiskellessani yliopistossa kielellä, josta minulla on lukiossa päättöarvosanana kahdeksan. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että olisin saattanut pärjätä suomalaisessakin yliopistossa ihan kohtuullisesti, mutta eihän sitä koskaan tiedä, kun ei ole tullut kokeiltua. Huvittavaa on myös se, että aika monikin kaverini ja puolituttuni on yrittänyt päästä pääsykokeessa sisään aineeseen, josta on jo tehnyt perus- ja aineopinnot, ja jäänyt varasijoille.

Pidän myös meidän ’personal tutor’ -systeemistä, jossa jokaisella opiskelijalla on oma tutor, joka on laitoksen henkilökuntaa. Tutorin kanssa käydään juttelemassa muutaman kerran vuodessa lähinnä opiskelijan omasta aloitteesta. Sinänsä jos opinnot sujuvat, ei tutor paljoa puutu opiskelijan tekemisiin, mutta on ihan kiva tietää, että on olemassa joku, jonka velvollisuus on auttaa kaikissa mahdollisissa opintoihin liittyvissä ongelmissa ja vastata tyhmiinkin kysymyksiin. Oma tutorini on vielä varsin miellyttävä vanhempi amerikkalainen herrasmies, joten olen tilanteeseen varsin tyytyväinen. Sitäpaitsi tuskinpa muutaman opiskelijan kanssa silloin tällöin jutustelu kuormittaa hänen resurssejaan suunnattomasti tai haittaa päätyön eli opetuksen ja tutkimuksen hoitamista. Tutor voi tarvittaessa myös puuttua ongelmiin, jos opiskelijan opinnot eivät etene sekä toimii linkkinä opiskelijan ja laitoksen välillä, jos opiskelijalla on vaikkapa henkilökohtaisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Esimerkiksi kämppikseni joutuu käymään viikoittain näyttämässä tutorilleen, että on tehnyt tehtäviään, kun ei viime vuoden aikana saanut palautettua niistä yhtäkään ajoissa.

Voisin vuodattaa tästä aiheesta varmaan loputtomiin, mutta olkoon nyt tässä tällä kertaa, kun pitäisi opiskellakin jossain välissä, eikä vaan vaahdota koulutuspolitiikasta.

P.S. Sattuuko kukaan muistamaan montako vuotta se Matti itse lusmusi yliopistossa? Kymmenen, kaksitoista?

Taivastelua pääasioista

2008-04-28T21:26:00.004+03:00

On kevät ja vähän ahdistaa. Onhan se nyt selvä, että opiskelijan elämä on rankkaa, kun pitäisi pärjätä niin pienellä summalla rahaa, omaksua paljon tietoa, edetä määrätietoisesti uralla, olla sosiaalinen ja kaikenlaista. Erinäiset yhteiskunnan, opintojen, perheen ja itsensä asettamat vaatimukset menevät sopivasti ristiin ja aiheittavat päänvaivaa. Kaikkea haluaisi, mutta mitään ei saa tai sitten ei osaa vaan valita, mitä ottaisi. Milloin vaatimukset eivät sitten olekaan enää kohtuullisia? Itse olen enemmän sitä "kyllämäpärjään-tyyppiä". En kehtaisi valittaa enkä varsinkaan myöntää, että nyt en pärjää. Kaikkea saa vaatia, minä suostun ja suoritan. Olen kai lammas. Ja toisaalta huolissani paikastani: Jos itse on ota tehtävää X hoitaakseni, joku toinen ottaa ja on näin ollen parempi ihminen, koska jaksaa ja sitten se lukee sen CV:ssä/opintorekisterissä/otsassa ja siksi se saa paremman työpaikan kuin minä.

Lukioajoista asti minulle ja luulenpa, että kaikille ystävilleni on ollut tuttua kuulla, että joku käy päälääkärillä. Ihan vaan siksi, kun menee vähän liian lujaa ja pää ei enää pysy perässä. Pillereitä, että saa unta, pillereitä, että jaksaa nousta ylos, pillereitä että ei itketä tai hermostuta niin kauheasti. Ensin "ne tyypit" oli "joku ja joku joltain luokalta", sitten kuuli tyypeistä samalta luokalta ja nyt kaveripiirini burn out-tilastoa pidetään kahden käden ja yhden jalan avulla. Luulisin.
Itse kuulun niihin, kai onnekkaisiin, jotka eivät ole vielä lääkäritädin pilleripurkilla käyneet -jos päänsärkylääkkeitä ei lasketa. Pahimmat oireet stressiin ja vähiin yöuniin ovat olleet väsymys, kärttyisyys, selittämätön itkeskely, vatsakivut ja pahimmissa tapauksissa migreenikohtaukset. Ihan piece of cake siis.

Mistä tämä vuodatus sai alkunsa. No tietystikin yliopiston kahvilasta. Toivuin juuri edellä mainitusta migreenipäänsärystä ja olin saanut itseni yliopistolle iltapäivän tenttitilaisuuteen. Tapasin ystäväni ja kyselin, että mikä ihmeen countdown sillä oli facebookissa. Oli kuulemma laskenut päiviä siihen, että pääsisi lataamosta. Nyt hän oli virallisella sairaslomalla ja kävi yliopistolla vain syömässä. Toinen ystäväni soitti samaisena päivänä ja kevyen kevätjutustelun ohella (mitä teet vappuna) analysoimme hänen paniikkikohtauksiaan. Jutustelun ohella päätin mielessäni nukkua kunnon yöunet ja toivoin, että ihoni ei mene koskaan rikki stressin takia, niin kuin joillakin.

Myönnän, että en tästä aiheesta mitään kunnon kannanottoa keksi. Päivittelen, taivastelen ja ihmettelen vain, että mihin tämä maailma on oikein menossa ja kenen vika se on. Käytän siis blogia terapiavälineenä itselleni vaikean asian käsittelyssä. Avaudun jostain, mistä kukaan ei enää jaksa puhua. -Ei ole jaksanut puhua tosissaan sitten 2000-luvun alun.

Sitä vaan kuitenkin vielä, että kaikki sanoo, että mitään ei oo pakko, mitä ei halua, ei sun tarvi pärjää ja aina ei vaan jaksa. Miten ne muut sitten jaksaa? Ja miksi ne toiset sitten saa odottaa, velvoittaa ja vaatia ihmeitä? "Eihän tuo oo mitään, mutta koetas tehdä tuo sama työmäärä kahdessa vuodessa ilman jalkoja ja käsiä päälläsi seisten, niin kuin mää. Mulla on muuten lapsiaki ja kultakala. Ja mäki pärjään!"

Kevät

2008-04-19T19:16:00.004+03:00

Kohta viikon putkeen on satanut taukoamatta ja tänään aurinko vihdoin uskaltautui esille. Tuntuu heti paljon keväisemmältä, melkein kesäiseltä, vaikka erilaiset kukat ovatkin puskeneet esille jo aikoja sitten. Narsissit alkavat jo vähitellen nuukahtaa ja vastaleikattu ruoho tuoksuu harva se päivä, kun joku ahkera naapuri hoitaa puutarhaansa. Itse olen jotenkin kärsimätön, vaikka kevät onkin ihana, odotan kesää kuin hullu puuroa.

Kevään tai tiesminkä kunniaksi Riverswale on alkanut toimittaa luomuvihanneslaatikoita meidän alueelle. Tilasin yhden sellaisen ja olin positiivisesti yllättynyt. Kunnollisia maasta kaivetun näköisiä juureksia ja muutenkin maukkaita kasviksia. Muutenkin idea on aivan loistava. Firma siis kuljettaa asiakkaiden ovelle kerran viikossa tai harvemmin asiakkaan tilaaman kokoisen lootan vihanneksia (ja hedelmiä myös jos niitä on tilannut). Sisältö riippuu sesongista eli asiakas saa aina sitä mitä on tuoreena saatavilla. Yllätykset luovat myös tervetullutta vaihtelua ruokavalioon, kun tulee syötyä sellaisiakin kasviksia, jotka eivät kaupasta tarttuisi mukaan. Kaikki kasvikset ovat luomua, ja pääosin lähiseudulla yhtiön omalla maatilalla tuotettuja. Koska kuitenkaan paikalliset valikoimat eivät ole kaikkina vuodenaikoina kovin kattavat, on yrityksellä omaa maahantuontia. Mielestäni se on ihan perusteltua, kun ihmiset kuitenkin ostaisivat niitä tomaatteja sun muita jostain. Lupaavat vielä kaiken lisäksi, että mitään ei ole kuljetettu lentokoneella.

Nyt taidan vielä lähteä ulos nauttimaan pitenevästä päivästä. On vaan niin ihanaa, kun valoa on paljon vielä näin illallakin.

Lääketieteenopiskelijoita vaiko sittenkin päiväkotilapsia?

2008-03-02T23:44:00.005+02:00

Olen viime aikoina tehnyt aina silloin tällöin keikkaluontoisia töitä paikalliselle catering-yritykselle. Tänään ja eilen olen ollut kahvittamassa ja ruokkimassa noin paria sataa viimeisen vuoden lääkisläistä päättökokeisiin valmentavan kurssin ohessa. Homma kuulosti aluksi varsin yksinkertaiselta, kunhan vaan kaatelee kahvia ja teetä kuppeihin ja hymyilee, sekä sillä välin kun opiskelijat kuuntelevat luentoja keittelee hiukan lisää kahvia ja vettä, asettelee keksejä tarjolle ja lounasaikaan voileipiä pöydille. Tämä arvio perustui tietysti sille lähtöolettamukselle, että nämä opiskelijat käyttäytyvät kuin ihmiset yleensä, mutta totuus oli toinen.

Eilen ensimmäisen aamukahvin jälkeen totesimme, että siitä ei tule mitään, jos ihmiset itse ottavat teetä tai kahvia termoskannuista. Syntyy hirvittävä sotku, ja suuret kasat pöytäliinapyykkiä. Noh kun sitten järjestelimme pöytiä uudelleen, ja siirsimme maidot, sokerit sun muut tilpehöörit viereiselle pöydälle, syntyi uusia ongelmia. Siitä huolimatta, että olimme asetelleet roskiksia tehokkaasti ympäri aulaa, ja erityisesti strategisiin asemiin tarjoilupöytien viereen, olivat nämä tulevaisuuden toivot onnistuneet tunkemaan puolityhjän maitokannun täyteen käytettyjä teepusseja.

Nämä nälkäiset ja janoiset lapset olivat myös varsin oma-aloitteisia. Meillä oli suuri hanalla varustettua vedenkeitin selkiemme takana, ja kun sitten veden loputtua termoksista käännyin täyttämään pulloja, joku oli jo ehtinyt hanalle täyttämään omaa ja kaverinsa nuudelisoppakuppia. Samoin maitopullot tuntuivat katoavan pöydältä, vaikka yritimme täyttää maitoa kannuihin aina ehtiessämme. Olisihan se tietysti liian vaivalloista huikata, että maito on loppu, kun voi myös avata itse maitopullon pöydän alla olevasta laatikosta. Ja tietysti samalla kuljettaa sen maitopullon mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin.

Aamupäivän kahvitauolle oli tilattu keksejä, jotka olivat esillä korissa, jota jouduimme muutamia kertoja täyttämään. Tällöinkin joku ehti heti kyselemään, että onko suklaamurukeksejä lisää, kun olin juuri täyttämässä kaurakeksejä koriin. Suklaamurut olisivat olleet vuorossa seuraavaksi, mutta päätinkin sitten täyttää muutamaa muuta laatua ensin. Kun sitten iltapäivän kahvitauon ajaksi olimme laittaneet keksit pahvilaatikoissa viereiseen huoneeseen seuraavaa päivää odottamaan, oli avatusta laatikosta kadonnut noin puolet, ja teipein suljettu laatikkokin oli avattu. Seuraavana päivänä rakennuksessa oli palohälytys, ja jouduimme kaikki värjöttelemään ulkona odottamassa palokuntaa. Palomiehet kävivät tarkistamassa tilanteen, ja totesivat rakennuksen olevan turvallinen. Kyseessä oli siis väärä hälytys, kuten olimme jo ulos lähtiessämme arvelleet. Kun kävelin takaisin aulaan, kahvitaukoa varten valmiiksi asetettujen keksien kimpussa oli jo nuori mieshenkilö, joka lastasi taskuihinsa ainakin kolme paketillista keksejä. (Olivat kylläkin sellaisia annospusseja, mutta silti.) En oikein osannut tehdä muuta kuin seisoa suu auki ovella tuijottamassa.

Vettä oli myös tarjolla litran pulloissa, joista sitä oli tarkoitus kaataa pullojen vierelle varsin selkeästi esille asetettuihin laseihin. Jostain syystä aika monet kuitenkin kuvittelivat pullojen olevan annoskokoisia, ja veivät niitä mukanaan luentosaliin ja luultavasti kotiinsakin. Kun sitten kurssia tarjoavan firman edustajat havaitsivat tämän, he alkoivat kysellä miksi meillä on pienempiä pulloja kuin aikaisemmin. Noh, pullothan eivät olleet oikeasti pienempiä, vaan vain eri mallisia, matalampia kuin vanhat. Abbey Well (vesimerkki) on muuttanut pullojen kokoa, ja sattuipa niin, että vanhat pullot loppuivat eilen, joten jouduimme käyttämään uusia. Eri mallisten pullojen saamiseksi meidän pitäisi vaihtaa veden toimittajaa kokonaan.

Muutenkin nämä ihmiset tuntuivat saavan aikaan käsittämättömän määrän sotkua ja valitusta. Kaiken lisäksi yhdellä kurssifirman työntekijällä oli kuusivuotias poika mukanaan, jota sitten ilmeisesti olisi pitänyt vahtia aina välillä. Emme oikein keksineet kohteliasta tapaa ilmoittaa, että meille maksetaan tarjoilemisesta, ei lastenvahtimisesta. Onneksi työkaverit ovat todella mukavia, joten edes 200 idioottia ei onnistu pilaamaan päivää. Ei vaikka, jouduttiinko molempina aamuina nousemaan ennen kuutta. Ja vaikka myöhästyin tänään metrosta niin, että ehdin vielä painaa oven nappia, mutta ovet eivät enää suostuneet avautumaan. Ja sunnuntai aamuna ennen seitsemää seuraavaa metroa saikin sitten odotella 20 minuuttia.

Ystävänpäivä

2008-02-15T03:23:00.002+02:00

Meidän piti mennä isommalla porukalla viettämään epäystävänpäivää, romanttisen seitsemän hengen ravintolaillan merkeissä, mutta lopulta neljä ihmistä teki oharit ja lähdössä olisi ollut vain meidän kämppä. Totesimme, ettei maksa vaivaa lähteä keskustaan vain toisiamme nähdäksemme ja peruimme pöytävarauksen. Kun siis kolmelle tytölle tehdään oharit tällaisena romanttisena päivänä päätimme olla surkeita ja sentimentaalisia oikein kunnolla. Vuokrasimme 'Save the Last Dance':n, haimme pitsaa Munchiesilta sekä jätskiä ja suklaata Asdasta. Päädyimme lopulta muistelemaan ensimmäisiä ihastuksia ja suudelmia ja olemaan muutenkin yltiö ällöjä. Elokuvan loputtua katsoimme vielä musiikkikanavien '100 parasta rakkauslaulua' listoja. Ihan mukavaa vaihtelua tyttöillä oikein kunnolla, sitä kun ei ole tullut yleensä pahemmin harrastettua. Vaikka minä ja Linsey kyllä todettin olevamme täysin kykenemättömiä keskustelemaan tulevien lastemme nimistä, joita suunnittelimme lapsina, kun ei kumpikaan meistä ole ollut kovin innoissaan lapsenteosta kymmenenvuotiaina, kuten Beckyn mukaan kaikki normaalit tytöt ovat olleet.

Mutta jääköön loput ällöttävän sokeriset yksityiskohdat kertomatta, sillä huomenna pitää olla aamulla kirjastossa kuuntelemassa, miten käytetään tietokantoja, joita meidän on periaatteessa ollut pakko osata käyttää jo ensimmäisestä kurssista lähtien. Onhan se tietysti hyvä, että joku siihen opastaa, mutta se olisi ehkä ollut huomattavasti aiheellisempaa noin puolitoista vuotta sitten. Noh, ehkä ne opettaa jotain uusia fiksuja niksejä. Mutta epäilenpä, että eivät.

Juustokakku x 2

2008-01-28T20:34:00.001+02:00

Joku pyyteli uuden vuoden aattona tarjoiltujen juustokakkujen reseptejä, joten tässä niitä nyt olisi. Alkuperäiset reseptit ovat peräisin Pastanjauhannasta. Tyypilliseen tapaani leivon vähän sinne päin reseptiä noudattaen, enkä oikein itsekään enää muista mitä niihin tuli lopulta laitettua. Näillä ohjeilla pitäisi kuitenkin syntyä jonkinlaiset kakut.

Vadelmainen juustokakku

pohja:
1/2 pötköllistä dominoita
5-10 kaurakeksiä
n. 100g vähäsuolaista voita sulatettuna

täyte:
4 liivatelehteä
40 ml vettä
500 g vähärasvaista tuorejuustoa (taisi olla maustamatonta pirkkaa)
¾ dl sitruunamehua
125 g sokeria
3 dl kermaa vatkattuna

250 g (pakaste) vadelmia
2 rkl sokeria

1. Voitele irtopohjavuoka (23cm) ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Jauha keksit ja sekoita joukkoon voi. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Pane kylmenemään jääkaappiin noin 20min.

2. Liota liivatelehtiä ensin kylmässä vedessä ja puristele ylimääräinen vesi pois. Kuumenna kattilassa hieman vettä kiehuvaksi, kaada lehtien päälle ja sekoita kunnes liivate liukenee. Anna jäähtyä hieman.

3. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi vaahdoksi, lisää mehu ja sokeri ja vatkaa tasaiseksi. Nostele joukkoon kermavaahto sekä puolet liivatteesta.

4. Soseuta vadelmat ja 2rkl sokeria tasaiseksi seokseksi. Kääntele loput liivatteesta vadelmaseoksen joukkoon. Pane juustokakkutaikina nokareina vuokaan ja pane niiden väliin vadelmasose. Sekoita taikina tikulla tai veitsenkärjellä pyörteiseksi raidalliseksi taikinaksi. Pidä kakku jääkaapissa 4 tuntia tai kunnes se on hyytynyt. (Koristele kermavaahdolla ja vadelmilla.)

Itse käytin pakastevadelmia vuodenajasta johtuen, tuoreilla lopputulos on varmasti maukkaampi. Alkuperäisessä ohjeessa sose myös siivilöitiin siemenettömäksi, mutta oma kärsivällisyyteni ei riittänyt operaatioon, ja kyllä se kakku ihan hyvin kelpasi siemenineenkin.

Alkuperäinen resepti täällä.

Bailey's kakku:

Pohja:
50-100 g voita
5-10 kaurakeksiä
1/2 pötköllistä dominoita
(kourallinen kaurahiutaleita
ripaus korppujauhoja)

Sulata voi ja sekoita siihen murskattujen keksien murut sekä sokeri. Painele seos voideltuun irtopohjavuokaan ja asettele vuoka jääkaappiin. Itseltäni loppuivat keksit kesken, joten jatkoin taikinaa kaurahiutaleilla ja korppujauhoilla. Pelkillä kekseillä kakusta tulee hiukan makeampi. Pohjakekseinä voi kayttää melkeinpä mitä tahansa keksejä makunsa mukaan, perinteisiä ovat tietysti digestivet, mutta kun en niistä itse kovin paljoa välitä, ostin kaurakeksejä. Dominoja sattui löytymään kaapista, joten murustin nekin sekaan.

Täyte:
1 dl baileysia
200 g mascarponea
200g sunnuntai-tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa, pehmeäksi vaahdotettuna
160 g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet (tai vaniljasokeri muutama lusikallinen)
3 liivatelehteä

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ja liuota kuumaan baileysiin. Anna jäähtyä hetki. Vaahdota kerma. Vaahdota juustot ja loput aineet keskenään. Nostele nämä vaahdot yhteen liivateliemen kanssa. Hyydytellään jääkaapissa jokunen tunti ja nautitaan.

Alkuperäisessä käytettiin pelkkää mascarponea, mikä tekee kakusta aikalailla makeamman. Juustona voi käyttää makunsa mukaan mitä tahansa tuorejuustoa. Oikeilla vaniljan siemenillä kakusta tulee varmasti vielä herkullisempi, mutta olivat loppu kaupasta tuolloin välipäivinä, joten laitoin vaniljasokeria tilalle.

Alkuperäinen resepti täällä.

Linnan muurit kohoaa

2007-12-22T20:26:00.000+02:00

Piparkakkutalon tekeminen pienemmille sisarille jouluksi on jo muodostunut jonkinlaiseksi perinteeksi. Niinpä tänäkin vuonna Minttu ja minä tartuimme kaulimen varteen ja kävimme työhön.

Malleja etsittiin Helsingin Sanomien piparkakkutaloäänestyksestä
ja lopulta päädyttiin tekemään linna. Suunnitelmissa oli yksinkertainen linnoitus, mutta näppärien kaavojen löytyessä netistä päädyttiin tuunaamaan niistä kolmekerroksinen ritarin linna. Ihan omaa suunnittelua ovat mm. kellotorni ja nostosilta. Ikkunalaseista ja ritarista peitsineen ja kilpineen olemme myös erityisen ylpeitä.

Viime vuoden muumitalon rakentamiskokemuksista viisastuneena touhu kävi tällä kertaa huomattavasti kivuttomammin (=ei palovammoja). Netistä löytyi myös käteviä vinkkejä, joilla seinistä ja katoista sai melkein suoria. Kuvasarja rakentamisprosessista alla.

Joka ikkunassa on liivatelehdistä tehdyt lasit. Katto on rakennettu mantelilastuista ja laskusillan köydet lakritsinauhasta. Linnan taakse ikkunattomiin seiniin tehtiin hienot ritarikuviot.

Hyvää joulua kaikille!

All bad things come in threes.

2007-12-10T02:27:00.001+02:00

Viimeisen tunnin olen istunut käytävän lattialla viinilasi kourassa nauramassa hysteerisesti. Ja ei, meillä ei ole kotibileitä, eikä tämä ole opiskelija-asuntola. Joten aloitetaanpa alusta.

Meidän vessan valo ei oikein ole toiminut hetkeen kunnolla. Siinä on sellainen täällä tavallinen katosta-roikkuu-naru katkaisija-systeemi. Yleensä valo siis sammuu ja syttyy narusta vetämällä, mutta viimeisen muutaman viikon aikana valo ei aina ole suostunut sammumaan, vaikka kuinka narua nykisi. Ajoittain vessan lattia on myös ollut märkä, mutta olemme vain luulleet jonkun kävelleen sinne märkänä suoraan suihkusta. Lauantaina kuitenkin huomasin lattian olevan taas märkä, ja pienen tutkimisen jälkeen totesin pisaroiden tippuvan tuosta katkaisijan naurusta. Sammutin valon, kerroin Linseylle, ja lähdin töihin, kun olin jo melkein myöhässä. Illalla Linsey vei vessaan kynttilän ja lapun, jossa varoitettiin koskemasta katkaisijaan.

Tänään olin jo lähinnä unohtanut koko asian, kunhan nyt yritin olla koskematta valokatkaisijaa vessassa ollessani. Aamulla ei satanut, joten lattiakin oli kuiva. Illalla huomasin, että kierrätysroskat kerätään huomenna, joten lähdin viemään niitä ulos. Oli alkanut sataa. Musta laatikko, johon kaikki kierrätettävät pitäisi laittaa ja jättää kadunvarteen, oli kadonnut. Se on ollut pihamme nurkassa koko syksyn, mutta nyt sitä ei löytynyt mistään. Ehkä tuuli on vienyt sen, tai takapihallamme on käynyt mustiin muovilaatikoihin mieltynyt varas. Oli myös taas alkanut sataa, joten leikkasin muovisen maitopullon kahtia, laitoin syntyneen astian vessa lattialle ja kuivasin tietysti lattian.

Myöhemmin Becky tuli kotiin, ja lupasi soittaa huomenna katonkorjaajan. Beckyn uusi poikaystävä on onneksi sähköalalla, joten hän saa korjata lampun sitten kun katto on korjattu ja kuivunut. Kun olimme menossa nukkumaan minä ja Becky huomasimme, ettei meidän huoneidemme valot toimi. Becky meni alas napsauttamaan sulakkeen takaisin päälle, ja vessassa ollut Linsey huusi alakertaan, että valo meni päälle, vaikka katkaisija ei ollut päällä. Kun Linsey sitten pyyhe katkaisijan päällä yritti sammuttaa valoa, se vain vähän himmeni ollessaan pois päältä ja kirkastui kun sen laittoi päälle. Katossa oleva vesi siis luultavasti jotenkin johtaa sähköä lamppuun silloinkin kun katkaisija ei ole päällä. Joten totesimme, että on parasta vaan pitää sulake alhaalla ja käyttää yläkerran vessaa.

Keskikerroksen ja ylimmän valot ovat saman sulakkeen alla, joten marssimme kolmestaan yläkertaan kynttilöin ja tulitikuin aseistettuina. Kynttilän sytytettyämme havaitsemme vessanpöntön olevan täynnä paperia sun ties mitä muuta. Linsey yritti vetää vessaa muutamaan kertaa, ja vesi vain nousi. Joten yläkerran vessa on siis tukossa. Tarvitsemme myös putkimiehen, ja meidän on siihen asti kai vaan uhmattava kohtaloa ja käytävä siinä toisessa vessassa. Sen kai pitäisi olla ihan turvallista, kun sulake kerran on alhaalla.

Joten lopulta totesin tarvitsevani lasin viiniä, ja päädyimme kaikki kolme istumaan vessan eteen käytävälle ja nauramaan. Kun asiat alkavat mennä pieleen, niin ne sitten näköjään menevät kunnolla. Kahden vuokralaisehdokkaan olisi tarkoitus tulla katsomaan vapaana olevia huoneita huomenna. Ei ehkä ole maailman vakuuttavin taloesittely, kun kerromme, että toinen vessa on tukossa, ja toisessa voi saada mukavan pikku sähköiskun, ja huoneissa joita pitäisi esitellä, ei voi pitää kattovaloja päällä. Becky luultavasti soittaa molemmille ehdokkaille ja keksii tekosyyn siirtää asiaa.

Pohdimme, että pitäisi vessan valo ja katon vuotaminen luokitella erillisiksi asioiksi vai samaksi onnettomuudeksi, jolloin kierrätyslaatikon kanssa niitä nyt olisi jo se kolme. Jos ne luokitellaan erillisiksi, on niitä nyt neljä, joten kai kaksi vielä tulossa. Onneksi lukukausi on melkein lopussa, ja kohta pääsee jouluksi Suomeen.

Lapsuus

2007-12-03T01:49:00.000+02:00

Kun en kerran näköjään osaa nykyään enää kirjoittaa ilman apuja, niin täytetään sitten meemejä. Ja tämä oli mielestäni varsin mukavan oloinen sellainen. Ja muutenkin olen nähnyt viimeisen parin kuukauden aikana lukuisia unia lapsuudesta, joten saatan jopa muistaakin jotain.

16 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen. Jos ei juuri siitä tule mieleen mitään, kirjoita jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta. Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen useampiakin asioita. Lopuksi keksi itse yksi uusi sana luetteloon.

1. Kampa
Muistan että meillä oli päiväkodissa nimelliset taskut, joissa jokaisella oli oma kampa. Sillä piti muistaakseni päiväunien jälkeen kammata tukka. Muistan myös, että hiusten harjaaminen oli ihan kamalaa ja sattui. Siitä syntyi aina tappelu, koska äidin mielestä hiuksia piti säännöllisesti harjata/kammata.

2. Lintu
Muistan muutamankin ikkunaa päin lentäneen linnun, joista ainakin yksi jopa selvisi ja muutamia haudattiin. Ja muistan että ala-asteella oltiin yötä koulussa ja lähdettiin aamulla tosi aikaisin katsomaan lintuja kalasatamaan. Niitä vaan oli vaikea nähdä, kun ne kaikki olivat kaislikossa.

3. Meri
Meri ei ollut kovinkaan keskeinen elementti lapsuudessani, asuimmehan sisämaassa jarven rannalla. Muistot mereen liittyvät lähinnä ruotsinlaivoihin, ja laivan synnyttämien aaltojen katseluun. Niin ja siihen yhtään Kökarin purjehdusreissuun, jonne isä jostain syystä otti minut mukaansa.

4. Kitara
Kaverini mummolassa ja meidän naapurissa oli toisessa vinttihuoneessa kitara, jossa oli muutama ehjä kieli. Sitä joskus yritettiin soittaa aika huonolla menestyksellä.

5. Kello
Muistan saaneeni useitakin kelloja syntymäpäivälahjoiksi. En vaan ole oikein koskaan viihtynyt kello ranteessani, mutta sellainen piti olla, kun muillakin oli. Kännykän vallattua maailman en ole sellaista pahemmin kättänyt. Ala-asteella minulla oli kelloreppu, jossa oli siis valtava kello ommeltuna kiinni. Ne oli kai jotenkin muotia silloin, en oikein ymmärrä mitä hienoa niissä lopulta oli.

6. Oksentaminen
Olen ollut sairaalassakin oksennustaudin takia, mutta enpä paljo muista niiltä ajoilta. Minulle on kerrottu, että kun pääsin sairaalasta kotiin, halusin ensimmäisenä syödä maksalaatikkoa. Nyt ei tulisi mieleenkään, mutta lapsena se kai oli suurta herkkua. Tuli sitä oltua useita kertoja sen jälkeenkin enemmän tai vähemmän mahatautinen, ja aina sai vieräänsä sen saman keltaisen vadin, joka on vanhempieni luona edelleenkin, ja sen näkemisestä tulee aina oksennu mieleen. Se vatikin on ihan oksennuksen värinen. Niin ja oksennustaudissa piti aina jouda jaffaa, joka sitten yleensä myös tuli oksennuttua siihen keltaiseen vatiin.

7. Mummo
Toinen mummo asui lähellä, ja siellä tuli käytyä melko usein koulun jälkeen ja muutenkin. Kun olin yläasteella jopa asuimme mummolassa muutaman kuukauden remontin takia. Toinen asui vähän kauempana ja teki aina lettuja kun siellä kävi. Tai tekee tietysti vieläkin aina silloin tällöin. Ja ne ovat maailman parhaita ja rasvaisimpia lettuja ja niitä tehdään aina valtaisa vuori, josta jää vielä seuraavaankin päivään. Maistuvat parhailta kotitekoisen mansikkahillon ja maidon kanssa.

8. Kirja
Opin lukemaan koulussa, eikä siihen liity mitään sen erityisempiä muistoja. Lukemaan opittuani minua ei olekaan saanut irti kirjoista. Ensimmäinen lukeman "oikea" kirja oli joku Neiti Etsivä-sarjan teoksista, ja muistan olleeni kovin ylpeä kun sain sen luettua. Ja muistan myös lukeneeni toisen samanlaisen heti perään samana päivänä. Muutaman vuoden kuljin ympäri taloa nenä kiinni kirjassa. Välillä jouduin luopumaan siitä ruokailun ajaksi, mutta muuten olimme melko erottamattomat. Ahmin kaikkea mitä käteen sattui, joskus yläasteella ehkä hiukan valikoivammin. Luin myös lähes joka ilta aamuyöhön asti, vaikka äiti yrittikin kieltää, olin vaan hyvä huijaamaan. Kesäyöt olivat parhaita, kun ei tarvinnut laittaa valoja päälle lukeakseen. Ja Tiina-kirjoista opin, että kun ottaa taskulampun peiton alle, ei oven alta näy valojuovaa.

9. Pipo
Koulussa oli pakko pitää pipoa talvella päässä, mutta koulumatkoilla se laitettiin reppuun, koska sen pitäminen oli noloa.

10. Matematiikka
Aine jota vihasin jo ala-asteella. Olin aina hirveän hidas laskija, kun en jaksanut keskittyä vaan tuijottelin ikkunasta ulos ja puhuin vierustovereiden kanssa. Yläasteella matikka oli yksi huonompia numeroitani, mutta silti päädyin jostain syystä lukemaan pitkän oppimäärän lukiossa, jossa keskityin tunneilla lähinnä puhumaan kanssa bloggaajani Millan kanssa milloin mistäkin ja häiritsemään muiden opiskelua.

11. Metsä
Metsä oli hyvin tärkeä osa lapsuuttani, asuimmehan maalla ja äidin isä oli lähes koko ikänsä ansainnut elantonsa metsästä. Jo melko pieneni pappa veikin meitä lapsia metsään retkelle. Retkellä oli aina mukana kuumaa mehua ja hirvenlihavoileipiä. Myös makkaraa paistettiin pienellä nuotiolla. Isän äidin koiraa tuli myös vietyä lenkille metsään, jossa oli kaunis saniasten peittämä notkelma, kuin sadusta. Nyt sen metsä paikalla on kerrostaloja. Ja tietysti olen myös melko aktiivinen partiolainen yli kymmenen vuoden ajan, joten metsässä on tullut käveltyä, juostua, ryömittyä, kontattua, kieryttyä ja nukuttua lukemattomia kertoja. Metsä on yksi niitä harvoja asioita, joita ikävöin maaseudulta. Muuten olen melko kaupungistunut, mutta kävelymatka metsään on luksusta, jota kaipaan.

12. Ukkonen
En muista mitään erityistä ukkoseen liittyvää. Lapsena en kai suuremmin pelännyt ukkosta, mutta en myöskään pitänyt siitä niinkun pidän nykyään. Sen muistan, että mokillä ollessa ukkosti usein, ja ukkonen oli siellä jotenkin pelottavampaa kuin kotona.

13. Hiukset
Minulla oli aina välillä melko pitkätkin hiukset, jotka olivat haitaksi hyvinkin monenlaisissa tilanteissa. Ensinnäkin siskon oli vähän turhan helppo repiä niitä. Talvella ne olivat aina täynnä lumiklimppejä ja takussa, vaikka olisi kuinka yrittänyt letittää, niin aukesivat aina pulkkamäessä tai lomasodan aikana. Kesällä kaarna ja sammal puista tuppasi tarttua niihin ikävällä tavalla. Ja muutaman kerran purkka jäi niihin kiinni ja luultavasti vielä useammin onnistuin pyörittämään pyöräharjan melkoiseen sotkuun. Miltä kaikelta sitä olisi välttynytkään, jos olisi aina pitänyt sellaista parin millin siiliä?

14. Sisko / Veli (valitse toinen)
Parhaiten muistan sen kun äiti odotti veljeä. Muistan kaikkien niiden vauvaa varten ommeltujen tekstiilien värit ja kuosit (vihreää, keltaista ja sinistä). Eräänä aamuna äiti ja isä olivat kadonneet, kun heräsin kotona oli vain mummo. Muutaman päivän päästä äiti tuli kotiin veljeni kanssa. Muistan että isä imuroi ja siivosi koko talon ennen kuin äiti tuli kotiin. Sen jälkeen en varmaan olekaan nähnyt isän imuroivan kuin korkeintaan autoa. Muistan kun vanhemmat kertoivat mikä veljelle tulee nimeksi, ja nauroin ääneen, kun luulin sitä vitsiksi. Mutta ei se ollut vitsi. Veljen nimeen on kyllä jo ehtinyt tottua, eikä häntä onneksi pahemmin koko nimellä kutsuta. eikä siinä ensimmäisessä nimessä nyt ei mitään vikaa olekaan. Veli myös putosi ihan pienenä portiasta ja mursi jalkansa. Veljen jalassa ollut minkokoinen kipsi oli muistaakseni jonkun aikaa tallessa meillä kotona, voipi olla vieläkin jossain.

15. Ikkuna
Muistan kun olin yksin kotona ja onnistuin rikkomaan takkahuoneen ikkunan. Minulla oli tapana juosta takkahuoneen ja keittiön väliä niin, että molemmissa päissä piti koskea ikkunaan. En oikein tarkalleen muista mikä homman idea varsinaisesti oli. Erään kerran kuitenkin näppäsin takkahuoneen ikkunaa ilmeisesti liian kovaa, ja koko suuri lasia helisi alas. Soitin sitten kylässä olleelle äidille ja kerroin mitä oli tapahtunut. En muista, oliko äiti lopulta edes vihainen vai ei, muistan vain pelänneeni äidin reaktiota kovasti.

16. Autoilu
Mökkitiellä sain aina ajaa autoa. Ensin vain isän sylissä ja myöhemmin ihan itse. Se oli aina jännittävää, ja joskus jopa ajoimme pidemmän pätkän hiekkatietä, että sain ajaa kauemmin. Ja jonkun kerran kävimme isän kanssa ajelemassa myös jäällä. Kun isä kerran oli autokoulunopettaja, oli meidän autoissa yleensä polkimet molemmilla puolille, joten pienempänä isä vaihtoi vaihteet, ja itse piti vaan painaa kaasua ja ohjata.

17. Lippalakki
Ala-asteella kaikilla oli lippiksiä, mutta minä en koskaan pitänyt niistä. Olin jo silloin sen verran itsekriittinen, että tajusin lippalakin näyttävän typerältä päässäni.

18. Polkupyörä
Koko peruskoulun ajan kuljin koulumatkat lähes poikkeuksetta polkupyörällä. Talvella lumi ja lokasuojan ja renkaan väliin, ja aina välillä piti pysähtyä potkimaan sitä pois. Useita kertoja tuli myös kaaduttua, mutta niistä selvittiin mustelmilla ja asfaltti-ihottumalla. Myös kavereiden luona käytiin pääsääntöisesti pyörällä, välillä kaukanakin, kuten Köyliön takamailla varmaan lähes kahdenkymmenen kilometrin päässä kotoa. Pidempiä retkiä harrastettiin lähinnä kesällä, mutta muistan ainakin yhden pimeän ja räntäsateisen talvi-illan, jona pyöräilimme kolmen tytön voimalla Kepolaan, noin kymmenen kilometrin päähän. Syytä en oikein tarkasti muista, mutta luulen sillä olleen jotain tekemistä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.

Lainattu tietenkin täältä.

Yksi viikonloppu Keminmaalla

2007-10-23T19:40:00.000+03:00

Olin jo vallan unohtanut, että kuljetin kerran viime kesänä kamerani Keminmaalle. Kuvat on tosin otettu Yli-Iin Kierikkikeskuksessa, jossa vieläkin hilluu kaikenmoisia ulkomaalaisia arkeologin alkuja kaivamassa todisteita kivikautisesta elämästä. Museo oli mielenkiintoinen, mutta näin jälkeenpäin ajatellen vaikuttavimpia olivat sittenkin ehkä maisemat.

Olin muuten juuri huutanut itselleni uuden teleobjektiivin, mistä syystä innostuin kovasti räpsimään etenkin maisemakuvia.

Lisää Kierikistä: http://www.kierikki.fi/

Aamukahvi

2007-10-20T00:47:00.000+03:00

Olen ollut viime päivinä positiivisella tuulella varmasti rasittavuuteen asti. Suunnilleen hypin ilosta päästessäni luennoille, kun ne ovat niin mielenkiintoisia, ja suurimmaksi osaksi jopa viihdyttäviä. Töitä opintojen eteen voisi tietysti aina tehdä hiukan enemmän, mutta silti tuntuu siltä että tämä vuosi on alkanut hyvin.

Erityistä iloa elämääni on tuonut pieni suloinen kahvikoju metroasemalla. Olen jopa muutamana aamuna saanut aikaiseksi lähteä yliopistolle vartin etuajassa, jotta ehtisin ostaa latten aamulla. Koju on itseasiassa minikokoinen kuorma-auto, jonka takaluukusta kaksi hymyilevää ja hyvännäköistä nuorta miestä myy kahvia. Kaikenlisäksi joka neljännen kahvin saa ilmaiseksi, mikä on minunlaiselleni addiktille varsin tervetullutta.

Lisää nostalgiaa

2007-10-13T01:53:00.000+03:00

Milla kirjoitti syksyisestä nostalgiasta, ja ehkä minäkin olen joutunut sen valtaan. Muutaman viime viikon aikana olen nähnyt unia ihmisistä, jotka eivät ole olleet osa elämääni useisiin vuosiin. Päiväsaikaan en muista näitä ihmisiä ajatelleeni, mutta öisin näen toistuvasti unia peruskoulun luokkatovereista, kaukaisista sukulaisista ja muista aikoja sitten viimeksi tapaamistani ihmisistä. Vaikka näin jälkikäteen ajateltuna on unet ovat kovin hämmentäviä, itse unissa tunnelma oli ihanan seesteinen ja rauhallinen. Joten katsellaan sitten öisin muistoja menneiltä vuosilta, mikäpä siinä.

Noin muuten olen aika tyytyväinen nykyiseen olotilaani. Varsinkin asuntoon tarkoittaen sekä itse taloa, että muita asukkaita. Onhan täällä välillä aika kylmä, mutta muuten viihdyn vallan mainiosti. (Villasukkalähetyksiä otetaan siis vastaan...) Lähellä on kaikki mitä tarvitsee, kuten 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva supermarket, ja vähän enemmänkin, kuten vallan ihana Jesmond Dene -puistoalue. Huoneeni onkin violetti, eikä vaaleansininen, kuten muistelin ja vähän turhankin suuri. Yliopistolle on matkaa jonkun verran liikaakin, mutta toisaalta nopeasti sekin metrolla taittuu. Ehtiipähän asennoitua opiskeluun matkalla.

Olen kadottanut kykyni kirjoittaa, en keksi aiheita, ja jos vahingossa tulee mieleen jotain kirjoitettavaa, saan aikaiseksi muutaman hassun rivin. Kaikki on kai vähän liiankin hyvin, kun en keksi mitään valitettavaa. Päätin kuitenkin julkaista jotain, ettei kynnys kasva liian suureksi.

Kesä 2007

2007-09-29T21:43:00.000+03:00

Nyt kun kesä on kai virallisesti ohi, voin julkaista kuvakoosteen viime kesältä. Taisi muuten olla satesin kesä aikoihin, vaikka muistankin lähinnä vaan tasalämpöisen ja aina kirkkaasti valaistun tehtaan. Miten niin tein muka liikaa töitä?

Piti kyllä laittaa enenmmänkin kuvia, mutta blogger ei ole tänään kovin yhteityökykyinen.

Tätä nostalgiaa

2007-09-18T20:14:00.000+03:00

Sateiset syksyiset päivät saavat minut aina niin nostalgiseksi. Silloin pitäisi istua teekupposen äärellä parantamassa maailmaa yksin tai seurassa. Minussa on vain sellainen vika, että vaikka sen teekupposen keittäisinkin, en välttämättä osaisi jäädä sen kanssa oikealla tavalla mietiskelemään. Itsensä unohtamistilaan ei kai tarkoituksella pääse. Siihen vain... unohtuu.

Työharjoittelu on miltei ohi. Tänään pidettiin läksiäiset. (Ensi maanantaina eivät kaikki olisi päässeet paikalle, ja kaikki halusivat, koska olin luvannut tehdä juustokakkua.) Sain läksiäislahjaksi "Survival Kit"n eli kassillisen kaikenlaista Global Finland -kamaa. Heijastimet ainakin tulevat tarpeeseen. Yllätyksekseni liikutuin, kun yksikön päällikkö kiitteli työpanoksestani ja antoi lahjan. Omituista sikäli, että ei tuolla ole oikein päässyt kenenkään kanssa sillä tavalla lähentymään, että erityisen ikävä tulisi. Hirmuisen mukavia tyyppejä kyllä olivat kaikki.

Neljännesvuoden ehdin täällä Helsingissä asua. Se kuulostaa hirmuisesti pidemmältä ajalta kuin kolme kuukautta. Vuodenaika ehti kuitenkin vaihtua, tulinhan tänne juhannuksen jälkeen. Tampereelle paluukin saa oloni jotenkin mietteliääksi. Sielläkin on muutos edessä, sillä kämppikseni Mervi valmistuu ja muuttaa vuorostaan Helsinkiin. Kahden vuoden aikana siihenkin ehti kiintyä. Alankohan tulla vanhaksi, sillä itse olen alkanut kyllästyä ainaiseen muuttamiseen ja väliaikaisratkaisuihin. Haluaisin tietää, että jossain tilassa tulen pysymään pidempään kuin vuoden. Tuntuu, että sitten voisi keskittyä suunnittelemaan muita asioita.

Toisaalta, saatuani tänään kutsun Lukiolaisten Liiton liittokokoukseen intouduin töissä hetken katselemaan kuvia ja muistelemaan menneitä. Jos menneet, joita muistelen ovat kahden -kolmen vuoden takaisia, en voi vielä olla kovin vanha. Huomasin olevani nyt myös paljon onnellisempi ja ihan vain tyytyväisempi olooni kuin silloin, ennen.

PS. Nostalgiakuva "kaukaa" kahden vuoden takaa ihan vain siksi, että saisin blogiprofiiliini kuvan.

Lasi viiniä ja viski jäillä.

2007-09-08T16:34:00.000+03:00

Löysinpä taas nettitestin, ja kun kerran en ole saanut mitään järkevää päivitystä aikaan koko kesänä, niin päivitetään sitten jotain vähemmän järkevää. Testin mukaan olen osittain Fine Glass of Wine ja osittain Whiskey on the Rocks. Tavallaan kai ihan osuvaa, molemmat juomat ainakin maistuvat, kunhan viini on punaista, ja viski ilman jäitä. Alla vielä sivuston tarjoamat tarkemmat selostukset:

"You are sophisticated and refined, but also complicated and hard to deal with. Not everyone loves you, but those who do swear that you're the coolest thing since sliced bread. One of these days the people that matter will understand you. Until then, you will be sitting on your throne as the distinguished product that not everyone has the taste to appreciate."

"You are tough and you know it. It takes a long time for people to get to know you but you wouldn't have it any other way. You don't care what people think, but sometimes that turns people off of you."

Ja muuten, valmiiksi viipaloita leipä on minusta vähän hölmöä, ei niinkään coolia.

Mistä juhannuksena kohuttiin

2007-08-27T00:04:00.000+03:00

Valkosuklaa-mansikkakakku
(10-12 annosta)

Pohja
200g voileipäkeksejä (itse käytin Digestivejä)
2dl kookoshiutaleita
125g voita tai margariinia

Täyte
200g valkosuklaata
2 munaa
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
3dl vispikermaa

Tarjoiluun
Tuoreita mansikoita

Vuoraa irtopohjaisen läpimitaltaan 24cm kakkuvuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit muruiksi ja sekoita niiden joukkoon kookoshiutaleet ja sulatettu rasva. Painele seos tasaisesti kakun pohjaksi.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Erota munista valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita tuorejuusto, keltuaiset, sokeri ja sulatettu valkosuklaa tasaiseksi massaksi.

Vatkaa valkuaiset ja kerma ERI kulhoissa vaahdoksi. Lisää valkosuklaaseen ensin kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto varovasti nostellen. Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle.

Peitä kakku huolella ja pistä pakastimeen vähintään vuorokaudeksi. Nosta sulamaan noin 30min ennen tarjoilua. Koristele.

Hieman tiskiä tuotttava operaatio, mutta taivaallinen lopputulos.

So 90's

2007-08-15T10:35:00.000+03:00

Flanöörin kannustuksesta luon minäkin oman listani.

Muistan,

• marjavarkaisilla olon ja lamppupiilon
• coca-cola -jojot, värikkäät kuminauhat ja tuoksukirjepaperin
• kun Frank Pappa kokeili kelluuko markka
• kun isällä oli firma ja sitten ei ollutkaan
• kun ympäristöopin (?) kirjan karttaan piirrettiin uusia rajoja Neuvostoliiton jälkeen
• Bula-lakin, salihousut ja NHL-lippikset
• SM-hiihtokilpailut Kallinkankaalla Keminmaalla ja nimmarinmetsästykset
• 1995 jääkiekon mailmanmestaruuden ja sen kun kirjoitettiin serkun kanssa Saku Koivulle (saatiin myös vastaus)
• Että Jyrki: oli niin siisti juttu ja serkkuni temät omat Erkk:-videot ihan ältsin hienoja
• Kun kaverini kanssa katsottiin JFK -avoin tapaus ja yritettiin ratkaista John F. Kennedyn murha
• Edelliseen etäisesti liittyen Neiti Etsivät, joita luin yli 100
• Aira Samulinin Power Mover -tanssivideot ja koulun ekat tanssitunnit
• Limu-diskot, vaaleanpunaisen huulipunan ja biipappappadappon (myös Hausmylly ja XL5 olivat kova juttu).
• Kun kesken aamuohjelmien tuli ylimääräinen uutislähetys, jossa kerrottiin, että Prinsessa Diana oli kuollut
• Kun Martti Ahtisaaresta tuli Koiviston jälkeen presidentti ja Elisabeth Rehn oli mielestään hyvä häviäjä
• Euro-Disneyn ja Euro-tunnelin ja EY:n
• Ensimmäiset "matkapuhelimet", jotka matkustivat lähinnä autossa ja niissä oli kahva kantamista varten
• Kun joku kertoi, että vuonna 2000 maailma loppuu
• Dingon come-backin, mutta minä tykkäsin Hansoneista
• Axen tuoksuisen Jaakon ja tykkäämisen
• Kun ala-asteella kaikilla piti olla Levikset ja Laura kulki kysymässä "onks noi viisnollaykköset"
• Kun räppiä kuuli vain eurohumppabiisin väliosassa
• Neonvärit
• Seksivalistuksen ja kun terveydenhoitaja puki banaanille kondomin
• Pullon pyörityksen ja Tyttöjen kesken -pelin
• Turtlesit ja Ultra Hair -barbien
• Estonian upoamisen ja kun Sarajevoa pommitettiin (sekoitin Sarajevon ja Jerusalemin)
• Melrose Placen, Nikke Knattertonin, X-filesin, Beverly Hills 90210:n, Iltalypsyn ja Nalle Luppakorvan
• Kun ajettiin Ruotsin puolelle hakemaan Ica Maxista voita, jauhoja, isoja mehukanistereita, suklaatupakkaa ja putkisipsejä. Kaikkea sai Ruotsissa enemmän ja halvemmalla.
• Monet 60-luvun teemabileet, persikat ja kermavaahdon
• Kun opin, että Afrikassa on nälänhätä

Monia muistoja en osaa sijoittaa täsmälleen johonkin vuoteen, mutta 90-luvulla aika varmasti olivat. Olen yhä katkera siitä, etten koskaan saanut Turtle-lelua, että poikabändit eivät laulaneetkaan minulle, ettemme koskaan saaneet omaa musiikkivideoamme valmiiksi, etten bähnyt Ultra Brata livenä ja että sain ensimmäisen oikean suukkoni pullonpyörityksessä. Minulla ei myöskään ollut nappiverkkareita ja hyvä niin.

Asennekasvatusta

2007-07-20T11:27:00.000+03:00

Mainitsin edellisessä postauksessa intialaiset, jotka pyytävät lähettämään kirjoja. Hommamahan menee siis niin, että kaikki yksikkömme tuottamat julkaisut ovat ilmaisia, ja niitä voi kukin tilata täältä. Sihteerin ollessa lomalla ja minun tuuratessa sihteeriä, minä saan myös kaikki julkaisutilaukset ja aiheenseen liittyvät utelut sähköpostiini: "onkoteillä esitettä sellaisesta maasta, siitä ja siitä kriisistä, vuodelta XYZ"

Asiakaspalvelu on hauskaa. Varsinkin kun Dar es Salaamin tai Lusakan edustusto pyytää lähettämään heille jotain, ja minä raukka aloitan prosessin googlettamalla kaupungin nimen, että tietäisin, minneköhän päin maailmaa olen pakettia lähettämässä (ensimmäinen on Tansaniassa jälkimmäinen Sambiassa). Monet paikalliset järjestöjen edustajat eivät myöskään käytä allekirjotuksissaan maata osoitteen perässä. En tiedä, tietävätkö he olevansa tekemisissä Suomen UM:n kanssa, vai kiertääkö jossain järjestöjen keskuudessa vain sähköpostiosoite, josta voi tilata ilmaisen "Grassroots Comicsin"?

Ainoa häiritsevä tekijä tässä sihteerikön hommassani on se, että minua jatkuvasti lähestytään teitittelemällä SIR:ksi. Jopa Briteistä ja Ruotsista tulevat mailit alkavat lähtökohtaisella oletuksella, että vastaanottaja on miespuolinen (minulle nimenomaisesti teroitettiin laittamalla mailin alkuun Dear sir/madam,). Vastaukseni jälkeen ruotsalainen korjasi itsensä lähestyen seuraavalla kerralla "Dear miss", mutta englannin, arabian ja erityisesti hindin kielillä etunimeni on ilmeisesti hyvin miehekäs. Ironiseksi asian tekee se, että koko neljäntoistahengen yksikössämme työskentelee vain kaksi miestä ja herrapuolinen vahtimestari.

Olen harkinnut oman pienen naisten aseman edistämiskampanjan aloittamista lisäämällä englanninkielisen allekirjoitukseni eteen ms tai jopa ihan suoraan miss. Ikään kuin sanoakseni "kyllä, täällä ministeriössä on tällainen neiti-ihminen hempsankeikka harjoittelijana, böö!". En vain tiedä, olisiko se jotenkin sopimatonta ja turhan alleviivaavaa. Mutta eihän ne sedät "syvällä viidakossakaan" voi ikuisuuksiin kuvitella, että nainen ei osaa eikä opi käyttäämään tietokonetta.

Kanavakatu 4 a

2007-07-18T09:58:00.000+03:00

Kanavakatu 4 a on vanhan rahapajan osoite. Pieni kivitalo sijaitsee remontin alla olevan Stora Enson pääkonttorin ja uututtaan kiiltelevän UM:n Kehityspoliittisen osaston välissä. Vanhassa rahapajassa pitää majaansa Ulkoasiainministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston kehityspoliittisen viestinnän yksikkö. Tämän kesän kolme kuukautta myös minä kuuluun viestijien ja tiedottajien kööriin.

Tunnelma yksikössämme on mukavan rento ja pukeutuminen sopivan epämuodollista. Yhdelläkään työntekijällämme en ole nähnyt pukua (jos ei Maxin pellava-asua lasketa). Yksikkömme päällikkö porhaltaa ministerin tapaamiseen (niin kuin myös johtoryhmän kokouksiin) viininpunaisessa tunikassa kultakorujen kilistessa ranteessa, korvissa ja tottakai nilkan ympärillä. Kaulassa hulmuaa violetista vihreään sävyä vaihtava huivi.

Ensimmäisen kuukauden virkanimikkeeni on toimistosihteeri. Muodollisesti minun pitäisi siis päivystää puhelinta ja selailla postia (kenties myös lakata ja viilata kynsiä). Tosiasiassa heinäkuussa asiakaspalvelua on niin vähän, että riittää kun vastailen muutaman intialaisen pyyntöön ilmaisista kirjoista (Kaikki tuottamamme materiaali on ilmaista ja sana on levinnyt erityisesti Intian kehy-järjestöjen parissa.). Huvittelen kuvittelemalla välillä hieman omituiset pyynnot Apu-englanniksi äännettynä. "I heard that you give out free books. Please send me all you have." -mitä tuohonkin nyt vastaisi. "It is not in my intention to send out our whole library. Please specify your request."

Muun aikani olen viettänyt suorittamalla ensin tympeät, harjoittelijalle jätetyt tehtävät pois alta. Käänsin yhden mielipidetutkimuksen englanniksi ja muunsin taulukot Excelin sopiviksi. Lisäksi suoritin "sähköpostilistan analyysin" eli lajittelin käsin hieman yli 3000 sähköpostiosoitetta eri kategorioihin. Vaikuttivat asioilta, jotka on jo pidempään haluttu tehdä, mutta ei rutiineilta ole aikaa, joten harjoittelija on sopiva työrukkanen. Ja parempaahan excelin rämpyttely on kuin kahvin keitto. Varsinkin, kun keitän niin pahaa kahvia. Excelin käyttö kyllä jännitti, sillä siitä on jokunen vuosi, kun ohjelmaa tosissani viimeksi käytin.

Suurin urakkani on nk. media-analyysi. Yksikössä on huolellisesti tallessa joka vuodelta kaikki kehitysyhteistyötä, kehitysmaita, kehityspolitiikka yms. koskevat lehtileikkeet. Minun tehtäväni olisi vertailla tämän lehtisalaatin vuosia 1996 ja 2005 keskenään ja löytää mahdollisia muutoksia uutisoinnissa tai esimerkiksi asenteesse kehitysyhteistyötäkohtaan. Materiaalia on vain pari kansiollista... kaikista suurimmista päivälehdistä, maakuntalehdistä, puoluelehdistä, aikakausilehdistä ja lisäksi mukaan on poimittu radiouutiset. Alkukesän harjoittelija Iikka oli ystävällisesti jo hakenut materiaalin varastosta ja kiikutti sen lähtiessään pöydälleni. Siitä on hyvä jatkaa.

Ensimmäinen juttuni.

Talo lähtee alta

2007-06-05T12:00:00.001+03:00

Siitä keskusteltiin pitkään. Vuosia itseasiassa. Ensimmäistä kertaa kotitalomme myymisestä äiti haaveili minun ollessa lukiossa. Silloin sisko vain oli niin juurtuneena kotiimme, että talosta ei olisi voinut luopua ilman suurta huutoa. Nyt sisko on asettunut Rovaniemelle, joten tositoimet saattoivat alkaa: 50-vuotias, kahden miltei aikuisen lapsen äiti etsii kerrostaloasuntoa pitkäaikaiseen omistussuhteeseen, tositarkoituksella.

Kemistä se sitten löytyi. Merenrannasta, 250m työpaikasta vielä rakennusvaiheessa oleva kerrostalo, jonka oman huoneiston suunnittelua ja rakentamista voi mukavasti sörkkiä itseä miellyttävään suuntaan. Talon oli kuulemma oltava sen kokoinen, että "siellä voi sitten tulla käymään" eli ainakin yksi "vierashuone" piti löytyä. Sopiva saatiin, kun yhdistettiin kaksi asuntoa ja neliömäärä on hieman yli 100. "Ikävä asua isoa kotia yksistään" -argumentti menetti hieman vaikutustaan tuon kaupan jälkeen.

Meille hankittiin omakotitalo, kun minä synnyin. Siinä talossa on siis antaumuksella kerättyä omaisuutta, tilpehööriä ja kaikenlaista (ainakin aikanaan) nostalgia-arvon omaavaa krääsää 23vuodelta. Nyt talo pitäisi tyhjentää ja kaikki romu käydä huolella läpi, sillä valtavaa kellarivarastoa ei tulevassa kerrostalossa ole. Mitä tehdä kaikille vanhoille koulukirjoille, lasten oman kirjakerhon kautta kerätyille n. 3hyllymetriä vieville satukirjoille, vanhoille luistimille, suksille, leluille, pehmoleluille, laatikolliselle kirjeitä ja kirjevihkoja, joita olen säästänyt ekaluokasta asti yms. yms. Iso osa päätyy varmasti roskiin tai kirpputorille. En vain tiedä, kuinka monta kirpputoripöytää pitäisi meidän krääsällemme varata. Ja kun meillä niin kovasti uskotaan, että kirjoja ei saa heittää pois.

Talo laitetaan myyntiin nyt kesällä, joten kiire on. Täytynee tänä kesänä tehdä useampi retki kotiin, sillä nyt on viimeinen mahdollisuus talsia yöpuvussa varpaisilleen nurmikolla tai juosta uimapuvussa naapurin pihan läpi jokeen uimaan. Kohta ei äidin kotitalossa ole omaa tai naapurin pihaa, tai jokea lähellä ja saunakin käy sähköllä.

Unelmat vaihtuu toisiin

2007-05-27T17:00:00.000+03:00

Nyt alkaisi sitten olla ensimmäinen lukuvuosi Newcastlessa takanapäin. Vielä kaksi viimeistä tenttiä edessä, ja sitten pääsee lomalle (eli töihin.) Olen taas onnistunut luomaan itselleni aikataulun, jossa on lähes mahdotonta pysyä. Pitänee toivoa, ettei ihmeiden aika ole ohi. Olen vierestä ihaillut eräiden kanssa ihmisten "kaikkea ei voi saada, ja aikataulut ei aina toimi" -asennetta. Minä kun olen sitä mieltä, että kaikkea pitää saada, ja aikataulu on vaan järjestelykysymys. Sitten taas huomaa vietteneensä puoli päivää erilaisten liikennevälineiden aikatauluja selatessa, ympäriinsä soitellen ja sähköposteja lähetellen, ja miettivänsä, että ehkä olisi ollut sittenkin järkevintä vaan luovuttaa heti kättelyssä. Eihän sitä tietysti enää voi, kun on jo nähnyt näin paljon vaivaa kaiken eteen, ja lupaillut ihmisille kaikenlaista.

Olen käyttänyt näitä päiviä, joina olisi pitänyt lukea tentteihin, lähinnä lenkkeilyyn. Eräänä iltana suuntasin vain jonnekin kohti jokea kotipihasta, ja päädyin hyvin epämiellyttävään lähiöön. Rikottuja ikkunoita, kadut täynnä roskia, piikkilankaa ja lapsilta näyttäviä teinejä tupakoimassa. Seuraavan päivänä testasin pyörällä, että kauanko kestää yliopistolta meidän ensi vuoden asunnolle. Samalla päätin vähän katsella tulevaa asuinympäristöäni. Toisella puolella pääkatua alue muuttui hyvinkin yläluokkaiseksi, katuja reunustivat suuret lehtipuut, talot olivat (täkäläisittäin) valtavan kokoisia ja puutarhojen ympäröimiä. Kontrasti on valtava, vaikka suomalaiseen silmät talot ovat rakenteeltaan kovin saman oloisia, matalia ja punatiilisä, eikä välimatkaa ole kuin muutamia kilometrejä.

Tämän vuoden aikana olen sekä pettynyt ihmisiin, että yllättynyt positiivisesti muutamien suhteen. En uskonut enää joutuvani keskelle sellaisia tyttöjen välisiä valtataisteluja, joiden luulin jääneen ylästeelle. Olin tietenkin väärässä. Olen myös jälleen kerran hämmästynyt siitä, miten vaikeaa joillekin ihmisille on käydä minkäänlaista keskustelua mistään vähänkään vakavammasta aiheesta. (Ja sitäkin helpompaa höpöttää tuntikausia alkoholin käytöstään ja pojista, joita on tavannut baareissa.) Toisaalta olen myös iloisesti yllättynyt siitä, miten eräät ihmiset ovat nähneet vaivaa minun mielipiteeni huomioimiseksi tilanteessa, jossa ei tullut mielenkään sellaista vaatia.

Tällä hetkellä tuntuu varsin miellyttävältä päästä kesäksi töihin, joissa ei tarvitse ajatella, eikä olla tekemisissä ihmisten kanssa, jos ei halua. En millään jaksaisi joutua keskelle minkäänlaista valtataistelua ja reviirien määrittelyä ihan hetkeen.

Holy Island

2007-05-24T22:30:00.001+03:00

Tuli käytyä pari viikkoa sitten rannikolla katselemassa maisemia. Kyseessä on vuorovesisaari, jonne siis pääsee vain vuoksen aikana ja kuulemma varhaisen kristinuskon keskus Pohjois-Englannissa. Matkalla käväisimme myös Alnwickin linnassa, jonka pihalla on mm. kuvattu kohtauksia Harry Potter elokuviin. (Noh joo, linnan noin seitsemänsataavuotiseen historiaan mahtuu paljon muutakin mielenkiintoista, siitä vaikka täällä.)

Euroviisut

2007-05-16T15:06:00.000+03:00

Missasin itse lahetyksen lahes kokonaan, ja aanestin Ruotsia, joka parjasi yllattavan huonosti. Ei siis mennyt viisut kovin hyvin minun osaltani tana vuonna. Onneksi ne huomattiin Amerikassa asti, ja kaikki olennainen on tallentunut Heatherin blogimerkintaan.

Minähän en yleensä

2007-05-07T02:59:00.000+03:00

Ja muut kootut selitykset, mutta kun tää oli musta hauskan osuva:

You Belong in London

A little old fashioned, and a little modern.

A little traditional, and a little bit punk rock.

A unique soul like you needs a city that offers everything.

No wonder you and London will get along so well.

What City Do You Belong In?

Käypäs sinäkin Milla testaamassa mihin kaupunkiin kuulut.

Californication

2007-05-05T00:34:00.000+03:00

Tässä nyt digikuvia matkalta. Omani ovat vasta kehitteillä, joten lisää seuraa myähemmin. Ehkä. Coachellasta teen erikseen postauksen kuvineen, kun en oikein enää jaksanut pienennellä niitäkin kuvia...

Sunny Newcastle

2007-04-29T00:28:00.000+03:00

Täälläkin on lämmintä, että ei kannata yhtään yrittää aiheuttaa kateutta millään Kalifornian matkoilla. No ei vaiskaan, olen minä silti vähän kade. Täälläkin on kuitenkin melkein kesä ja hamekeli, jos vaan vielä tuulisi vähän vähemmän, niin kaikki olisi täydellistä. Kevät on niin pitkällä, että tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa kun tuli Suomesta tänne viikko sitten. Ankeasta harmaudesta ja kuolleen ruohon keskeltä suoraan aggressiivisen vihreään Englantiin, jossa puut kukkivat ja voikukat valloittavat nurmikoita.

Olen yrittänyt suunnitella kesää, mutta se ei oikein onnistu. Kukaan ei tunnu tietävän, haluavatko minut töihin vai ei. Sanoisivat edes rohkeasti ei, niin helpottaisi elämää. Tällainen puhelujen odottaminen viikosta toiseen alkaa käydä hieman rasittavaksi. Kaikesta huolimatta olen päättänyt lehteä tänne. Pitää sitä edes jotain suunnitelmia olla. Olen taas ihan täpinöissäni kesästä, sitä ehtii aina talven mittaan unohtaa, miten hieno juttu se oikeasti on. Vaikkei edes ehtisi matkustaa minnekään. Vielä parempi tietysti, jos ehtii ja on varaa.

Tällä saarella oli maanjäristys ja Tallinnassa mellakoidaan. Maailmassa tapahtuu sentään vähän enemmän kuin minun elämässäni. Muistan keskustelun Budapestissa vuonna 2005 järjestetyltä seminaarilta, jossa yhdessä päädyttiin siihen, että Viron tilanne tulee vielä räjähtämään käsiin. Puhuimme juuri venäläisvähimmistön suhteesta valtaväestöön. Vaikka minusta onkin yleensä kivaa päästä olemaan oikeassa, olisin tällä kertaa ihan mielelläni ollut väärässä. Kerrankin uutiskuvat polttopullojen heittelystä kaduilla koskettivat, kun kadut olivat niin tuttuja. Sellaisia, joita pitkin on kävellyt kauniina kesäpäivänä ystävän kanssa nauraen ja katsellut joulukuisessa lumisateessa kahvilan ikkunasta. Vähän asiantuntevampaa ja vähemmän tunteellista analyysia aiheesta täällä.

Sunny California

2007-04-22T07:28:00.000+03:00

Taalla muuten sataa. Muuten paikka on super-jee. Arin Applella tyoskenteleva Roland-kaveri kierratti mukavasti auton suojassa ympari San Franciscoa. Suurena Turistipaivana kaytiin ensin Twin Peaksilla ihailemassa nakymaa sitten tietysti Golden Gate-bridgella, sataman merileijonia haistelemassa ja Japan Townissa,jossa muuten sattui olemaan Kirsikankukka festivaalit.

Mieleenpainuvimpia hetkia olivat kuitenkin puskan takana vaaniva spurgu, suklaapuoti, mursut ja 50-luku henkisessa dinerissa nautittu all american breakfast, joka piti nalan poissa aina ilta kuuteen saakka (peraan nautittu meksikolainen ateria vei sitten nalantunteen koko loppupaivaksi). Ai niin, applestoressa vierailtiin heti ensimmaisena iltana ja sellaiseen mennaan kai viela uudestaankin, talla kertaa Rolandin johdattamana.

Pojat ovat siirtyneet etsimaan amerikkalaisuutta oluesta ja ruoasta. Niinpa kaikkia valintoja johdattaa lahinna kuranmaku (bud light) ja rasvan maara. Mina kaipaan jo hieman kulttuuria tahan pikaruokamaailmaan, niinpa huomenna suuntaan kohti San Francisco MOMAa. Luvassa ainakin Frida Kahloa ja Picassoa. Digi-kameralla on otettu kuviakin, mutta tietenkaan muistikortinlukija ei toimi. Taallakaan, kaikkea ei voi saada.

Siitä ilmiöstä

2007-04-15T21:13:00.000+03:00

Kevät, kesä, syys, talvi...

Tänään istuin Europan terassilla juoden jääteetä. Kuljeksin kesähamosessa ja ostin kävelykadun jäätelökioskista salmiakki-lakritsi tötterön. Kävellessäni pitkin katua katselin silmuilla olevissa koivuissa surullisesti riippuvia jouluvaloja ja ihmettelin, miten huhtikuussa voi olla 25astetta plussaa.

Suomessa

2007-04-02T11:15:00.000+03:00

Täällä kovin kesäisessä Pohjolassa on nyt sitten tullut oleiltua vähän runsas viikko. Tampereella tuli käytyä heittelemässä vesi-ilmapalloja ja syömässä hyvää ruokaa useampaankin otteeseen. Turun uudessa kirjastossa kävin kahvilla ja myöhemmin illalla syömässä meksikolaista. Lopun ajan olenkin sitten viettänyt lähinnä baarissa, tällä kertaa kylläkin tiskin takana.

Sunnuntaina suuntasimme sisarusten ja isän kanssa Himokselle, missä sentään oli vielä hiukan lunta jäljellä. Tuli sitten hoidettua tämän talven ensimmäinen ja viimeinen laskettelureissu samalla. Ohessa kuvia kaikesta yllämainitusta:

Kahdet tuparit, synttärit ja vaalit.

2007-03-27T23:18:00.000+03:00

Tuloksena paljon rakeisia kuvia, tärähtäneita kuvia ja kuvia, jonka ottajaa ei tiedetä. 36kuvaan osui muutama otos, joista saa jotain selvää.

Satun ja Marjon tuparit

Paulin tuparit

Lastenkutsut ja vaalivalvojaiset

Kuin kolme marjaa...

2007-03-27T23:05:00.000+03:00

Oon nyt ärsyttävä, tungen poikaystävän kuvia blogiini, mutta oikeesti:

Luennolla

2007-03-19T18:53:00.000+02:00

Herra Sepos höpisi taas vaihteeksi niin sekavia luennolla, että päädyin kirjoittamaan blogimerkinnän monisteen takapuolelle muistiinpanojen ohessa ja sijaan. Miten joku voi ihan oikeasti käyttää vartin termin tuotanto määrittelemiseen? Muutenkaan ei voi kuin ihailla kykyä ilmaista täsmälleen sama asia noin viidellä eri tavalla. Näistä kyvyistä olisi varmasti hyötyä vaikka poliitikkona, mutta opiskelijan kannalta ne ovat vähän turhauttavia ominaisuuksia professorissa. (Onkohan se setä edes oikeasti professori, en taida jaksaa tarkistaa mistään.)

Muutenkin alan olla ihan vaan vähän kyllästynyt marxismiin. Mitenköhän monta kertaa aihetta joutuu vielä opiskelemaan elämänsä aikana. Minä muistan vieläkin oikein elävästi ne yläasteella jaetuissa monisteissa olleet tikku-ukot, jotka havainnollistivat kätevästi setä Marxin ajatuksia luokista. Oli iso ja lihava tikku-ukko, joka ensin söi muita pulleita tikku-ukkoja ja kasvoi isommaksi. Sitten se talloi ja rellesti pienten tikku-ukkojen keskellä. Sitten tuli vallankumous ja pienet tikku-ukot hyppivät maassa makaavan lihavan ukon päällä.

Tämän jälkeen aihetta on tullut sivuttua ainakin lukion historian kursseilla, avoimessa yliopistossa suorittamillani poliittisen historian kursseilla ja nyt poliittisia teorioita esittelevällä luentosarjalla. Mitään kovin valaisevan uutta ja mullistavaa tietoa en mielestäni ole saanut noiden tikku-ukkojen jälkeen. Olisi ehkä jopa ihan mielenkiintoista tietää sedän ajatuksista jotain muutakin kuin luokkajako, ja että uskonto on oopiumia kansalle, mutta ei, taaskin vaan selitetään mitä tarkoittaa proleteriaatti ja miten marxilainen maailmankäsitys on materialistinen. Ihan tosi? Enpä olisi tuotakaan varmaan koskaan tullut ajatelleeksi, jos sitä ei olisi luennolla toistetta neljällä eri tavalla ja vielä kirjoitettu monisteeseen varmuuden vuoksi.

Sää on tänään ollut lievästi sanottuna skitsofreenista. Aamulla kun lähidin kotoa, oli kylmää, tuulista ja aurinkoista, eli aika tyypillistä Newcastlessa. Siirtyessäni kirjastosta seminaarille satoi vettä ja tuuli edelleen. Seminaarin jälkeen luennolle juostessani satoi rakeita. Kun tulin luennolta, aurinko paistoi, oli tyyntä ja tuoksui vastaleikatulle ruoholle. Kävelin palauttamaan esseen (Sen palautuspäivä on vasta keskiviikkona, olen niin ylpeä itsestäni. Tämä on varmaan ensimmäinen kerta elämässäni kun olen palauttunut koulutyön ajoissa.) laitoksen toimistoon ja kävin samalla vessassa, aikaa kului korkeintaan kymmenen minuuttia, ja vaihteeksi ulkona satoi räntää, joka muuttui rakeiksi ennen kuin ehdin bussipysäkille. Olin suunnitellut käveleväni kotiin, mutta terve itsesuojeluvaisto ylitti partiohengen. Kun pääsin kotiin aurinko paistoi taas oikein lämpimästi. Tuuli ja rakeet olivat näköjään liiskanneet narsissit sisäpihalta. Ikävää, ne olivat nättejä. Kun aloitin tämän merkinnän, satoi räntää, nyt siellä näyttää taas aurinkoiselta. Neljä vuodenaikaa on minusta aina ollut ihan kiva juttu, mutta ei niitä kaikkia tarvita samana päivänä.

Ja kun kerran pääsin valittamisen makuun, niin voisin vielä kertoa, kuinka kätevä laitos yliopiston kirjasto on. Sieltä voi varata itselleen muilla lainassa olevia kirjoja niin, että niiden eräpäivä laitateen viikon päähän siitä, kun joku on varannut kirjan, ja lähetetään sähköpostia sille kenellä teos on lainassa. Tämä on tietysti tosi hyvä palvelu sille, joka hoksaa vähän myöhässä, että ai niin se essee, ja voi sitten pyytää itselleen kaikki ne kirjat, jotka joku ajoissa ollut on ehtinyt viedä kotiinsa. Palvelu saattaa joskus ärsyttää niitä, jotka ovat ovat lainanneet kirjoja esseetä varten, ajatelleet aloittaa kirjoittamisen ennen lomaa, ottaa muutaman teoksen pääsiäislomaksi mukaan kotiin, ja tuoda ne tullessaan takaisin ja viimeistellä homman hyvissä ajoin ennenkuin on kiire.

Joku hemmetin idiootti on siis pyytänyt KAIKKI EU-esseetäni varten hakemani SUOMI-aiheiset kirjani takaisin kirjastoon. Miksi edes kukaan täysijärkinen olisi kiinnostunut Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin? Noh, pitänee selata teokset läpi, ja käydä kopiomassa kaikki olennainen. Silti rasittaa, koko systeemi, taidan kostoksi varata nuo samat teokset itselleni loman aikana, saa joku sitten tykönään miettiä, että iten ne saa palautettua, kun ei ole yliopistolla. Toivottavasti se joku on suunnitellut lomailevansa jossain tosi kaukana.

Eduskuntavaalit oli ja meni, en taida jaksaa edes kommentoida, kun niin kovin moni muu on jo ehtinyt, enkä oikein jaksa olla mitään mieltä lopputuloksesta. Ehkä sitten kun saavat hallituksen kasaan ja minäkin olen taas hetkellisesti kotimaassa.

P.S. Minun Mozilla Firefoxini ei suostu aukeamaan, vaikka miten napsuttelisi. Hitto että tätä Microsoftin versioita aiheesta on hankala käyttää, kun ei ole edes yrittänyt muutamaan vuoteen.

Mielikuvavaalit

2007-03-19T16:58:00.000+02:00

Ahdistaa niin paljon, että edes suklaa ei auta.
Kokomuksen suosio ei tullut yllätyksenä, suuri suosio kyllä. Nähtiinhän se jo presidentinvaaleissa, että porvareilla on nostetta. Mutta mitä ihmettä tarkoittavat Sauli Niinistön 60000 ääntä? Ja vielä huolestuttavampi on oman kylähullupuolueemme Perussuomalaisten 3paikan vaalivoitto. Jos Hämeenlinnan ja Forssan kaikki asukkaat äänestäisivät Sauli Niinistöä, päästäisiin Saulin menestykseen Uudellamaalla. Kuka sen kruunun Saulin päähän asetti ja miksi?

Itse epäilen, että Sauli anasti messiaan asemansa lymyilemällä Euroopassa pankkiirin hommissa kunnes kansa oli jo tyystin unohtanut lama-ajan tiukan valtionvarainministerin. Jäljelle jäi vain rullaluisteleva maailmankansalainen, puolivallaton poikamies, joka sopi kuin nenä naamaan Kokoomuksen "nuorennusleikkauksen" käyneeseen, kirkastettuun imagoon. Presidentin vaaleissa yllätyssuuri menestys, mutta silti kapea tappio jäi kaivamaan monen mieltä. Epävarmoille äänestäjille Sauli oli helppo ja varma valinta. Naama tuli jo tutuksi pressanvaaleissa. Kokoomuksen kampanja myös ainoana onnistui jatkamaan edellisien vaalien myötätuulissa. Café Niinistöt muuttuivat Café korviksi ja ulkonäöllisesti muukin materiaali jatkoi pahvi-Sauli-linjoilla. Samanaikaisesti Keskusta ja SDP taistelivat tunkkaisen imagonsa, samannäköisten julisteidensa ja epäonnistuneiden tv-mainostensa kanssa.

Mutta mikä Saulin menestyksessä on tärkeintä, Sauli ei ole Kokoomuksen puheenjohtaja. (vaikea uskoa, mutta) Jyrki Katainen on. Sauli kutsutaan miellyttäviin, hyvähenkisiin talk show:iin, kun Jyrki taistelee muiden puheenjohtajien kanssa vaalipaneeleissa. Saulin ei nähdä takeltelevan, kiivastuvan, sekoavan sanoissaan, puhuvan itseään pussiin tai tekemään mitään muutakaan inhimillistä, mitä kiivashenkisissä vaalipaneeleissa tapahtuu. Sauli on Suuri Pelastaja. Sauli on se herrasmies, joka tyylikkäästi vaalitappionsa myönnettyään suutelee tulevaa presidenttiämme kädelle. Kyllä minäkin olin silloin vaikuttunut.

Rehellisesti se vaali voitto silti tuli. Kansa selvästi kaipasi Pelastajaa ja Sauli oli parhaana tarjolla. Mikä minua suututtaa, on se, kuinka Sauli heti vaalitulosten jälkeen pesi itsensä kokonaan ulos niin Kokoomuksen tulevista toimistakin kuin hallitusneuvotteluistakin. Hänellä kun "ei ole minkäänlaista asemaa puolueessa". Oli tuleva hallitus minkämoinen tahansa, hallitusohjelma minkäsisältöinen tahansa, Sauli ei ole vastuussa. Hän vain seuraa vierestä ja tietää uudellä ääniennätyksellä saavansa jonkin Tärkeän Tehtävän (kiinnostavaa nähdä, että mikä se tulee olemaan). Niin, eihän Sauli ole vastuussa kuin 60 000äänestäjälleen ja niille 500 000 muulle kokoomuksen kannattajalle, jotka olisivat halunneet äänestää Saulia. Ärr Murr.

Jotain tässä maassa selvästi on tapahtumassa, kun sosiaalisen epätasa-arvon kasvaessa kansa turvautuu äärimmäiseen oikeistopopulismiin vasemmiston sosiaaliratkaisujen sijaan. Jossain ovat myös menneet edustajat arvioineet pieleen, kun kansankin mielestä kaikkeen vikaanmenneeseen selitys löytyy EU:sta. Olisiko sittenkin kannattanut etsiä toinen syntipukki? Mites tästä eteenpäin? Pystyykö Suomi yhä jatkamaan EU:n edistäjävaltiona ja mallimaana, kun jarrukapuloita on yhä enemmän. Melkein saatiin muukalaisvihan vastapainoksi ensimmäinen maahanmuuttajaedustaja, mutta eihän me niin suvaitsevaisia olla.

Nyt kyllä jännittää niin moni asia. Ja olen vallan innoissani, että opiskelen alaa, joka auttaa ymmärtämään niin monia tekijöitä ja seuraa herkeämättä Arkadianmäen tapahtumia. Toivotaan tosiaan, että tässä maassa on olemassa myös niitä boheemeja porvareita.

Viikkovitonen

2007-03-13T00:39:00.000+02:00

Tällä kertaa Skrubun viikkovitosen aihe oli minunkin älylliselle tasolleni sopivan haastava, joten voisin aikani kuluksi listata viisi inhokki kotityötä.

1. Imuroiminen
Itse homma voisi olla jopa ihan leppoisaa, mutta minä en vaan voi sietää imurin ääntä. Enkä kyllä oikein muutenkaan liian kovia ääniä. Heti kun joku keksii täysin äänettömän imurin, minä hankin sellaisen itselleni.

2. Roskiksen tyhjentäminen
Yksinkertaista ja helppoa, eikö? Mitä minä sitten tässä marmatan. No, kun sitä ei koskaan kuitenkaan muista/jaksa viedä ajoissa, ja sitten pussi onkin niin täynnä, että se uhkaa haljeta. Pahimmassa tapauksessa systeemistä vielä valuu jotain yököttävän hajuista lientä ympäriinsä ja saa olla harvinaisen taitava, että sen saa ulos itseään sotkematta. Ongelma tietysti pahenee näin kesää kohti kuljettaessa, kun kärpäset heräävät eloon ja hajuhaitat pahenevat päivä päivältä.

3. Pyykkien pesu
Olisi varmaan ihan mukavaa, jos olisi kunnollinen pesukone. Kun kämpästä ei sellaista löydy, on riippuvainen pesutuvan tarjonnasta, joka ei ole kovin laadukasta. Kaikki vaatteet näyttävät vuosia vanhoilta, nyppyisiltä ja nuhruisilta heti ekan pesun jälkeen. Käsinkään ei viitsisi ihan kaikkea pestä, ja aina laittaessani koneen päälle tunnen pientä kauhua siitä, mitkä vaatteet tällä kertaa ovat tuhoutuneet lopullisesti. Maksaakin vielä tuhottoman paljon, saan helposti pyykkipäivänä kulumaan £7, vaikka pyykkiä olisi kertynyt vain muutamalta viikolta.

4. Tiskaaminen
Minä jopa tykkäsin tästä joskus, mutta tähän ikään mennessä sitä on kai jo saanut tehdä ihan tarpeeksi. Tiskaaminen oli siis kai kivaa joskus silloin, kun äiti kielsi, peläten kai astioiden rikkoutumista ja vedenpaisumusta. Sitä paitsi kädet ei oikein kestä saippuassa lilluttamista ja hanskat on hankalia ja aina rikki jostain kohtaa.

5. En minä tee muita kotitöitä.
Eiku. Noh sanotaan vaikka pölyjen pyyhkiminen, kun se nyt vaan on ihan turhaa. Kaikki pölyyntyy uudelleen parissa päivässä kuitenkin.

Näin loppukaneettina voin kertoa suuret saavutukseni kotitöiden välttelemisen saralla: Ikkunoita en ole vielä koskaan pessyt missään muualla kuin lapsuudenkodissani, ja silloinkin kai olin lähinnä äidin tiellä ja muka apuna.Luulen, etten pitäisi siitä. Silittäminen on kivaa, vaikka lähinnä silitän jonkun satunnaisen kauluspaidan kerran puolessa vuodessa, jos silloinkaan.

Äänestämässä

2007-03-11T18:43:00.000+02:00

Kävin eilen iltapäivällä täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni. Homma hoitui kätevästi paikallisessa Civic Centerissä. Huone, jonne piti mennä oli melko hankala löytää, vaikka sinne päästyäni totesin, että olen ollut samassa tilassa ennenkin. Silloin siellä vain oli seisovapöytä ja kamarimusiikkiorkesteri. Tällä kertaa pääsin kylläkin käyttämään hissiä, jonka seinällä oli seuraavanlainen kyltti:

Sitä ennen olin saanut kuulla vastaanotossa olevalta herralta, että hänellä on ollut todella huono päivä, mutta se ei kuulemma ole minun vikani. Kertoipa vielä, että rakennuksen edessä olevat joutsenet symboloivat neljää Pohjoismaata eli Suomea, Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa. Minulle ei ihan selvinnyt, että miksi siellä on lintuja symboloimassa Pohjoismaita, eikä mikä linnuista on mikäkin maa. Muistin kuitenkin kotiin päästyäni, että olen ottanut tuosta patsaasta kuvan joskus viime syksynä.

Kävelin sitten keskustan läpi ja sillan yli toiselle puolelle jokea katselemaan taidetta. Vanhaan myllyyn rakennettu museo oli positiivinen yllätys, olisi pitänyt saada aikaiseksi käydä siellä aiemminkin, ja pitänee palata pian. Erityisesti Vik Munizin valokuvat miellyttivät pop-taiteen ystävän silmää. Marilyniä jaksaisi kai katsella erilaisina versioina loputtomiin ja jo pelkkä kuvasarjan "Diamond Divas" nimi saa minut hymyilemään aina kun kuulen sen. Ja ylimmästä kerroksesta oli mukava katsella virtaavaa jokea ja siltoja ylittäviä junia.

Sophia

2007-03-04T23:08:00.000+02:00

Kävinpä tekemässä Yle:n Sophia-testin, joka kertoo kenen filosofin ajatukset ovat lähimpänä omia vastauksia. Ykkösenä minulla oli Anthony Giddens, joka on esittely tekstin mukaan on englantilainen sosiologi, jota ei ole minulle mitenkään uutta informaatiota, olenhan lueskellut sedän kirjoittamaa kirjaa koko syksyn yhtenä kurssikirjana. Näinkö helposti minut saa aivopestyä?

Kyse on tietysti paljon monimutkaisemmista syistä, mutta uskon että sosiologian ja antropologian opiskelu on jollain tavalla vaikuttanut ajatusmaailmaani ja siten myös testin tulokseen. Nauratti vaan kovasti, kun en ihan odottanut tuota nimeä vastaukseksi, kun olen hölmö ja miellän filosofit sellaisiksi jo kuolleiksi sediksi, jotka kirjoittelivat viisaita joskus kun maailmassa oli vielä aikaa ajattelulle.

Tässä vielä tulokset:

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:

1. Anthony Giddens 76.0%
2. Jürgen Habermas 74.0%
3. Ilkka Niiniluoto 73.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Sören Kierkegaard 40.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:

1. Toimittaja Saska Snellman 80.0%
2. Kirjailija Matti Mäkelä 77.0%
3. Näyttelijä Mari Rantasila 76.0%

Ottaa päähän

2007-03-04T17:14:00.000+02:00

Joidenkin ihmisten mielestä on kuulemma hauskaa, kun minua ketuttaa. Muistelen että tuossa viime syksynä naureskeltiin reilin matkapäiväkirjalle, joka loppui ja alkoi aika negatiivisiin tunnelmiin. Sitä siis saa mitä tilaa:

Ensinnäkin minua ottavat päähän paikallisliikenteen linja-autot. Kotiin on kävellen vähän turhan pitkä matka, ja kun se pyöräkin on vasta matkalla luokseni, joten juodun turvautumaan busseihin ainakin toistaiseksi. Ei siinä vielä mitään, että kuskeilla olisi huomattavasti enemmän taipumuksia menestyä jokamiesluokassa kuin ammattiajossa. Kyllähän sitä jokainen mieluummin lentelee ympäri lämmintä bussia, kuin odottelee vesisateessa ja tuulessa 45 minuuttia bussia, jonka pitäisi kulkea seitsemän minuutin välein. Erityisen miellyttävää tämä on väsyneenä ja nälkäisenä, kun on tulossa suoraan kuntosalilta hiukset jo valmiiksi märkinä, ja pitäisi ehtiä takaisin keskustaan parin tunnin päähän sovittuun tapaamiseen.

Keittiössämme oleva tiskivuori vaan kasvaa, ja minä olen kerrankin ollut hyvä ihminen, ja tiskannut omat astiani heti käytön jälkeen. Nyt sitten saa tiskata astioita myös joka kerta ennen kuin niitä aikoo käyttää, koska ilmeisesti noin puolet muista täällä asuvista ihmisistä eivät ole vielä oppineet, etteivät astiat noin yleensä pese itse itseään, eikä kenenkään äiti käy tiskaamassa niitä. Olen asiasta huomauttanut silleen ihan hyvässä hengessä pari kertaa, mutta ei se näytä mitään auttavan. Ihan kiva, että asun näiden ihmisten kanssa enää kaksi ja puoli vuotta.

Eilen oli oikein mukava ilta Carling Academyssä, joka on lähestulkoon ainoa siedettävä paikka täällä lauantai-iltana, jos haluaa jotain muuta kuin kokea uudelleen yläasteen limudiskot alkoholin kera tai viettää laatuaikaa epätoivoisten keski-ikäisten kanssa. Ilta olisi ollut vielä huomattavasti mukavampi, jos tanssiessa ei olisi tarvinnut murehtia kenkien jäämisestä lattiaan kiinni. Ja olisi ollut myös plussaa, jos olisi saanut päälleen vaikka vaan yhden tuopin, eikä kolmea. Ihan noin vaan yleisesti vinkkinä, että jos minun kauluksestani kaataa Red Bull -vodkaa ja jäitä selkääni, ei sen jälkeen kannata kysyä puhelinnumeroa. Ei meinaan tipu.

Ja sitten kun on vihdoin päässyt oksennuksella kyllästetyn kokolattiamattoportaikon kautta ulos hytisemään ja lopulta taksiin, niin olisi kauhean kiva, jos jolloin muullakin kuin minulla olisi myös rahaa maksaa se taksi. Sellaiset mulla on vaan 1,50 lompakossa perustelut ovat vähän rasittavia, kun niitä kuulee joka ilta. Noin niin kuin yleensä ihmisillä on tapana varautua siihen, että kotiinkin pitää päästä ja se joskus jopa maksaa. Tai minulla ainakin, ehkä olen sitten poikkeus. Joskus voi tietysti unohtua, eikä aina kaikilla ole sopivaa rahaa, mutta siitä että on viidettä kertaa parin viikon sisällä taksissa ilman rahaa voisi vaikka koittaa oppia jotain. Jos ei muuta, niin sen että joskus voi jäädä kotiin, jos tili näyttää miinusta.

Niin ja sitten ehdin jo olla innoissani, että tämä yhtye on tulossa tuonne yllä mainittuun paikkaan esiintymään loppukeväästä. Noh, itku lyhyestä ilosta, keikka on tietysti loppuun myyty. Ja Camera Obscura on tulossa sinne silloin kun minä olen Suomessa. Ja sitten vielä kaiken huipuksi HIM on menossa esiintymään Ilosaarirockiin, joten eipä ole sitten mitään asiaa sillekään festarille tänä vuonna. Olisivat menneet vaikka Raumanmeren Juhannukseen, niin ketään ei olisi haitannut, kun siellä on kuitenkin valmiiksi laumoittain rasittavia teinejä.

Niin ja sitten jonkun nimeltä mainitsemattoman naapurihuoneessa asuvan tyttösen pitää aina harjoitella ilmeisesti seuraava X-Factor kiikarissa kaunista lauluaan kävellessään käytävässä. Mikäs siinä, mutta kun tyttönen tuntuu aina myös jotenkin aavistavan milloin minä olen päiväunilla ja laulaa silloin erityisen kovaa. Puhumattakaan siitä, miltä laulu kuulostaa keskellä yötä vähän liian monen vodka-kevytkolan jälkeen.

Joskus on ihan kannattavaa olla hereillä kuudelta aamulla ja muita huomioita elämästä

2007-02-27T23:23:00.000+02:00

Tältä (tai suunnilleen ainakin, kamera ei oikein nappaa värejä niin hyvin kuin toivoisin) näyttää maisema minun ikkunastani ihan liian aikaisin aamulla. Tällä hetkellä varmaan vielä hiukan aiemmin, sillä kevät on tulossa ja joka päivä on hiukan valoisampaa kuin eilen. Ensimmäiset sipulikukat ovat jo puskeneet itsensä maan päälle ja oven vieressä oleva pensas on hunnutettu vaalean kellanvihreäksi.

Tajusin suunnilleen neljännellä metodologian luennolla, että minähän olen osallistunut tutkimuksen suunnitteluun, tutkimuskysymyksen ja hypoteesien miettimiseen, kyselyn valmisteluun, otoksen valintaan ja kaikkeen sellaiseen olemalla KELA:n tekemän tutkimuksen johtokunnassa. Kaikkeen sitä päätyykin, kun leikkii opiskelija-aktiivia nuorella iällä. Ja kylläpä sitä taas tunsi itsensä tyhmäksi, kun muisti koko jutun opiskeltuaan sosiologiaa puolisen vuotta. Pitäisi vielä muistaa hankkia tuon tutkimuksen tulokset jostain, kun kerran ehdin lähteä tänne ennen kuin se valmistui. Olisi ihan kiva tietää, mitä lopulta saatiin selville.

Kaikki tuntuu pitkästä aikaa selkeämmältä kuin vuosiin. Tiedän missä ja kenen kanssa asun seuraavat kaksi vuotta, ja tiedän että haluan ihan oikeasti tehdä tämän tutkinnon loppuun. Se on jotain, mitä en ole voinut sanoa oikeastaan mistään opinnoista tähän mennessä. Lukio vaan tuli käytyä loppuun, kun niin minun kai oletettiin tekevän, ja sen jälkeen en olekaan saanut mitään valmiiksi. Siitä mitä teen sen jälkeen, minulla ei ole hajuakaan. Ei edes siitä missä maassa haluan asua jatkossa, mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä.

Kaikki on kiellettyä

2007-02-22T11:33:00.000+02:00

Tämä maa on täynnä kylttejä, jotka kertovat mitä ei saa ja välillä myös mitä pitää tehdä. Ei voi sitten kukaan ainakaan väittää, ettei tiennyt rikkovansa sääntöjä.

Ehkä jokaisella vapaalla nurmikon kaisteleella harjoittelevat keski-ikäiset ja varakkaat golfaajat ovat suurikin ongelma täällä päin, minä en kyllä ole nähnyt vielä yhtäkään.

Entäs tämä sitten? Nuo sarvikounojen päälle kiipeilevät ihmiset ovatkin sitten ihan oma ryhmänsä, joka on todella häiriöksi ihan jatkuvasti.

Tämä ehkä vähän selittää, mutta ei silti olisi kyllä tullut mieleenkään ilman kylttiä. Lukemisen jälkeen teki kyllä miele kiipeillä, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut.

Tämä on sitten sitä toista sarjaa. Eli kun on vetänyt vessa, on syytä pestä kädet. Eipä olisi tullut mieleenkään ilman tätä hyödyllistä tarraa, joka on liimattu lähes kaikkien julkisten vessojen seinälle.

Tämä on kai sitten jotain siltä väliltä. Kielto ja käsky samassa. Kuva on kyllä hieno. Kannattaa pitää aina lapio valmiina, kun ei noista koirista tiedä, voivat tehdä tarpeensa milloin tahansa.

Näitä kaikenmaailman kieltoja ja muita kylttejä on ihan joka paikassa. Meidän asunnossa on hellan vieressä lappu, joka kertoo että hella pitää puhdistaa säännöllisesti. Jos näin ei tee, se viedään puhdistettavaksi jonnekin ja tämä maksaa £90. Ovissa lukee, että ne pitää lukita ja patterin vieressä on tarra, joka kertto ettei saa laittaa tavaroita liian lähelle kuumaa patteria. Tarrassa on kuva palaneesta huoneesta muistuttamassa mitä käy, jos ei tottele.

Bussissa on kyltti, jossa lukee mitä maksaa, jos jää kiinni liputtomuudesta. Samassa kyltissä kerrotaan myös, että jos käräytttää kanssa matkustajansa esim. bussin rikkomisesta, siitä saa palkkion. Jalankulkijoiden liikennevaloissa lukee, että pitää odottaa vihreää, ja tiehen on kirjoitettu mihin suuntaan pitää katsoa. Tämä on kätevä maa, ei tarvitse koskaan vaivautua ajattelemaan itse.

Selkeät ja helppo käyttää

2007-02-20T20:00:00.000+02:00

Mitä se kertoo ministeriön sivuista, jos haluamansa julkaisun löytää helpoiten laittamalla googleen haun: "oikeusministeriö AND hallintosopimusten sääntelytarpeesta". Linkki sitten johdattaa tietysti takaisin ministeriön sivuille ja kiltisti suoraan haluamasi viitteen pariin.

Oikeusministeriön sivujen oma hakupalvelu ei tietenkään koko julkaisua tuntenut ja julkaisuarkisto taas riitti vuoteen 2002.

Argh.

Elävä arkisto

2007-02-16T03:33:00.000+02:00

Ylen elävä arkisto on ilahduttanut minua jo pitkään. Materiaalia on paljon ja monenlaisista aiheista. Ohjelmat toimivat loistavina ajankuvina jo pelkästään aihevalintojensa takia, mutta myös ihmisten puhetapaa, eleitä ja pukeutumista on mielenkiintoista tarkkailla. Tämän iltainen löytö oli reportaasi Partaharjun leireistä. Minä olen ollut tuolla varmaankin juuri joskus ohjelmassa mainittujen 50-vuotis juhlien aikaan, tarkkoja vuosia en enää muista. En edes tiennyt, että paikalla on noin pitkä ja kristillinen historia. Raittiusleireiksi niitä silloin aikoinaan (kun tytötkin olivat päässeet mukaan jo kymmenen vuotta aiemmin) muistaakseni kutsuttiin, mutta eipä meitä lapsia tainnut paljoa minkäänlainen sanan julistus kiinnostaa. Enemmän kyse oli kai kavereista ja kesästä. Paljon hyviä muistoja tuli kuitenkin mieleen ihan yllättäen, kun näki tutut rakennukset, nuotiopaikat ja rannat.

Toinen tunteita, vaikkakin vähemmän iloisia, herättänyt pätkä oli Suomen ensimmäisen
hiv-potilaan haastattelu. Sekin ihan sinällään ja myös ajankuvana. Varsinkin toimattajalla tuntui olevan suuria vaikeuksia suhtautua aiheeseen neutraalisti, tai edes lausua sanaa homo. Minua jäi eniten vaivaamaan se, että potilaan vanhemmille oli ollut kuulemma paljon vaikeampaa hyväksyä homous kuin sairaus. Tavallaan ihan ymmärrettävä reaktio, varsinkin kun ottaa huomioon, että näiden poikien vanhemmat ovat ihan eri sukupolvea kuin minä. Mutta kyllä minusta on silti näin ajatuksen tasolla kummallista olla enemmän hädissään siitä kummasta sukupuolesta rakas ihminen on kiinnostunut, kuin siitä että tämä on kuolemansairas.

Niin, ja hauskaa oli myös havaita, että jo vuonna 1968 oppilaat olisivat halunneet päästä seuraamaan opettaijainkokouksia. Muutenkin ihan mielenkiintoinen pätkä baaritytön elämästä ja kouludemokratiasta.

Löytyypä tuolta myös mm. Kylli-tädin tarinoita ja juttua Pendoliinojen tulosta Suomeen. Jotenkin minä taas luulin niiden olevan paljon uudempia ilmiö, mutta niin se aika vaan tuntuu kuluvan paljon nopeammin kuin minä ehdin huomata. Ja nuori Mirja Pyykkö näyttää tosi hassulta.

Italia osa2: Rooma

2007-02-14T23:05:00.000+02:00

Täällä on vielä noin tunnin ystävänpäivä, joten hyvää sellaista kaikille! Olen huono ihminen ja saanut aikaiseksi lähettää vain yhden kortin, mutta toivottavasti tärkeät ihmiset hoksaavat olevansa tärkeitä ilman korttejakin.

Tällä viikolla on ollut kivaa. Maanantaina kävimme syömässä italialaista isolla porukalla. Ruoka oli taivaallista ja jälkiruoka vielä parempaa. Eilen juhlimme Sarahin synttäreitä Digitalissa. Tänään en enää edes jaksanut lähteä Ystävänpäivä juhliin. Olisin kyllä varmaan muutenkin taas vaan saanut jonkinlaisen ahdistuksen kaikista pariskunnista. Tai siis yleisesti siitä ajatuksesta että kaikkien pitää väkisin yrittää pariutua koko ajan, ja on jonkinlainen epäonnistuja, jos ei huvita koko ajan kiehnata yhdenkään pojan ympärillä.

Tänään kävimme katsomassa asuntoa ensi vuodelle. Kämppä oli todella kiva, mutta minun mielestäni ihan liian kaukana yliopistolta ja keskustasta, ja vähän turhan kallis ollakseen niin kaukana. Huomenna menemme katsastamaan toisen, joka on lähempänä ja halvempi. Kuvien perusteella ei kuitenkaan yhtään niin kiva. Molemmissa on yksi ylimääräinen pieni huone, joten ensi vuonna meillä on vierashuone. Yritän tässä nyt siis vihjailla, että täällä voi sitten tulla käymään. Saa toki tulla aiemminkin, jos ei ole liian vaativa majoituksen suhteen.

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tänne muuttoni jälkeen kämppikseni ovat alkaneet ärsyttää minua. Se on kai ihan normaalia, mutta sunnuntaista asti ollut känkkäränkkä-tuulella melkein koko ajan. Tiistaina tytöt naureskelivat aamuiselle kampaukselleni, ja minua ärsytti ihan suunnattomasti. Niin kuin varmaan monet tuntemani ihmiset ovat huomanneet, en todellakaan ole mikään aamu-ihminen, mutta nyt rasitti normaaliakin enemmän. Ja vaikka en olekaan yhtään siisti tai siivousintoinen tai muuten kodinhengetär, on minua myös alkanut häiritä tiskivuoret keittiössä ja se, että ihmiset jättävät likaisia astioita, vaatteita ja kenkiä ympäriinsä.

Jottei menisi pelkäksi valittamiseksi, niin lopuksi vielä loput Italian kuvat. Tai loput julkaisukelpoiset. Olen ehkä maailman huonoin valokuvaaja, mutta tässä näitä nyt silti on, jos ketään kiinnostaa.

Roomassa alkoi tuntua siltä, että rauniot on oikeastaan aika tylsiä, kun niitä on joka paikassa.

Italialaiset teepussit on söpöjä ihan oikeita pieniä pussukoita.

Juomapelien pelaaminen australialaisten kanssa ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus. Tähän peliin sisältyi Vegemiten lisäämistä juomiin. Todella pahan makuista, kuten kuvasta näkyy.

Ja loppukevennys, olkaa hyvä!

Lunta!

2007-02-07T03:02:00.000+02:00

Katsoin juuri äsken puolivahingossa ikkunasta ulos ja täällä on LUNTA! Ei sitä ollut maassa vielä yhdeltätoista, kun tulin kotiin. Melko kylmää ja aurinkoista on ollut kyllä kohta pari viikkoa. Oli pakko vaan päästä kertomaan tämä jonnekin, enkä viitsi kämppiksiäkään herättää. Toivottavasti maa on valkoinen vielä huomennakin.

Coachella

2007-02-05T21:18:00.000+02:00

Harvoin keikkailevan Björkin kotisivuilla kerrottiin tämän esiintyvän Yhdysvaltalaisilla festareilla, jossa hänen lisäkseen esiintyy yhden keikan ajaksi uudelleen kokoonkasattu Rage Against the Machine. Tämä uutinenhan sai potkua Jariin, jonka nuoruuden idoleihin RATM kuuluu. Minua asia e tietystikään hetkauttanut, olenhan juuri ja juuri16-vuotiaana teininä nähnyt RATM:n livenä 2000 Provinssissa. Lähinnä 60- ja 90-luvun poikabändejä kuuntelevana tyttösenä (jälkimmäisestä juuri luopuneena) arvostin sitä kokemusta todella.

Sen verran asia kuitenkin jäi kiinnostamaan, että päätimme tutustua kyseisen kulttuurielämyksen tarjoavaan taide- ja musiikkifestivaali Coachellaan. Kesällä Ruisrockin jälkeen oli keskustelua omista unelmafestareiden top5 bändeistä. -Minne olisit valmis matkustamaan pidemmänkin matkaa. Minä taisin listata ainakin Björkin, Placebon, Blurin ja Red Hot Chili Peppersin. Jarin listalla oli juurikin tuo RATM ja Björk. Kuinkas sitten kävikään, että Coachella arst and music festivalin kokoonpanoon kuuluu mm. Rage Against the Machine, Björk, Red Hot Chili Peppers, Air, Placebo, Arctic Monkees, Jarvis Cocker, Kaiser Chiefs, Faithless, DJ Shadow, The Good, the Bad and the Queen (Damon Albarnin viimeisin kokoonpano), Travis, Gotan Project, !!!, Regina Spektor, Manu Chao, Happy Mondays, Damien Rice, the Roots, Lily Allen , the Kooks ja ihan hirveästi bändejä, joista en ole ennen kuullutkaan, ja joita olen nyt kuunnellut ja ihastellut. Thank God for Last fm.

Parastahan tuossa festarissa tietysti on, että vaikka sinne ei olisi enää lippuja jäljellä, niin minulla ja Jarilla ja kahdella muulla forssalaisella (Ari ja n1ko) on sellaiset. Ja on muuten myös lennotkin varattuna ja maksettuna San Franciscoon 20. päivälle huhtikuuta. Itse festari on pienemmällä paikkakunnalla Kaliforniassa nimeltä Indio, joka sijaitsee yli 10h ajomatkan päässä Friscosta. Luvassa on siis hippi-San Franciscoa, hitunen roadtrippailua, festarit ja lopulta pikainen katsaus Los Angelesia, josta lennämme takaisin Suomeen. Harmi vain, että vappu jää nyt suomessa juhlimatta, mutta eiköhän varhainen rusketus ja suuri musiikkielämys korvaa yhden serpentiinipelleilyn.

Ai niin, New York Times kirjoittaa, että Yhdysvalloissa ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei ole saanut kannatusta ehkä siksi, että siellä on kulloisellakin hetkellä monta erilaista säärintamaa. Euroopassa taas kulloinenkin säärintama saattaa vaikuttaa kerrallaan moniin maihin kokonaisuudessaan. Kaikenlaisia perusteluja sitä kuuleekin.

Italia osa1: Milano

2007-02-04T15:49:00.000+02:00

Kuvia Italiasta, olkaa hyvä. Lisää tulee, kunhan jaksan pelata tämän bloggerin kanssa lisää. Nyt vetäydyn Harry Potterin ja terveyskaupasta löytämieni Panda-lakritsien pariin. (Joo, ne on ihan varmasti tosi terveellisiä, ei niitä muuten olisi siellä myyty.)

Ai niin, minä en ymmärrä miten ne ovat antaneet mäkkärille liiketilan tuolta hienosta galleriasta, jossa on lähinnä Prada ja Dolce&Gabbana ja pari tosi hienoa ravintolaa.

Ilmastointiteipillä voi korjata todistettavasti ihan mitä tahansa.

Unikko-saappaat Milanossa ja taka-alalla tyynykin, jos viitsii tihrustella.

Näin pohjoismaalaiseen minimalismiin tottuneena hautausmaat maailmalla jaksavat ihmetyttää. Isoja muistomerkkejä ja patsaista vaikka miten paljon, kukkia joka puolella ja valokuvia vainajista. Jotenkin tuo minun kokoiseni vauva suutelemassa pienen pientä Kristusta näytti erityisen hämmentävältä.

Ja minä uskaltauduin ihan yksin katselemaan hautoja, jotka olivat maan alla. Tällä kertaa en repinyt kenenkään nahkatakkia rikki, osittain ehkä siksi ettei ollut ketään nahkatakkiin pukeutunutta lähistöllä. Ja oli päivä joten ei ollut yhtään niin pelottavaa kuin sillä yhdellä hautausmaalla muutama vuosi sitten. Muuten tuo paikka kyllä oli aika karmea. Koko rakennus täynnä hautoja. Seinät pelkkiä hautoja, kannatin pylväätkin täynnä pieniä luukkuja, katot ja lattiat täynnä hautoja, terasseilla pieniä patsaita, jotka olivat oikeasti hautoja eli niissä oli uurnan mentäviä luukkuja. Ja sisäpihalla tietysti hautausmaa.

Ja yksi haudoista oli muutettu siivouskomeroksi. Vähän kurjaa ja samalla aika huvittavaa.

Potkupalloa sumussa. Melkein kuin Newcastlessa. Puissa on kuitenkin lehtiä, joten Italiassa tuo on otettua, uskokaa pois.

Tämä nyt vaan oli ainakin minun mielestäni valtavan hauska kyltti, mitä ikinä mainostaakaan loppujen lopuksi.

Joku voisi kertoa minulle, miksi aina eksyn paikkoihin juuri silloin kun siellä on tällainen ilmakuvanäyttely. Nähtiin näitä aika monta jo reilillä ja sen jälkeenkin olen bongannut useita. Tai ehkä niitä sitten vaan on kaikissa kaupungeissa jatkuvasti nykyään, eikö Helsingissäkin ollut vähän aikaa sitten?

Tulipalo

2007-02-02T20:40:00.000+02:00

Käytiin tänään taas vaihteeksi katselemassa asuntoja ensi vuodelle. Eivät ole taaskaan kovin kivoja. Halpoja kylläkin, joten voipi olla että tyydymme kohta halpaan, mutta ei niin kivaan. Minusta olisi ehkä tärkeintä, että se olisi hiukan lähempänä yliopistoa, ja jossain missä pubien perustaminen ei ole kiellettyä. (Täällä Fenhamissa, missä tällä hetkellä asumme, on ihan oikeasti kiellettyä perustaa pubeja, eli niitä ei siis ole lähimailla yhtäkään.) Se että voisi aamuisin kävellä luennoille olisi ihan luksusta.

Käveltiin sitten keskustasta kotiin. Matkalla sammutimme tulipalon. Tien vieressä olevat lehdet olivat syttyneet palamaan, ja tuli oli jo alkanut levitä viereiseen puuaitaan. Heittelin sitten maata liekkien päälle, ja kyllähän ne sammuivat. Vähän kyllä jäi sellainen fiilis, että se saattoi jäädä kytemään, mutta onneksi paikan ohi varmaan kulkee ihan koko ajan ihmisiä, joten joku varmaan soittaa myöhemmin palokunnan, jos meidän hieno yrityksemme pelastaa tilanne ei toiminut. Noh, eipä ole tällaistakaan ennen sattunut.

Sata asiaa

2007-01-30T16:35:00.000+02:00

Minun tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä. Joten varautukaa, tästä saattaa tulla hyvinkin pitkä postaus. Tai ehkä teen useamman, saa nyt nähdä.

Kämppiksemme Estelle lähti tänään aamulla aikaisin takaisin Ranskaan. Oltiin sunnuntaina porukalla syömässä intialaista ja Moodissa tanssimassa. Ilta päättyi silleen tyypillisesti ihme säätöön, ja tultiin lopulta melkein kaikki vähän eri takseilla kotiin. Linsey lähti Jonathanin perässä Blu Bamboon ja Becky Linseyn perään. Estelle jäi muiden ranskalaisten kanssa Moodin ja minä, Sophie ja Sarah lähdettiin ajoissa kotiin. (Sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun ensinnäkin kuluttaa illan aikana huomattavasti enemmän rahaa ruokaan kuin juomaan ja lisäksi on lopulta sitä mieltä, että siellä intialaisessa oli paljon hauskempaa kuin Moodissa.)

Tuntui niin hassulta, kun samalla kun Estelle itkeskeli lähtöään uusi kämppiksemme Angela oli ihan innoissaan tänne saapumisestaan. Ympyrät sulkeutuvat. Angela on Espanjasta ja kovin ujo vielä toistaiseksi puhumaan englantia. Oppii tietysti varmaan nopeasti. Minäkään en oikein enää edes muista mitä kieltä olen puhunut tai lukenut. Ja esseetäni arvostellut professori ei ollut omien sanojensa mukaan edes huomannut, ettei englanti ole äidinkieleni. En minä siitä silti kovin hyvää arvosanaa saanut, mutta kommentti piristi silti.

Olen myös pitkästä aikaa lukenut paljon kirjoja. Ja jopa pitänyt yhdestä ns. elämäntaito kirjasta. Nimittäin Koppin "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!" nimisestä teoksesta. Kirja ei oikeastaan tarjoa minkäänlaisia ratkaisuja, vaan muistuttaa ihmistä siitä, ettei ole mitään hokkuspokkus-ratkaisuja tai helppoja teitä onneen. Tavallaan kirja höpisee itsestäänselvyyksiä, mutta kun ne itsestäänselvyydetkin pakkaavat ainakin minulta välillä unohtumaan. On ihan hyvä, että joku takoo välillä parin sadan sivun verran päähän, että tässä maailmassa on pärjättävä ihan itse, eikä marttyyriksi ryhtyminen auta. Muita on aina kiva syytellä ongelmistaan, mutta jos niistä aikoo päästä eroon, on toimittava ihan itse. Kiitos siis siskolle ja veljelle ylioppilaslahjasta, on ihan oma vikani että tartuin siihen vasta nyt.

Aiheesta on muuten näköjään kirjoittanut aika moni muukin. Kylläkin jo kesällä. Tätä kautta löytää tiensä aika moneen kirjoitukseen, kun seurailee linkkejä.

Tuo aiemmin jo muutaman kerran mainittu On Beauty oli vähän pettymys. En oikein osaa edes sanoa miten, mutta jotenkin odotin siltä enemmän. Ehkä odotin liikaan, sillä olen pitänyt niin kovasti Smithin edellisistä teoksista. Nyt en edes nauranut kertaakaan ääneen, mitä tein esim. White Teethiä lukiessani aika paljonkin, vaikka kirjoitin kirjasta tylsää esseetä. Sinänsä kyllä perheen sisäisiä suhteita kuvataan hyvin, ja varsinkin sitä miten keskustelut lähtevät niin helposti ihan hakoteille. Kaikki tuntuvat puhuvan lähinnä itselleen ja käsittävän toisiaan jatkuvasti väärin. Myös elämää kampukselle kuvataan kivasti ja elävästi. Niitä hiljaisia hetkiä luennon lopussa, kun pitäisi kysyä kysymyksiä, opiskelijoiden ja professoreiden satunnaisia kohtaamisia, sitä miten joku on saattanut miettiä viikon, mitä sanoisi professorille käytävässä, vaikka itse keskustelu kestää vain muutamia minuutteja.

Nyt pitäisi varmaan silittää loput pyykit, ja tehdä jotain ruokaa. Olen syönyt koko päivä Estellen ostamia suklaita, jotka ovat kyllä oikein hyviä, mutta pitäisi varmaan aina silloin tällöin harrastaa oikean ruuankin syömistä.

Johtaja

2007-01-29T18:05:00.000+02:00

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Oikeasti olen keskiviikosta alkaen Tamyn sopo-jaoston (puheen)johtaja. Siitä ei varmaankaan vielä kirjoitella kirjoja ja hartaita ajatuksia.

Rampa

2007-01-24T16:59:00.000+02:00

Uuden vuoden lupauksena päätin aloittaa mieluisan liikuntaharrastuksen, joogan, uudestaan. Osallistuin jopa alkeiskurssille palauttaakseni liikesarjat mieleeni. Joulukuussa taas hankin motivaation (ja syyllisyyden) synnyttämiseksi itselleni oman joogamaton (joka ei haise samalta kuin yläasteen pesisräpylät) nurkkaani tunneista muistuttamaan. Kaikki on pedattu Uuden Elämän aloittamista varten.

Sanomattakin on selvää, että kolmen päivän joogaharjoittelun jälkeen olin jäykkä kuin seipään niellyt. Ja eriskummallisia paikkoja, kuten kylkiä ja lapaluiden alta särki. Siellä ne lihakset nyt kasvoivat... niinhän? Kolmessa päivässäkin edistys näkyi, sillä viimeisenä päivänä pysyin jo horjumatta hartiaseisonnassa jalat kutakuinkin suorana kohti kattoa 20hengityksen ajan.

Terhin kanssa ollaan kunnostauduttu muussakin urheilussa. Käydään säännöllisen epäsäännöllisesti uimassa mummojen ja pikkulasten kanssa. Suureen urheiluharrastukseeni tuli vain kurja katkos, kun matkalla uimahallista kotiin, siinä suunnilleen joogasalin kohdalla, lensin mojovasti nokalleni sohjoon. Tuloksena venähtänyt nilkka, mustelmia, läpimärät vaatteet, rikkinäiset sukkahousut ja verinen polvi. Urheilu on vaarallista.

Armas hoitsukämppikseni paikkasi nilkan ja polven ja kiltti poika taas on talutellut rampaa ympäriinsä. Nyt sitten kuljen tutisevana mummona jäisillä kaduilla ja polvessa komeilee violetti muumilaastari. Itsepintaisesti silti jatkan astangajoogan harjoittelua. Joku päivän saan vielä sormet jalkojeni alle ja pään polviin suorin selin.

Milano

2007-01-23T11:44:00.000+02:00

Ajattelin nyt kirjoittaa sentaan jotain, vaikka minua inhottaa kirjoittaa ilman noita kivoja pienia pisteita tiettyjen kirjainten paalla.

Italia on osittain juuri sellainen kuin voisi olettaakin. Esim. auton voi nahtavasti parkkeerata lahestulkoon minne tahansa. Suojatien paalla on yleensa mukavasti tilaa, mika on varsin katevaa. Ja myos jalkakaytavan ja ajaradan valiin jaavat nurmikot on kuin tehty parkkeerausta varten. Ja tietysti, jos laittaa hatavilkun paalle, niin auton voi jattaa ihan mihin vaan mielitekee. Siis vaikkapa keskelle katua.

Muutenkin liikenne on melko kaoottista eika kukaan oikein tunnu tietavan mika niiden variaan vaihtavien valojen tarkoitus on. Skootterille voi katevasti puikkelehtia autojen valeissa, eika tarvitse valittaa liikennesaannoista sita vahaakaan.

Ai, niin. Yhdistynyt Kuningaskunta on ajautunut kansainvaliseen kriisiin. Syyne Celibrity Big Brother. Gordon Brown on nyt sitten matkustanut Intiaan selittelemaan, miksi pahat brittijulkimot ovat haukkuneet isonveljen talossa asuvaa Bollywood tahtosta telkkarissa. Minusta se maa voisi taas vaihteeksi vaikka hankkia oikeita ongelmia. Tai siis keskittya niihin oikeisiin ongelmiin, kuten siihen, ettei lahes viidennes vaestosta osaa lukea.

Huomenna lahden Roomaan. Taalla sataa, joten on selvastikin aika vaihtaa maisemia. Tahan asti on ollut tosi nattia ja aurinkoista. Sadekin on kylla tavallaan ihan kivaa, varsinkin taalla, kun samalla ei tuule ihan kauheasti. Newcastlessa sade tarkoittaa aina myos tuulta. Tai itseasiassa siella vaan tuulee aina ihan kunnolla, vaikka ei sataisikaan.

Kuviakin olen ottanut, ilmestynevat tanne, kunhan paasen takaisin oman koneeni aareen.

Ohi on!

2007-01-17T02:54:00.000+02:00

Ensimmäinen lukukauteni on vihdoin virallisesti minun osaltani ohi. Viimeinen essee palautettu maanantaina ja viimeinen koe oli tuossa aamulla. Hiukan sekoittelin asioita keskenäni, mutta toivottavasti silti pääsen läpi. Minua rasittaa, että teen aina tätä samaa virhettä. Muistan kyllä asian ja teorian ihan hyvin, ja osaan jopa soveltaa, mutta en koskaan muista, kuka koko homman alun perin keksi. Sitten kirjoittelen iloisesti pitkät pätkät muka jostain tietystä tutkijasta, ja olenkin puhunut kahden eri ihmisen kirjoituksista. Raivostuttavaa.

Yritin ostaa polkupyörän. Ei onnistunut. Sitä ei voida kuulemma kuljettaa kotiin, koska meidän osoite ei ole niiden tietokannassa. Ehkä käsittämättömin asiakaspalvelutilanne ikinä. Sitä ei voi myöskään noutaa liikkeestä, joten jäin toistaiseksi ilman. Voisin vaikka huomenna koittaa jatkaa etsintöjäni, jospa jossain muualla osattaisiin olla vähän joustavampia.

Ja torstaina lähden Milanoon, ja aion laiskotella. Joo, siellä on varmaan kaikkea kivaa nähtävää, mutta älkää kertoko minulle, haluan laiskotella hyvällä omalla tunnolla, tietämättä kaikista taideaarteista, jotka jäävät näkemättä. Jos nyt vaikka vahingossa eksyy johonkin kirkkoon, niin sitten eksyy, mutta muuten ajattelin lähinnä juoda kahvia ja hiukan syödä aina välillä. Muutaman kirjan voisi ottaa mukaan, jos pelkkä kahvin juonti alkaa tympiä.

Löytö

2007-01-11T23:43:00.000+02:00

Materiataivas on hetkeksi laskeutunut myös Pirkanmaan päälle. Suomessa on nyt kirja- ja levyale. Aamulehti ilmoitteli, että mistä kaikista löytyy sinisien nuolien alta levyjä alehintaan. Jarin kanssa päätettiin lähteä pyhinvaellusretkelle musiikkimaailmaan. Suunnitelma oli selvä: aloitetaan yksittäisistä levyliikkeistä ja siirrytään siitä ketjuihin (free record shop) ja markettimyymälöihin -jos vielä jaksetaan.

Alennusmyyntien todellinen tarkoitushan on vain saada ihmiset kauppoihin ostamaan täysihintaisia tuotteita. Sen olen oppinut jo kaiken maailman rätti- ja nuttumarkkinoilla, joiden alerekeissä on vain se, mikä ei ole kelvannut kenellekkään -ja syystä. Sitä en vaan ymmärrä, että miksi minä en pysy aleosastolla edes silloin, kun sieltä löytyisi laatutavaraa puoleen hintaan. Onneksi tämänkertainen hairahdukseni oli todellinen löytö.

Päätin jo etukäteen, että vaikka alemyynteihin menenkin, tällä kertaa en sorru halvanhinnan houkutuksiin ja ostamaan jotain "ihan kivaa, jonka sain vitosella." Epe's:iltä löytyikin jo kauan haluamani Von Hertzen Brothersien Approach 8,90€. Mutu-tuntumalla päätin ostaa levyn heti, vaikka en ollutkaan käynyt vielä muissa liikkeissä vertailemassa hintoja. Mutu oli oikeassa. Kaikkialla muualla levy oli 90centtiä kalliimpi!

Pidän kalenterini takana listaa levyistä, joita kovasti haluaisin omistaa ja artisteista, joihin haluaisin tutustua tarkemmin. Epe'sillä kaivoin tuon listani esiin, etten vaan haksahtaisi mihinkään ale-kivakiva-levyihin. Listasta paistoi esiin tyttösen nimi, jonka olin kuullut YLEX:ltä alkusyksystä. Kysäisin ohimennen myyjältä, löytyykö Charlotte Gainsbourgin levyä liikkeestä. Myyjä ei ollut kuullutkaan ja kysyi kauppiaalta, onko nimi tuttu. "Joo. Isänsä tyttö!" Levyä ei silti ollut kaupassa.

Seuraava kohde oli Platta, jonka ikkunassa mainostettiin Huscy Resquen uusinta hintaan 10.90€. Jari oli mielessään koonnut jo useampia potentiaalisia levyhankintoja, kun löysi ulkomaisten artistien hyllystä kohdasta "G" etsimäni ranskalais-englantilaisen neitosen levyn. Hinta oli 20€. Inhoan tehdä valintoja ja varsinkin kun on kyse rahasta. Jossain (syvällä) minussa asuu kuitenkin pikkutarkka kitupiikki. Vielä oli ainakin 2 kauppaa käymättä ja Free Record Shopissa odottivat notkuvat 2levyä 20€:lla pöydät. Lisäksi, ostamalla Charlotte Gainsbourgin levyn nyt, rikkoisin jo perusasteella luomaani levynostosääntöä. -En ole kuullut kuin tytöltä kuin 1biisin. Toisaalta olin etsiskellut levyä yli puoli vuotta ja miltei tilannut sen netistä. Lopulta päätin, että alennusmetsästykseni tulos olisi vain kaksi levyä ja näin Charlotte liittyi veljeskolmikon seuraan.

Seuraavassa liikkeessä sortui metsästystoverini. (Siihen asti hän oli vain "tarkkaillut ja vertaillut hintoja".) Swampista löytyi koko Rinneradion tuotanto (ei ale-hintaan, muuten suht edullisia tosin.) ja Jari päätyi sullomaan uuteen mari-kassiinsa 3kpl "electronista jazz-vaikutteista instrumentalmusiikkia". Free Record Shoppiin menimme siis matti kukkarossa. Onneksi, sillä tarjonta oli löytöihimme verrattuna köyhää. Samat levyt alessa, jotka aina, ellei vähemmän ja jotain rock-klassikkoja. Silti kotiin kävellessäni mietin, olisiko sittenkin ollut järkevämpää ostaa samalla rahalla enemmän. Typerää.

Onneksi vaisto ei pettänyt. Charlotte Gainsbourgin levy oli juuri sitä, mitä odotin, vaikka olinkin ehtinyt kuulla vain yhden kappaleen YLEX:ltä puoli vuotta sitten (AF 607105). "Rohkeaa" päätöstäni kannustivat tieto siitä, että tyttösen kappaleet ovat tehneet Hra Jarvis Cocker ja sellaset ranskalaiset Airin tyypit. Musiikki onkin tosi Airmaista, mutta nyt vain sen päälle laulaa herkkä ja heleä tytön ääni. Lyriikoissa on sotkettu ranskaa ja englantia, mikä ei kuitenkaan ollenkaan häiritse, sillä tyttönen ääntää molempia loistavasti ja sekoittelu tuntuu vain luonnolliselta. Levyn nimi 5:55 viittaa aikaiseen aamuun ja koko levy tuntuukin olevan utuista kesäaamufiilistelyä. Suosikkibiisikseni jäi yhä AF 607105, joka kertoo lentokonematkustanisesta ehkä romanttisemmin kuin koskaan. Eiköhän se ole selvää, että löysin uuden rakkauden.

Elämä on pitkä puutelista

2007-01-10T14:38:00.000+02:00

Uusi yritys

Kirjoitin eilen melko pitkän pätkän tänne, ja rakas ihana Blogger hävitti sen. (Pitäisköhän meidän vaihtaa siihen uuteen, Milla?) Ketutti eilen niin paljon, etten viitsinyt kirjoittaa uutta. Enää en oikein edes muista, mistä halusin kirjoittaa. Eilen olin täynnä suuria sanoja, mutta tänään en millään keksi, mikä tuntui niin kamalan tärkeältä.

Ainakin kirjoitin siitä, miten juhlimme maanantaina vähän kaikkien synttäreitä. Andrew ja Ellie ilmestyivät kylään, ja onnittelimme ensin Andrew:n kanssa toisiamme, kun meillä on vain päivä ikäeroa. Kämppikseni kertoivat ostaneensa Beckylle (synttärit olivat myös joskus joulukuun lopussa) lahjan ja kysyivät haluanko osallistua. Yllätys oli melkoinen kun tytöt hetken päästä kävelivät laulaen kakun kanssa yhteistilaan. Kakkuakin piti sitten leikata kolmestaan pitäen kiinni samasta veitsestä. Ei ollut muuten helppoa. Häissä pääsee aika vähällä, kun pitää leikata kakkua vaan kahdestaan.

Sain lahjaksi sen Smithin On Beautyn, jota olin täällä toivonut. En tiedä mistä nämä tytöt olivat sen keksineet, kun tuskin osaavat suomea. Lisäksi sain juuri oikean sävyisen (sellainen punertava violetti) luomivärin. Onneksi en itse ole vielä ehtinyt sellaista ostaa, sillä tuo oli juuri se sävy, joka minulta puuttuu. Joku siis oikeasti kuuntelee minun höpinöitäni siitä, mistä pidän. Sinänsä kyllä kaikki tässä joulun tienoilla saamani lahjat ovat olleet oikein osuvia, mutta nyt minut oikeasti yllätti se että minut vain pienen hetken tunteneet ihmiset ostavat näin osuvia lahjoja.

Tajusin myös eilen asian, jota olen kyllä pohtinut aiemminkin. Olen tuominnut itseni kodittomaksi. Minulla on aina ikävä jonnekin. Jos olen Suomessa ikävöin kämppiksiäni ja kaikkia muita ihmisiä täällä. Kun olen täällä, kaipaan suomalaisia ystäviäni ja muita tärkeitä ihmisiä siellä. En minä kadu lähtöäni, mutta sanon vaan, että on tässä omat huonotkin puolensa, vaikka kivaakin on ollut. Sama koskee näitä kieliä. Suomeni tuntuu huonontuvan koko ajan, mutta ei se minun englantinikaan ole niin hyvää, että kokisin ilmaisevani itseäni sillä riittävän hyvin.

Kielistä tulikin mieleeni, että ymmärsin afrikaansia, kun Andrew puhui sitä. Se kuulostaa ihan ruotsilta. Se oli tosi kummallinen tunne. Ehkä olen jotenkin tyhmä, mutta en minä tiennyt että nuo kielet ovat niin lähellä toisiaan. Se että jossain niin kaukana puhutaan jotain niin tutun kuuloista, sai maailman tuntumaan taas todella paljon pienemmältä.

Maanantai ilta jatkui sitten Linseyn isosiskon Marian luokse. Marian kämppä oli tosi kiva, ja siellä oli lautalattiat. Tuli niin kotoisa olo täällä kokolattiamattojen luvatussa maassa. Toivottavasti me löydämme jotain yhtä mukavaa ensi vuodeksi. (Ja yhtä halpaa.) Marialta siirryimme Idolsiin. Se on pieni baari, josta saa drinkkejä kalamaljoissa. Maanantaina se oli lähestulkoon tyhjä, mutta onneksi meitä oli aika iso porukka, ja eipä tarvinnut jonottaa tiskillä. Ostimme neljästään yhden maljan, ja tytöt kävivät lisäämässä siihen puolilitraa vodkaa vähän sivummalla. Hetken kuluttua Sarah ja Sophie olivat niin humalassa, että saattelimme tytöt taksille ja jatkoimme itse TigerTigeriin. Loppuillasta ei sitten tapahtunutkaan mitään mainitsemisen arvoista. Aamulla molemmat aikaisin kotiin lähteneet olivat hyvin pahoinvoivia, ja sitä mieltä että joku oli laittanut jotain heidän juomaansa. Joo-o, kyllä minustakin puoli litraa vodkaa on jotain, mutta enpä usko että siinä juomassa oli mitään muuta epäilyttävää.

Tällaista tällä kertaa, olen vähän yli-innokas kirjoittelija taas vaihteeksi, mutta se johtuu vain kesken olevasta esseestä, jota en ole yhtään innokas kirjoittamaan.

Arki

2007-01-08T18:30:00.000+02:00

Vuoden ensimmäinen luento on takana ja kaikki kämppiksetkin jo palanneet joululomiltaan. Eilen oli mukavaa tulla kentältä kotiin, kun kaikki viisi tyttöä istuivat olohuoneessa katsomassa Sinkkuelämän ekaa tuotantokautta. Liityin seuraan ja heti tuli kovin kotoisa olo. Ihan kuin en olisi missään Suomessa käynytkään.

Suomessa oli kivaa ja erityisen kiva oli nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä. Paljon tuli tehtyä, ja pitihän minun kirjoittaa jotain siellä ollessani, mutta enpä tietenkään ehtinyt. Enkä aloittanut esseetäni, enkä lukenut edes kovin montaa kirjaa. Tenttikirjoihin koskin sen verran, että otin ne laukusta pois ja laitoin lähtiessä takaisin.

Suomessa oli myös pelottavan lumetonta. Lämpötilat ovat täällä melkein samoja kuin siellä, eikä se aurinkokaan täällä laske kuin parikymmentä minuuttia myöhemmin. Joten näin ilmaston puolesta ei tuntunut mitenkään kovin erilaiselta. Tänään aamulla täällä tosin oli poikkeuksellisen nättiä ja aurinkoista, mutta kahdelta jo satoi ja tuuli oikein kunnolla. Eikä minua se sade edes haittaisi, mutta se tuuli kyllä ärsyttää, kun kaikki tavarat lentelevät ympäriinsa ja sateenvarjot menevät rikki.

Eilen oli hyvä päivä. Sain kyydin kentälle, ja konekin lähti viisi minuuttia etuajassa. (Minä kylläkin menin portille vasta kun tauluilla luki "last call", olisi kai ollut vähän liikaa olla joskus ajoissa jossain.) Helsingistä Amsterdamiin samassa koneessa oli Janika, jonka olin tavannut viimeksi edellisenä päivänä erään lukiolaisten liiton piirin hallitusten vaihdossa. Oli mukavaa saada odotteluseuraa koneen vaihdon ajaksi.

Tänään pitäisi lähteä kämppikseni isosiskon synttäreille. Se täyttää vähemmän kuin minä täytin viime vuonna, joten tuntuu taas kovin vanhalta. Sarah uhkasi tehdä viinahyytelöä. (Ihan kuin sitä ei olisi ollut tarpeeksi siellä hallitustenvaihdossa.) Ja löysin Morrisonsilta tarjouksesta Finlandia-vodkaa. Pakkohan sitä oli ostaa, kun ensinnäkin nämä Supermarkettien tarjousvodkat on näin Alkon monopoliin tottuneelle vieläkin aika hassun oloinen ilmiö, ja vielä hassumpaa oli tosiaan se, että tarjouksessa oli Finlandiaa. Kassa kehui pulloa kauniiksi.

Star Wars -juomapeli

2007-01-07T15:58:00.000+02:00

4.1. pieni urhea joukko ystäviä kokoontui Tampereen Tammelaan seuraamaan nuoren jedi-ritarin vajoamista Voiman pimeälle puolelle ja tämän jälkikasvun kamppailua pimeän voimia vastaan. Eeppinen tarina sijoittui kauas menneisyyteen kaukaiseen galaksiin ja saagan 6-osainen elokuvatoteutus kesti yi 12tuntia.

Urhea joukkio varustautui kunnon eväin ja kepeä huumori auttoi kestämään kolmen ensimmäisen osan piinan. Kolmen viimeisen osan seuraamista siivitti yhdessä keksitty juomapeli.

Annin ja Jarin Star Wars -juomapeli

1. Aina, kun joku sanoo "May the force be with you."
2. Aina, kun C3P0 esittelee itsensä TAI kertoo kuinka monta kieltä se osaa
3. Aina, kun R2-D2 törmää johonkin
4. Aina, kun eevokki kuolee
5. Aina, kun Darth Vader kuristaa jonkun
6. Aina, kun Leialla on niin paljon vaatteita päällä, että vain kädet ja kasvot näkyvät
7. Aina, kun keskustellaan hologrammien välityksellä
8. Aina, kun joku yrittää jotain itsetuhoista, mutta se osoittautuukin hyväksi ideaksi *
9. Aina, kun Han Solo sanoo "Ei se ollut minun vikani."
10. Aina, kun Luke puhuu kuolleiden kanssa

... juodaan.

* Kun se ei ole Han solo, juodaan kahdesti.

Huomioita:
Humalahakuisuuden nimissä kohta 9 kannattaa muuttaa repliikiksi "I have a bad feeling about this."

Koska joukossa oli myös allekirjoittanut absolutisti ja tämäkin kaipasi huvinsa, otti allekirjoittanut kirjurin roolin. Alta löytyvät siis juomapelin tulokset, (kuinka monesti kunkin ehdon kohdalla tuli juotua.) joiden avulla on mahdollista säätää peliä vielä toimivammaksi.

1. 9 (oikeastaan kaikki lauseet, joissa force ja with olivat peräkkäin laskettiin)
2. 7
3. 10 (törmäyksiksi laskettiin myös, kun R2-D2 törmäsi maahan tai veteen (=putosi)
4. 3
5. 4
6. 19 (yllättäen Leialla oli aika paljon vaatetta päällä. Usein.)
7. 6
8. 13
9. 1
10. 11

Maajussille Morsian

2006-12-15T00:21:00.000+02:00

Hesarin sivuilla on parisuhdekone. Pitihän sitäkin sitten kokeilla. Tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia. Koneen mukaan minulle parhaiten sopiva julkkis olisi Harri Ojala, joka on kuulemma osallistunut Maajussille Morsian ohjelmaan. Valitettavasti en ole jaksoakaan kyseistä ohjelmaa nähnyt, kun olen kerran oleskullet väärässä maassa, joten eipä minulla ole hajuakaan minkä tyylinen ihminen Harri on. Silti on jotenkin vähän huvittavaa, että paras osuma on sikafarmari Kauhajoelta. Noh, toisaalta kun se siskokin sinne Kauhajoelle muutti, niin ei kai se nyt niin kovin kamala paikka voi olla. Sääli, että Harri taisi jo löytää itselleen naisen tosi-tv:n kautta, joten pitää kai haudata haaveet sikatilan emännöinnistä. (Ja tähän kuuluisi hymiö, jos suostuisin sellaisia käyttämään.)

Toisella sijalla olikin sitten Juhana Helmenkalastaja! Tästä tosi-tv julkkiksesta minä sentään olen kuullut, mutta kovin vaikeaa on kuvitella, että meidän parisuhteesta tulisi yhtään mitään. Sen verran tuntuu tyyppi olevan itseään täynnä, ettei se varmaan kestäisi minunlaistani lähes yhtä paljon itseään täynnä olevaa henkilöä hetkeäkään.

Joten enpä tiedä onko koneella mitään tekemistä minkään kanssa, mutta hyvät naurut ainakin sain. Eli suosittelen muillekin.

Olin eilen joulunaamaisissa tontuksi pukeutuneena,

kuten myös Ellie ja Tasha (kuva ylhäällä). Andrew oli lahja ja sekös oli hauskaa.

Käärittiin Vincent muuten vaan lahjapaperiin ja sekös oli vielä hauskempaa.

Muutenkin oli oikein mukavaa.

Päädyimme Linseyn kanssa lopulta Liquidiin, joka oli aivan käsittämättömän täynnä.

Johtui kai Stan Calvert Cupin eilisestä finaalista. Kyseessä on siis yliopiston urheilukilpailu. Lähdimme ajoissa kotiin vähän sen jälkeen kun olin saanut kyynärpäästä silmääni. Onhan se kivaa, kun on paljon ihmisiä liikkeellä, mutta rajansa kaikella. Ja hukkasin kulkusen lakistani, nyyh.

Joulu kuulemma oksensi Linseyn päälle.

Tänään söimme kämpillä jouluillallista.

Muutenkin täällä kämpässä on kovin jouluinen tunnelma. Kaikkialla on yltiösiistiä, keittiössä soi joululaulut, joulukuusi valaisee olohuonetta ja osa meistä on jo lähtenyt kotiin. Kovin rauhallista ja tunnelmallista siis. Minä voisin kohta vaikka alkaa tapojeni vastaisesti pitää joulusta.

Kummallista

2006-12-10T17:46:00.000+02:00

Miksi sitä aina päätyy tekemään niitä asioita, joiden hyvin tietää olevan typeriä ja/tai tyylittömiä? Tai jotka eivät muuten vaan ole muka yhtään minun tyyppisiäni juttuja.

Kuten:

Olemaan mustasukkainen ihmisistä, jotka on aiemmin ihan itse torjunut.

Olemaan vihainen pojille, jotka ovat kohdelleet ystävää huonosti. Jopa lopettamaan tällaisille henkilöille puhumisen, vaikka mikään loukkauksista ei olisi kohdistunut itseen.

Pukeutumaan sinisiin, ja jopa käyttämään sinistä luomiväriä ja rajauskynää (ei sentään ripsaria).

Lähettelemään tekstiviestejä humalassa. Minä en sentään päätynyt soittelemaan humalassa numeroon, jonka olisin aiemmin poistanut puhelimestani, kuten kämppikseni.

Tilaamaan pitsaa ja lohkoperunoita kahdelta yöllä, vaikka on juuri pari tuntia sitten havainnut ettei enää mahdu kesällä ostettuihin housuihin.

Nukkumaan kunnes on pimeää, vaikka kello onkin soittanut monta tuntia sitten.

Jättämään kaiken viime hetkeen ja olemaan vihainen itselleen sen takia.

Ostamaan CD-levyjä ja DVD-leffoja, vaikka onkin päättänyt ettei kerää yhtään enempää maallista omaisuutta kuin on pakko. (Sama koskee kenkiä ja vaatteita ja kirjoja ja vähän kaikkea.)

Olemaan vihainen ihmisille, joiden olettaa ajattelevan jollakin tietyllä tavalla,vaikka ne eivät ole sitä ääneen sanoneetkaan.

Käyttäytymään muutenkin ihan rasittavan tyttömäisesti juonitellen ja juoruillen.

Katsomaan kolme tuntia yöllistä tv-visailua, koska haluaa tietää vastauksen arvoitukseen, saamatta koskaan tietää vastausta, kun on lopulta kuitenkin ihan liian väsynyt.

Pian

2006-12-07T15:58:00.000+02:00

Ihan kohta (yhdeksän päivän päästä) minä olen Suomessa. Odotan innolla, vaikka vihaankin lentämistä. Ei en pelkää, mutta koneessa tulee aina paha olo ja päänsärky. Kutsuja kahville, kaljalle ja erinäisiin kissanristiäisiin Suomessa otetaan siis vastaan 16.12. alkaen. Puhelinnumero on sama kuin ennenkin.

Aika on taas kulunut niin kovin nopeasti. Syksy on vaan hävinnyt jonnekin. Olen yllättävän kotiutunut tänne. En enää edes muista puhuvani vierasta kieltä tai olevani jotenkin ulkomailla. Välillä kylläkin, mutta en läheskään koko aikaa. Alan myös olla turhautunut kaikkiin niihin asioihin, joista aluksi pidin. Kai se on merkki arkipäiväistymisestä, mikä ei ole minusta mitenkään huono asia. Koska minusta on tullut vanha ja tylsä, olen alkanut pitää rutiineista.

Englanti on aiheuttanut minussa kaikenlaisia hassuja ilmiöitä. Minusta on esimerkiksi ihan normaalia ostaa voileipä luonaaksi ja olen jopa alkanut juoda teetä maidon kanssa silloin tällöin. Friteerattua mars-patukkaa en kuitenkaan vielä ole suostunut syömään ja kykenen edelleen käyttämään muitakin välineita kuin mikroa ruuan laitossa. Olen tietenkin myös lihonnut, joten pitää kai koittaa siirtyä takaisin suomalaisenpaan ruokavalioon, jos meinaan vielä joskus mahtua vanhoihin vaatteisiini.

Jos joskus alan kuljettaa kaikkia kirjojani sylissä, niin saa kutsua idiootiksi. Ja jos alan kulkea puolialasti talvisin ulkona, niin saa ampua. Rajansa kaikella sopeutumisellakin. Olen aika varma, että ne puolialastomat tytöt kaduilla ovat kateellisia minulle, kun kehtaan kulkea takki päällä. Onhan se tietysti ikävää, etteivät miehet näe rintojani koko ajan, ja saatan jäädä ikuiseksi vanhaksi piiaksi ja katkeroitua, mutta silti minusta on kivampaa pukeutua lämpimästi. Enkä toivottavasti koskaan ala ajatella että huppari ja farkut on sopiva asuste tilaisuuteen kuin tilaisuuten.

Tosiaan, kivaa päästä Suomeen, ja toivottavasti siellä on lunta kun tulen. Tai ainakin jouluksi sitä on syytä tulla, tai seuraukset ovat kauheita. Ja toivottavasti saan kauluhuivini valmiiksi ennen matkaa, kun siellä sitä saattaisi tuurilla oikeasti tarvitakin.

joululahjoja

2006-12-04T17:32:00.000+02:00

Taisin jossain välissä luvata, että kirjoitan joululahjatoiveita tänne, jos joku välttämättä haluaa ostaa jotain. Minä en oikeasti halua mitään, koska tavaran raahaaminen edestakaisin lentokoneella on vain rasittavaa.

Kaisa Leka: I'm not these feet (sarjakuva-albumi, pitäisi löytyä ainakin Akateemisesta, muukin Kaisan tuotanto käy, mutta tämän oikeasti tarvitsisin.)

Marimekon Arkkitehti-laukku, mieluiten oliivinvihreänä.

Mitä tahansa Bodyshopista.

Zadie Smith: On Beauty

Muuta en keksi. En ihan oikesti halua mitään muuta kuin paljon ruokaa jouluna, ja sitä kai saisin pyytämättäkin.

Whitley Bay

2006-12-02T21:29:00.000+02:00

Kävimme tänään porukalla leikkimässä turisteja Whitley Bayssa eli rannikolla. Oikein mukava pieni rantakaupunki. Pelikoneita, karuselleja ja muuta turistisälää täynnä ja aika unelias tähän aikaan vuodesta, mutta jotenkin suloinen tyhjine katuineen.

Kiertelimme aluksi kirppareita ja mukaan tarttui koruja ja talvitakki. Ostin kyllä jo yhden takin, mutta kun tämä oli tosi kiva ja aika halpa. (Ja sitten minä vielä ihmettelen, että mihin ne kaikki rahat katoavat.) Andrew osti valtavan siilin ja sille pikkuveljen. Siili oli tosi kätevä, koska se toimi hyvin myös tuolina. Torilla oli myynnissä kaikkea hyvää ranskalaista ruokaa. Valitettavasti kaikki oli tosi kallista, vaikka tekikin mieli ostaa monenlaista jouluruokaa Suomeen tuliaisiksi. Joimme lasilleset todella hyvää kuumaa ja mausteista viiniä. Kävimme myös syömässä Fish and Chipsejä.

Lopuksi vielä kuvia:

Karuselli

Joo, se siili piti tietenkin laittaa istumaan metron penkille.

Becky ja Sarah kalojensa kimpussa.

Ellie ja Andrew.

Becky siilin kanssa.

No johan nyt

2006-11-23T23:47:00.000+02:00

Anni on ei halua kirjoittaa esseetä. Joten Anni on tyhmä ja osallistuu tällaisiin typeryyksiin. Onhan Annilla vielä sentää vähän yli kaksitoista tuntia aikaa saada jotain järkevää kirjoitettua kahdentuhannen sanan verran. Annin työpöytä näyttää viereisen kuvan mukaiselta.

Anni on muutenkin taantunut lapsen tasolle ja puhuu itsestään kolmennessa persoonassa.

HEVARI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [x] Pidätkö kaljasta? [ ] Oletko moshaaja? [ ] Onko sinulla pentagrammi jossakin vaattessa tms.? [ ] Omistatko piikkejä? [ ] Osaatko soittaa kitaraa? [ ] Osaatko karjua? [x] Omistatko saappaat? [x] Kuunteletko heviä? Yhteensä: 3

GOOTTI

[x] Käytätkö mustaa kajaalia? [x ] Onko suurin osa pukeutumisestasi tummaa? [ ] Ajatteletko usein kuolemaa? [ ] Haluatko kuolla? [ ] Tunnetko haluavasi kuolla? [ ] Oletko sosiaalisesti olematon? [ ] Oletko kalpea? [ ] Pidätkö Hot Topicista? [x] Pidätkö Tim Burtonin leffoista? [ ] Oletko ilkeä? Yhteensä: 3 (olen myös ilkeä ajoittain, mutta en ihan koko aikaa toivottovasti)

SKEITTARI/PUNKKARI

[ ] Osaatko skeitata? [ ] Käytätkö skeittikenkiä? [ ] Teetkö typeriä juttuja kavereidesi kanssa? [ ] Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa? [ ] Katsotko X-gameseja? [ ] Onko sinulla läväreitä muualla kuin korvissa? [ ] Pidätkö/onko sinulla mohawk? [ ] Käytätkö bändi-paitoja? [ ] Oletko kutsunut jotakuta teeskentelijäksi (feikiksi) lähiaikoina? Yhteensä: 0

PISSIS

[ x] Käytätkö sanaa "niinku"? [x ] Shoppailetko Onlyssa/Vero Modassa/muussa vastaavassa? [ ] Pelkäätkö gootteja? [ ] Kikatatko paljon? [ ] Katsotko O.C:tä? [ ] Pidätkö popista? [ ] Ryyppäätkö/poltatko? [ ] Halailetko ystäviäsi? Yhteensä: 2

HIPPI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [x] Omistatko batiikki-värjätyn vaatekappaleen? [x] Haluatko pelastaa eläimet? [x] Onko sota mielestäsi turhaa? [x] Pidätkö klassisesta rokista? [x] Oletko ikinä osallistunut protestiin? [x] Oletko ikinä saanut yhtäkkistä mielihalua halata puuta? [x] Onko mielestäsi hauskaa istua ringissä ja laulaa yhden soittaessa kitaraa? [x] Ajatko/haluaisitko ajaa Kuplalla? Yhteensä: 8

RÄPPÄRI

[ ] Käyttäydytkö räppärimäisesti? [ ] Käytätkö yli-suuria vaatteita? [ ] Pidätkö räpistä? [ ] Oliko Tupac maailman mahtavin räppäri? [ ] Pidätkö afroista? [ ] Käytätkö räppäreiden käsimerkkejä/puhut "räppärikieltä"? [x] Pidätkö tanssimisesta? [ ] Omistatko yli 40 cd:tä? [ ] Oletko tummaihoisempi kuin normaalisuomalainen Yhteensä: 1

EMO:

[ ] Itketkö usein? [ ] Käytäykö hupputakkeja? [ ] Kuunteletko emoa? [ ] Eivätkö ihmiset ymmärrä sinua? [x] Kirjoitatko runoja? [x] Oletko värjännyt hiuksesi mustiksi? [ ] Leikkaatko itse hiuksiasi? [ ] Tunnetko itsesi usein yksinäiseksi? [ ] Oletko itsetuhoinen? Yhteensä: 2

NÖRTTI

[x] Käytätkö silmälaseja? [x ] Saatko hyviä arvosanoja? (joskus, en aina) [ ] Käytätkö astma-piippua tms.? [ ] Työnnätkö kyniä/laskimia/vastaavia paidantaskuihisi? [ ] Valitseeko äitisi vaatteesi? [x] Oletko usein koneella? [ ] Kiusataanko sinua usein? [x] Odotatko innolla kouluun pääsyä? [ ] Oletko ujo vastapuolisen sukupuolen läsnäollessa? [x] Pelaatko videopelejä?(ennemminkin olen pelannut, mutta voisin hyvin pelata nytkin, jos olisi sopiva tilaisuus) Yhteensä: 5

Minä olen siis vähän kaikkea, paitsi en yhtään skeittari/punkkari. Jänskää.

Niin ja olen muuten menossa Lontooseen huomenne, vinkkejä siitä missä kannattaisi käydä otetaan vastaan. Ja kylläpä ärsyttää, etten muista sen hauskan klubin, jonka löysimme sattumalta, nimeä.

Niin ja kohta on marraskuun viimeinen viikonloppu. Yleensä tähän aikaan ajatukseni ovat pyörineet ihan erilaisten stressaavien juttujen ympärillä. Pauli tästä jo ehtikin kirjoittaa. Tuntuu vähän haikealta, mutta aikansa kutekin ja silleen. Ehkä Lontoossa on kuitenkin kivampaa kuin LiKossa.

Hitto, eikö sitä olisi jo voinut oppia tekemään asioita ajoissa.

Meemi

2006-11-23T21:07:00.000+02:00

Haastan Annin mukaan, koska se ei muuten osallistuis tällaisiin typeryyksiin.

HEVARI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [ ] Pidätkö kaljasta? [ ] Oletko moshaaja? [ ] Onko sinulla pentagrammi jossakin vaattessa tms.? [ ] Omistatko piikkejä? [ ] Osaatko soittaa kitaraa? [ ] Osaatko karjua? [ ] Omistatko saappaat? [x] Kuunteletko heviä? Yhteensä: 1

GOOTTI

[x] Käytätkö mustaa kajaalia? (en kyllä siinä määrin, että gootiksi laskettais.) [x ] Onko suurin osa pukeutumisestasi tummaa? [ ] Ajatteletko usein kuolemaa? [ ] Haluatko kuolla? [ ] Tunnetko haluavasi kuolla? [ ] Oletko sosiaalisesti olematon? [ ] Oletko kalpea? [ ] Pidätkö Hot Topicista? [x] Pidätkö Tim Burtonin leffoista? [ ] Oletko ilkeä? Yhteensä: 3 (olen myös kalpea, mutta en halua olla gootti)

SKEITTARI/PUNKKARI

[ ] Osaatko skeitata? [ ] Käytätkö skeittikenkiä? [ ] Teetkö typeriä juttuja kavereidesi kanssa? [ ] Oletko joutunut tekemisiin poliisin kanssa? [ ] Katsotko X-gameseja? [ ] Onko sinulla läväreitä muualla kuin korvissa? [ ] Pidätkö/onko sinulla mohawk? [ ] Käytätkö bändi-paitoja? [x] Oletko kutsunut jotakuta teeskentelijäksi (feikiksi) lähiaikoina? Yhteensä: 1

PISSIS

[ x] Käytätkö sanaa "niinku"? (vahingossa) [x ] Shoppailetko Onlyssa/Vero Modassa/muussa vastaavassa? [ ] Pelkäätkö gootteja? [ ] Kikatatko paljon? [ ] Katsotko O.C:tä? [ ] Pidätkö popista? [ ] Ryyppäätkö/poltatko? [ x] Halailetko ystäviäsi? Yhteensä: 3

HIPPI

[ ] Onko sinulla pitkät hiukset? [x] Omistatko batiikki-värjätyn vaatekappaleen? [x] Haluatko pelastaa eläimet? [x] Onko sota mielestäsi turhaa? [x] Pidätkö klassisesta rokista? [x] Oletko ikinä osallistunut protestiin? [x] Oletko ikinä saanut yhtäkkistä mielihalua halata puuta? [x] Onko mielestäsi hauskaa istua ringissä ja laulaa yhden soittaessa kitaraa? (ainakin juhannuksena, ja muutenkin) [x] Ajatko/haluaisitko ajaa Kuplalla? Yhteensä: 8

RÄPPÄRI

[ ] Käyttäydytkö räppärimäisesti? [ ] Käytätkö yli-suuria vaatteita? [ ] Pidätkö räpistä? [ ] Oliko Tupac maailman mahtavin räppäri? [ ] Pidätkö afroista? [ ] Käytätkö räppäreiden käsimerkkejä/puhut "räppärikieltä"? [ ] Pidätkö tanssimisesta? [x] Omistatko yli 40 cd:tä? [ ] Oletko tummaihoisempi kuin normaalisuomalainen Yhteensä: 1

EMO:

[ ] Itketkö usein? [x] Käytäykö hupputakkeja? [x] Kuunteletko emoa? [ ] Eivätkö ihmiset ymmärrä sinua? [ Kirjoitatko runoja? [ ] Oletko värjännyt hiuksesi mustiksi? [x ] Leikkaatko itse hiuksiasi? [ ] Tunnetko itsesi usein yksinäiseksi? [ ] Oletko itsetuhoinen? Yhteensä: 3

NÖRTTI

[ ] Käytätkö silmälaseja? [x ] Saatko hyviä arvosanoja? (välillä taas reputan) [ ] Käytätkö astma-piippua tms.? [ ] Työnnätkö kyniä/laskimia/vastaavia paidantaskuihisi? [ ] Valitseeko äitisi vaatteesi? [x] Oletko usein koneella? [ ] Kiusataanko sinua usein? [x] Odotatko innolla kouluun pääsyä? [ ] Oletko ujo vastapuolisen sukupuolen läsnäollessa? [x] Pelaatko videopelejä? (ennen en, mutta sitten tuli Civilization III) Yhteensä: 4

Jännittävää. Olen eniten HIPPI ja sitten hieman enemmän NÖRTTI kuin GOOTTI, PISSIS tai EMO. Jakomielitautinen? Tai sitten en vain sovi meemin kategorioihin. Olen niinku NIIN ERNU. (Tuota sanaa ei kai oikeasti käytetä enään.)

Talviurheilua

2006-11-19T00:05:00.000+02:00

Täällä ei ole vielä kovinkaan talvista kun Suomeen vertaa. Lämpötila on plussan puolella, osa puista vielä vihreitä (osa jo lehdettömiä) ja ruohoa leikataan harva se päivä (tai ainakin minun ikkunani alla aina kun saisin nukkua pitkään). Silti kuten kuvistakin voi päätellä kävimme tänään kämppisteni Beckyn ja Sarahin kanssa luistelemassa.

Luistimet olivat melko kauheat, tai sitten olen vain totaalisesti unohtanut miten luistellaan. Ja paikallisten tyttöjen mielestä (ei kylläkään kämppisteni, onneksi) kiljuminen on ilmeisesti hyvinkin olennainen osa luistelua. Minusta vähän vähempikin olisi riittänyt. Luistelu on täällä muutenkin vähän enemmän extreme-kokemus, kun kukaan ei oikeastaan osaa luistella. Joten kaikki ihmiset törmäilevät ja tarrautuvat toisiinsa. Siinä pitäisi sitten yrittää itse pysyä pystyssä, kun jalassa on jonkinlaiset kummalliset muovihärpäkkeet, joita joku on erehtynyt luulemaan luistimiksi. Ja alla kuhmuraista sohjomössöä, joka muistuttaa etäisesti jäätä. Jään laatu on tietysti ihan ymmärrettävää, kun luistinrata on ulkona ja lämpötilareilusti plussalla.

Kaikesta hässäkästä ja hyvin mauttomasta musiikista huolimatta, oli kuitenkin kivaa. Tuli mukavan talvinen ja jouluinen olo. Vaikka ei oikeasti olekaan talvi, ja jouluun vielä paljon aikaa.

Aloin myös miettiä, että miksiköhän en ole koskaan oppinut kunnolla luistelemaan. Siis kyllähän minä pystyssä pysyn, mutta en sitten paljon muuta. Pitää varmaan koittaa uudelleen Suomessa, jos vaikka löytäisin kunnolllista jäätä ja oikeat luistimet.

Meillä on muuten jo joulukuusikin olohuoneessa. Joo, aika aikasta, mutta eipä ollut minun ideani. Täällä on muutenkin jo täysi jouluhässäkkä päällä kaupoissa ja muutenkin. Normaalisti minua kai ärsyttäisi, mutta olen tainnut tulla vanhaksi, enkä oikeastaan huomaa koko juttua.

Joulusta ja talviurheilusta puheenollen, vietimme myös perinteisiä suomalaisia pikkujouluja viime lauantaina. Täällä se on vain paljon miellyttävämpää, kun kukaan muu ei niitä vietä. Eli esim. perinteistä tuntien mittaista taksin odotusta ei oikein voi harjoittaa. Tai no, kyllä ne taksit aika varattuja ovat täälläkin ihan normaalina lauantai-iltana, mutta ihan suomalaisiin pikkujoulumittoihin ei taideta päästä.

Tässä siis vielä muutama kuva pikkujouluista. Huomatkaa ihka aito suomalainen tonttulakki. (Se on muuten oikeasti tosi historiallinen SYP:in mainoslakki.) Joo, ja en minäkään tiedä miksi haistelen olutta tuossa kuvassa.

P.S. Pahoittelen sekavaa ulkoasua. Blogger ja kuvat eivät ole mitenkään liian yksinkertainen yhdistelmä. Onneksi tämä ei ole mikään taidejulkaisu, joten koittakaa kestää. Ja on muuten ihan oma vikanne, jos luette. Kukaan ei pakota.